Leena Lehtolainen, Valapatto, Tammi Kustannus 2019

Leena Lehtolaiselta taas namipala

Syyttömänä moottoripyöräjengin käsittelyyn

Leena Lehtolainen: Valapatto, Tammi 2019

Leena Lehtolainen debytoi 12 – vuotiaana teoksella  Ja äkkiä onkin toukokuu. Dekkareita on nykyisin käännetty jo 29 kielelle. Lehtolaisen tyyli on ihmisläheinen. Rikoksen uhrien ja poliisihenkilöiden tilanteeseen paneudutaan kokonaisvaltaisesti.

Rikoskirjailija seurailee Matti Yrjänä Joensuun ja Sjöwall-Wahlöö-parin tuomilla linjoilla, mitä dekkarigenreen tulee. Ei nyt sentään mene niin analyyttiseksi esim. rikollisten taustojen suhteen. Useinhan homman” luonne muuttuu, jos alkaa ymmärtää myös rikoksentekijää. Pahikset ovat pahiksia, voisi Leena puuskahtaa, jos sitä häneltä kysyisi.

Nyt Tomas joutuu erehdyksessä moottoripyöräjengin listoille ja tulee melkein surmatuksi. Häntä auttelee elolle luonnonsuojelualueen hoitaja Aino. Ja kun ystävyys on pitävää laatua, niin sitä jelpitään toista, vaikka homma painuisi rikollisille linjoille.

Että mitä. Tosi selkeä ja lukemaan koukuttava dekkarikirja on taas kyseessä. Lehtolaisen rikosproosan ystäville todellinen aarre, jota aina odottavat. Tomasin ja Ainon suhdetta pahuuden silmässä seuraillaan ja sitä miten tavikset voivat muuttua myös koviksi ja julmiksi, kun psyykkinen tilanne eskaloituu ja virkavaltakin on saamatonta. Pitää nimittäin rekisteröidä vain selkeä liikut ja niitähän kirjan ystäväparikin joutuu harrastamaan, jopa vankeudenpelkoon asti.

No toki mukana on myös loppuidyllin makua, mikä sopii dekkareihinkin. Ikuisia jälkiä vaarallinen episodi jättää molempien muistikortille, mutta kaipa niistä selvitään. Ystävyyskin on katkolla, mutta eipä tuo liene ihmekään niissä kuvioissa, joita mestarikirjailija taas vyöryttää esiin. Joskus on mukana vähän pliisun ja klisensen tuntuisiakin dekkarimaneereita, mutta ei kai niiltä siinä hommassa voi välttyä.

Pidin kirjasta. Taas kerran aamutunnit olivat käsissä, kun laskin koukuttavan teoksen käsistäni. Mitäpä muuta kuin korvaamaan menetetyt yöunet roimilla päivätirsoilla. Jospa siinä unohtuvat mielestä Lehtolaisen luomat paranoidisetkin ajatusrakennelmat. Kaikkea sitä voi sattua.

Turhapa niitä on hautoa omalle kohdalleen. Elokuun päivä näyttää avautuvan selkeän aurinkoisena. Sinne vain lenkkikansan sekaan rantaraitille.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen