Kiveen hakattu? Pyhät tekstit ja perinteet muutoksessa, Gaudeamus kustannus

Raamatun tekstimuutokset

Tekstit ja traditiot muuttuvat

Kiveen hakattu? Pyhät tekstit ja perinteet muutoksessa, toim. Martti Nissinen & Leena Vähäkylä, Gaudeamus kustannus 2018

Pyhien tekstien ja perinteiden ajatellaan usein olevan muuttumattomia. Erityisesti ortodoksinen kirkkokunta maassamme on luottanut vanhoihin teksteihin ja kirkollisen perinteen muuttumattomuuteen. Luterilainen kirkko yleensä muuttaa muotoaan kuin kameleontti, muuttuvan ajan, ihmisten toiveiden ja mukavuudenhalujen siivittämänä.

Tähän ajaa usein myös se, että jumalanpalveluksissa käy yhä vähemmän väkeä ja kansa on vieraantunut kirkonmenoista.

Historian lähteet osoittavat, että pyhät tekstitkin muuttuvat. Muutoksia perustellaan sillä, että pyhät tekstit ja perinteet ovat tärkeitä ja niiden halutaan säilyvän. Raamatun tekstit ovat kyllä säilyttäneet perussisältönsä läpi vuosituhansien. Ramattua on käännetty lähes kaikille kielille, mutta teksti näissä versioissa ei ole täsmälleen sama.

Maailmalla kiertää huhuja siitä, miten kirkkoisät ovat sensuroineet Raamatusta itselleen sopimattomia kohtia, kuten jälleensyntymisopin. Niin tai näin, mutta Raamattu on elänyt jatkuvassa muutosprosessissa aina Kuolleenmeren käsikirjoituksia käyttäneiden yhteisöjen ajoista asti. Joskus jopa väitetään, että poliittiset seikatkin ovat vaikuttaneet raamatunkäännösten uusiutumiseen.

Muutoksia Raamatun teksteissä on tehty aina pienistä kopiointivirheistä kokonaisten tekstijaksojen poistamiseen asti. Kreikankielinen Septuaginta on laadittu aikaisemmin kuin meille säilyneet hepreankieliset käsikirjoitukset on edes kirjoitettu.

Tämä Teos on toteutukseltaan monipuolinen ja selkeä. Niinpä sen parissa viihtyy, vaikka joskus hiipii mieleen ajatus, että kyseessä on tietynlainen kiistakirjoitus, jolla pyritään vähättelemään Pyhän Raamattumme arvoa ja todenperäisyyttä.

Nykyisin Raamattua siirretään myös sähköisiin tietokantoihin ja se avaa uusia näkökulmia Raamatun käytölle, jopa vääristymille, joilta ei voi välttyä.

Jouko Varonen