Lapsen parhaaksi, Lähihoitaja varhaiskasvattajana, Edita kustannus

Luovuus ja hyvät kaverisuhteet

Lasten kasvatus on kutsumusammatti

Arja Häkkä/Helena Kuokkanen/Arja Virolainen: Lapsen parhaaksi, Edita-kustannus

Lasten keskinäiset vuorovaikutussuhteet kaveripiirissä  ovat varhaislapsuudesta alkaen olennainen osa lapsen sosiaalista maailmaa. Hyvät ystävyys- ja kaverisuhteet vahvistavat lapsen persoonallisuuden myönteistä kehitystä, tarjoavat hyväksytyksi tulemisen, yhteenkuuluvuuden ja toveruuden tunteita sekä yleensä emotionaalista turvallisuutta.”

Opettajana tiedän, että emotionaalinen turvallisuus myös kotipiirissä on ratkaisevaa. Tämän olen kokenut monta kertaa, tehnyt kotikäyntejä, keskustellut vanhempien ja lapsen kanssa yhdessä, jne…

Ikävä kyllä näistä käynneistä ja keskusteluista jää varsin vähän käteen. Lapsi ei uskalla kertoa ja vanhemmat ovat mestareita salaamaan esim. alkoholiongelmia tai muita vakavia puutteita lapsen kasvuympäristössä. Sosiaalityöntekijät sen sijaan vaativat selkeitä faktoja, voidakseen alkaa tositoimiin.

Mutta asiaan. Tämä kirja tarjoaa paljon materiaalia mm. varhaiskasvattajien käyttöön. Sen funktio lieneekin oppikirjamainen, mutta kirja sopii myös jokaiselle lasten kanssa elävälle, mm. perheille. Kirja on toisaalta vaikeahkoa yliopistokieltä ja siihen tutustuminen vaatii todella viitseliäisyyttä.

Ensimmäinen jakso käsittelee mm. kasvatusta ja varhaiskasvatusta, modernia lapsuutta, perhekasvatusta, kiusaamista varhaiskasvatuksessa jne… Toinen jakso on omistettu lapsen sosiaaliselle maailmalle päivähoidossa, syrjäytymiselle, riskilapsien tukemiselle, jne…

Kolmannessa jaksossa puhutaan mm. leikin merkityksestä,  neljännessä taide- ja kulttuurikasvatuksesta, viidennessä oppimisprosessin tukemisesta ja kuudennessa varhaiskasvatuksesta työympäristönä.

Minun, entisen koulunjohtajan ja vararehtorin testamentti on:

– rakasta lasta, lapsi aistii kyllä jos kasvattaja on leipäpappi

– hyödynnä luovuutta jokaisessa mahdollisessa tilanteessa

– ota luonto avuksi kasvatuksessa, tee retkiä luontoon, luonto opettaa enemmän kuin teoreettiset oppikirjat ja lapset tykkäävät sellaisesta

Vähän norsunluutornista puhuttua kapulakieltä ( graduja tai väitteitä hyödäntävää?). Mutta kun napsii kultajyviä joukosta niin niitäkin löytyy.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen