Kotkan meripäivillä

Vilskettä Kotkan meripäivillä

Valtavista purjealuksista leijoihin ja trubaduureihin

Helteinen sunnuntaipäivä oli omiaan vierailulle maineikkailla Kotkan meripäivillä. Tutun tuulahduksen toivat eurooppalaiset herkkukauppiaat, jotka olivat rantautuneet meripäivien ajaksi Lappeenrannan kautta Kotkaan. Tuli siinä kahviteltua ja maistettua paikan päällä valmistettuja herkkuja.

Sitten suunnattiin ruokailusta virkistyneenä tutkimaan rantaan ankkuroituneita purjealuksia, joita riitti lähes loputtomiin. Niinpä auringon porotusta vastaan piti varautua vesipulloilla ja pitkähihaisilla paidoilla, ettei nyt iho pala ihan karrelle.

Rannassa oli tietysti trubaduureja ja ”Kotkan pojan” Junnu Vainion biisit kaikuivat kovaäänisistä, tosin vähän alavireisesti tulkittuina. Tuli ihan ikävä Junnua, Reijo Tania ja kumppaneita. Mutta mitäs noista pienistä tyylivirheistä. Kuvan kitaristi soitti kuitenkin ihan tyylikkäästi.

Piti tietysti katsella kojujen tarjontaa ja kas löytyi koju, jossa tarjottiin voitto joka arvalla. Niinpä ostin vitosella kolme arpaa ja sain sukkia, hellelippiksen ja aurinkolasit. Ihan kelpo voitto vitosella. Brittiläiset juustojen myyjät tarjosivat maistiaisia ja hyvältähän nuo euroopan herkut maistuivat. Piti ihan ostaa juustolohkare, jonka hintakin oli melkoinen, 48 e / kilo.

Purjelaivoja oli rantautunut Kotkan satamaan melkoinen määrä ja ihan ihmetellä piti, miten paljon wanhaa kalustoa on vielä vesillä. Kohta sain kuulla, että laivoja oli tuonut paikalle purjealustapahtuma The Tall Ships Races. Aikaisemmin nämä suuret laivat ovat valloittaneet Kotkan sataman vuosina 1992 ja 2007.

Jossakin lähellä merimuseota piti kojuaan myös ilmailun spesialisti Kaarle Kuukka, joka on moninkertainen moottorilennokkien maailmanmestari. Kaarle kertoi puraisseensa kerran nuorempana moottorilennokkien mm. kisan kultamitalia ja sai siitä innoituksen omalle harrastukselleen. Kaarle sanoo vieläkin osallistuvansa kyseisiin kisoihin ja luultavasti mitalitili karttuu. Kaarlella oli kojussaan myytävänä leijoja ja hän kehui, että kauppa on meripäivien aikana käynyt vilkkaasti.

Rannassa soitteli pan-huilisti kaunista etelä-amerikkalaista musiikkia ja tietysti piti ostaa häneltä levy, olisiko ollut joku Macchu Picchun tyylisen yhtyeen levytys. Ihan sopivaa matkamusiikkia auton soittimeen.

Lähtiessä toivotteli hyvää matkaa lukiolaispoika Jaakko. Hänellä oli hymy herkässä, vaikka toden puhuen meille riitti parituntinen siinä helteessä. Silti kokemus oli mieleenpainuva ja tapahtuma näytti hyvin järjestetyltä. Maksullinen pysäköinti ei lompakkoa laihduttanut ja sisään pääsi vain laukun tarkastuksen jälkeen mikä on turvallisuuden takia tärkeää tällaisessa massatapahtumassa.

Jouko Varonen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *