Kuolema ei rakasta ketään, Peter James

Kolmiodraama Peter Jamesin tapaan

Viihdyttävää,efektiivistä, psykologista

Peter James: Kuolema ei rakasta ketään, Minerva-kustannus

Peter James ( s. 1948 Brighton) on englantilainen rikoskirjailija. Hänen tunnetuimmat dekkarinsa käsittelevät ylikomisario Roy Gracen tutkimuksia. Tämän sarjan teoksia on myyty yli 13 miljoonaa kappaletta ja käännetty 36 kielelle. Kuolema ei rakasta ketään-opuksen juoni voisi olla ns. ”tuttu juttu” jos se ei olisi kuuluisan dekkaristin kirja. James vääntelee ja kääntelee kolmiodraamaan liittyvää ongelmaa, jota ylikomisario Grace käsittelee, niin moneen solmuun, että lopultakaan lukija ei tiedä missä mennään. Ei sen puoleen Gracekaan, kunnes johtolankoja veriseen todellisuuteen alkaa napsahdella.

Viimeksi luin Jamesin teoksen ( Täydellisyyden hinta Minerva 2018), joka kertoi eräänlaisesta rodunjalostuksesta nykyaikana.   Sitähän harrastettiin jo Hitlerin kammioissa. Huonothan siitä oli seuraukset, niin Hitlerille aikanaan kuin kirjan päähenkilöille Jamesin fiktiossa. Lopulta veri roiskui joskin kirja kääntyi jopa psykologiseksi dekkariksi, joita esim. Georges Simenonin pienoisromaanit mallikkaasti edustivat.  Kauhuakin oli mausteena.

Homman nimi on se, että kurittoman miehen vaimo löytää uuden ystävän ja ystävyys kehittyy rakkaudeksi. Uusi ystävä lupaa pelastaa naisen perheväkivallalta ja lupaa ummet ja lammet muutenkin. Mutta sitten tulee kuvioihin jo kolmas nainen ja siinä on ylikomisario Gracenkin vaikea selvittää kenen kädestä kosto lähti.

Jamesin teksti on koukuttavaa ja selkeää. Osansa ”lukijaystävällisyydestä” on Jamesin tekniikassa käyttää lyhyitä, jopa päiväkirjamaisia ”ajoja” tekstissään. Tuntui tutulta tekniikalta minullekin, joka painin Jamesiin nähden mutasarjassa, kun käytin päiväkirjamuotoa osittain omissa nuorten seikkailukirjoissani, joita tuli julkaistua eri kustantajilta 24 opusta. Päiväkirjatyylissä on se hyvä puoli, että tekstin luku, jos myös tuottaminenkin tuntuu sujuvan nopsasti kuin Suomen kesäpäivät. Se tietysti tiiliskiviä suoltavalle kirjailijalle sopii.

Peter James on mestari ja voisi tietysti tässä yhteydessä sanoa myös: ”Kyllä kansa tietää!

Jouko Varonen