Hannu Mäkelä turisee
Johdatus oblomovilaisuuteen
Hannu Mäkelä: Krimiturkkinen karhu, Venäjää kotikäyttöön, Kirjapaja 2018
Hannu Mäkelän, takavuosien tuotteliaimman kirjailijamme jutustelu venäjästä ja venäläisistä tuo mieleen taannoiset venäjän kirjallisuuden opintoni. Silloin puhuttiin oblomovista, laiskanpulskeasta venäläisestä josta kirjallisuuden tutkijat oitis saivat lanseerattua käsitten oblomovilaisuus.
Venäläiset näyttävät vieroksuvan työtä ja viettävät mieluummin viihtyisää elämää kaljatuopin ja maallisten ilojen parissa kuin ryppyotsaisessa työn touhussa. Mäkelä tuntee venäläiset kuin omat taskunsa, koska hänen edesmennyt vaimonsa oli venäläinen. Niinpä kun puhutaan venäläisestä ”sukukeitoksesta” menee supi suomalaisen pää pyörälle. Siellä kun on baabuskaa ja musikkaa monenteen polveen.
Nimijutussa Mäkelä käsittelee venäläisen ystävänsä suulla Krimin tilannetta ja tuumii, että venäjä oli kaikkien silmätikku, kunnes tuli tämä lännen liehutukka ja katseet kääntyivät hetkeksi länteen. Media on siitä erikoinen instituutio, että sen täytyy puhaltaa juttu pienistäkin aineksista. Niinpä Krimin tilanne on tullut jäädäkseen kuin mummin vanha krimiturkki Venäjän karhun ylle.
Mäkelää en ole paljon lukenut ( valitettavasti). Silloin kun hän julkaisi viisikin kirjaa vuodessa, ajattelin että tuollainen vauhti ei merkitse hyvää kaunokirjallisesti ajatellen. Nämä lehdissä julkaistut jutut ja kolumnit kuitenkin osoittavat että Mäkelä on kansainväliset mitat täyttävä tarinan iskijä.
Täytyykin paikata aukko sivistyksestä ja hankkia luettavaksi vakavamma otteella tehtyä mäkelää. Jutustelu on parhaillaan humoristista ja salaviisasta, usein kuitenkin venäläisyyteen ja venäläisiin suopeasti suhtautuvaa. Itselläni on vuoden viisumi venäjälle, on ollut jo monen vuoden ajan ja jotakin voin ymmärtää Mäkelän jutustelusta oikeaksi.
Jouko Varonen
