Suhmurointia Kittilässä
Kuntapäättäjien kähmintää
Pekka Viljanen/Eeva-Liisa Hynynen: Kittilän laki, Otava Kustannus 2020
Suomalaiset kuntapäättäjät eivät olleet ensikertaa suhmuroimassa Kittilän hissiyhtiön tapauksessa joka päättyi mm. kunnanjohtajan eroon. Pohjoisessa on ennenkin toimittu harmaalla alueella. Muistuu mieleeni esim. taannoinen moottorikelkkafirman ja Kevan johtajan ”kuuma peruna”, joka johti tietysti potkuihin, kuinkas muuten. Kas kun valta tuo usein mukanaan lieveilmiöitä, jopa kuntatasolla ja näillähän on sitten tapana levitä valtakunnan isojen tappien intresseihin asti.
Siinä sitten pitää jonkun ottaa vastuu ja yleensä heikoin, eli naispäättäjä, potkitaan pihalle.
…”avautui epäasiallinen ajojahti , joka kohdistui sekä kunnanjohtaja Anna Mäkelään että tekniseen johtajaan Lauri Kurulaan. Hallintojohtaja Esa Mäkisen eriävät mielipiteet kertoivat, että päätöksenteko vinoutui kokous kokoukselta.”…
Herrojen piirissä on paljon taustavoimia ja kärsijät sitten ”inisevät” aikansa, kunnes juttu haudataan. Ehkä tehdään kirjakin väärinkäytöksistä. Kirjoilla on tapana kadota historian hämäriin, mutta suhmurointi elää ja voi hyvin. Joskus tietysti homma eskaloituu lainvastaiseksi menoksi ja silloin, kuten tässä kirjassa, avautuu todellinen taistelukenttä, eli ”villiä menoa pohjoisessa” – draama.
Lueksin tätä kirjaa mielenkiinnolla, mutta kesälukemisena se muistuttelee entistä rehtoria niistä ajoista, jolloin oli oltava kuin kissa liukkaalla jäällä, ettei astuisi kenenkään varpaille.
Näyttääpä siltä, että kirjantekijät ovat tonkineen jutun ihan juuriaan myöten, aina asianosaisten varomattomia lausahduksia siteeraillen. No, mikäpä siinä. Kun kirja on painettu kansiin ihan valtakustantamon toimesta, niin kaipa herran paskaan polkeneetkin oppivat välttämään tämäntyylisiä rötösmiinoja – jos oppivat.
Kuntapäättäjät ovat kautta aikain olleet kansan hampaissa ja tietysti tässäkin pätee sanonta: ” Ei savua ilman tulta”. Tällaisilla asioilla ei kuitenkaan ole tapana päättyä, vaan ne pitkistyvät ja mutkistuvat aikojen saatossa, kestävät sukupolvien ajan. Suomalainen kun ei hevin unohda väärinkäytöksiä.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
