Maisa & Kaarina, Viimeinen tikki

Valittaminen ei maksa kuin viinilasin hinnan

Maisan ja Kaarinan arkisia puuhia

Sari Luhtanen/Tiina Paju: Maisa & Kaarina, Viimeinen tikki, Otava

Olen lueskellut Maisan ja Kaarinan toilauksia mielenkiinnolla,  vaikka ne toistavat joskus itseään ja yleensä naisten elämä pyörii kulutushysterian, miehenpuolien ja laiduttamisen sekä vaatetuspulmien ympärillä.

Taas kerran tytöt ovat lähdössä shoppailemaan, mutta ensin pitää katsoa netistä pari mekkoa, jotka voisivat kiinnostaa. Kännykkään on päivitettävä status ja sovituskopissa pitää laittaa parit instagrammit. No on siinä se hyvä puoli, että kun sometus vie voimat, niin ostokset jäävät laihoiksi.

Aina voi ottaa mattopyykkitarpeet mukaan, kun lähtee pienille naukuille tyttöystävän kanssa. Ai mitäkö varten mattopyykkitarpeet? No, kun vaimo palaa kotiin mäntysuovantuoksuisena, niin miehellä ei pitäisi olla mitään valittamista.

Ruokatapahtumassa on tietysti käytävä tyttöporukalla. Ei niinkään sen vuoksi, että ihailtaisiin kasviksia, vaan tietysti pitää katsella vähärasvaista kokkipoikaa, joka on todellinen herkkupala. Todella mehevää lihaa. Sitä kun saisi, niin ei vähään aikaan katselisi muita herkkuja.

Sähkökirja on siitä hyvä, että sitä voi lukea kännykältä ja antaa muille sen vaikutelman, että on mukana kehityksessä. Kun odottaa lapsia harrastuksista, voi lukea vaikka eroottista hömppää, eikä koira perään hauku. Maisan ja Kaarinan huumori on softia feminismiä, jota naiset tykkäävät lukea. Ehkä joku voi lukea näitä juttuja ihan elämäntapaohjauksena. Sillä arki on raastavaa ja siihen tarvitaan mausteita.

Jutut, joita on ilmestynyt viikkolehden palstoilla, toistavat joskus samoja aihelmia, mutta mikäpä se naisia enemmän kiinnostaisi kuin shoppailu, vieraat miehet, ihanat unelmat komeista uroista, vaatetus, laihduttaminen, pienet viinit naisseurassa, jne…

Jouko Varonen

 

 

Vastaa