Maritta Lintunen on selkeäsanainen novellisti
Elämän koko kirjo – tai melkein
Maritta Lintunen: Kanadanhanhi, Valitut Novellit, WSOY 2022
…”Jos romaani on kartanon isomahainen, korskea isäntä, ja Runo isännän mystisiä näkyjä kokeva tytär, Olkoon Novelli se nurkasa kyyhöttävä sukulaistäti, joka osuu aina lähemmäksi totuutta”…
Omasta mielestäni novelli on silloin hyvä, jos se jättää lukijansa mielen käymistilaan, kuten taitava teatteriesitys, jossa pureudutaan ihmisparkojen arkoihin asioihin rivien välissä.
Mielestäni Lintusen novellit, joita on kokoelmassa koko kirjailijan novellistinkaaren alusta asti, ovat taitavaa ja ihmisläheistä työtä. Lintunen ei ole semmoinen novellisti jonka teksti pullistelee paradoksin ja analyysin avulla, vaan tempaisee ihmiskuvauksellaan mukaansa tavis-lukijankin
Mutta Maritta ei olisi novellisti, ellei hän sijoittaisi mukaan ahdistusta, patoutuneita tunteita ja ihmisen viiltävää vähäarvoisuuden kurimusta. Joskus novellit kääntyvät jopa sairaan mielikuvituksen riivaamiin ihmisiin.
Että mitä. Joku voisi pitää kirjailijan novellinäytteitä helpohkoina makupaloina, mutta pitää mennä paljon syvemmälle että aistii Lintusen ilmaisuskaalan ja piilomerkitykset.
Novellin peruskaava lienee, että jännitteet latautuvat ihmisessä pikkuhiljaa, sitten tulee joku tapahtuma joka stimuloi muutoksen tai täyskäännöksen elämässä ja ajattelussa. Ennen sanottiin vielä, että novelli ei olisi mitään ilman loppuylläriä joka voi kääntää siihenastisen kehittelyn päälaelleen.
Tykkäsin Lintusen novelleista. Ne antoivat paljon ainakin minulle, perinteisen novellistiikan vankkumattomalle fanille. Mielestäni Maritta Lintusen tuotanto sijoittuu klassisten suomalaisten novellien joukossa kärkikaartiin. Lahjakas kirjailija on myös luova monilahjakkuus, joka on osoittanut pystyvyytensä myös musiikin saralla.
Kiitos!
Excellent ++ huiskahti kriitikolta ilman enempiä miettimisiä.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
