Terapointia ja jännitystä
Esikoiskirjailijan kyydissä
Martta Kaukonen: Terapiassa, WSOY Kustannus 2021
Martta Kaukonen, elokuvakriitikko, on tosiaan tarttunut lukijaa stimuloivaan juonikehykseen. Kas kun psykiatrin, varsinkin hienostopsykiatrin sohvalla loikoilee monenmoista väkeä.
On semmoisia, jotka haluavat syyntakettoman paperit, on niitä joille valehteleminen on elinehto ja psykiatriressukaan ei voi siitä tajunnanvirrasta erottaa totuuden siemeniä. Entäs sarjamurhaaja joka tilittää lapsuuden traumojaan tai patajuoppo mies, toimittaja, jolle tupsahti juomisen takia yyteet.
Psykiatrin työssä pätevät samat säännöt kuin taksikuskin hommassa: Ei saa kuulla, nähdä tai muistaa mitään. Niinpä sitä joutuukin istumaan tuppisuuna koko istunnon ajan ja tekemään muka muistiinpanoja lehtiöön, jossa tosiasiassa on tulollaan päivän ostoslista malliin: ”Muista Chardonnay, sammen mäti ja tietysti paahtopaisti”…
Hyvä perheystäväni koki psykiatrin työssä sen pahimman, kun naispotilas päätti ”uida liiviin” terapeutille ja aneli läheisyyden lämpöä ihan konkreettisesti. No hyväntahtoinen psykiatriressukka päätti kokeilla uuden metodin tehoa ja joutui tietysti vaikeuksiin. Pitäisi psykiatrin arvoisen miehen muistaa pieteetti työhommissa. Hänen kohdallaan se merkisti tylyä rangaistusta, että tointa saa harjoittaa vain vieraan tarkkailijan läsnäollessa.
No, mutta asiaan. Martta Kaukonen on todella ihan virkistävä esikoiskirjailija. Hän juoksuttelee teemojaan tällä psykiatriteemalla ihan varteenotettavan trillerin mittoihin. Jännitystähän sitä pitää olla. Ja varsinkin kun kesä on tulossa. Tämmöinen psykoanalyysiteema se on tosi kivaa uimarantalueskeltavaa. Jos kirjan ottaa, niin on oltava tosi hyvä suojakerroin aurinkovoiteessa. Muuten toi nahka muistuttaa lukemaan unohtuneella ihan piloille palanutta possunkylkeä.
Hyvä, että uusia ja potentiaaleja kirjoittajia ilmaantuu naiskirjalijakaartiimme, kun entiset kohauttajat alkavat jo luottaa aikakajuslehdissä julkaistujen kolumniensa kokoelmiin, jotka sisältävät lähinnä nokkelaa keittiöterapiaa.
Ihan laatuisa teos, jos nyt muutamat stereotypiat unohdetaan esikoiskirjailijalta armeliaasti.
En menisi isosti mollaamaan. Martasta saattaa tulla noilla eväillä vaikka kansainvälisesti kysytty.
Tyst tyst, ootellaan.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
