Elämäntaitoteos ja romaani
Mieltä nostattavaa lukemista
Laurent Gounelle: Sinä päivänä opin elämään, Gummerus Kustannus, 2019
Jokaiselle lienee tuttu tilanne, että arki alkaa maistua pakkopullalta, vaikka ulkoiset puitteet olisivat mallikkaat. Niin se on kirjan päähenkilöllä Jonathanillakin. Itse muistan oman vakavan sairauteni, joka oli käännekohta ajattelussa. Piti elää päivä kerrallaan ja iloita pienistäkin asioista.
Jonathan oli ns. konttorirotta, työssä vakuutusyhtiössä, ja ajautui siihen pisteeseen arjessaan, niin kuin monelle käy, että ei enää halunnut nousta vuoteesta. Ahdistus painoi päälle. Onneksi oli Margie-täti, joka tarjosi elämänviisauttaan.
Kirjahan on kiva. Romaanin asuun tällätty elämäntaito-opas. Sitä voi toisaalta lukea kuin aforismikokoelmaa:
– Jotkut ihmiset luulevat voivansa elää riippumattomina muista. He uskovat, että että heidän onnensa ei riipu muista kuin heistä itsestään. Se on suuri harhakuvitelma.
– Voin hyvin silloin kun tekoni ilmentävät sitä kuka minä olen.
– Hyvän tekeminen tekee minulle hyvää.
– Luonto antaa meille sen, minkä yhteiskunta on meiltä vienyt.
– Yhteskunta saa meidät uskomaan ja kokemaan, että meiltä puuttuu jotakin, jotta me voisimme olla onnellisia. Se estää meitä tyytymästä siihen mitä meillä on, mitä me olemme.
Todella nerokasta analyysia. Kirja kulkee vielä romaanin sapluunassa. Tartuin siihen aina uudelleen ja löysin tien viisauden lähteelle. Joskus tarvitaan vaikeuksia, joskus elämänmurros, joskus vaikka ihminen, joka ymmärtää elämää paremmin kuin itse ymmärrämme. Elämä tarjoaa ihmeitä. Kirja on paremmin viisas tietokirja kuin romaani, mutta toimii hienosti juonellisenakin. Ehkä joku keksii koota nämä viisaudet myös napakaksi aforismikirjaksi.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
