Tex hoitaa kinkkisen jutun
Yliluonnollista, efektiivistä
Maxi Tex, Mefiston varjo, Egmont Kustannus
Niin se vain on, että kunnon tykittäjää eivät pysty pirulliset juonetkaan lannistamaan. Tex joutuu todella riskaabeliin puuhan eteen, kun edellisessä selkkauksessa mustaan virtaan suistunut Yama pistää ranttaliksi.
Siinä tarvitaan pimeyden voimia, hirmumyrskyjä, luonnonmullistuksia, voodoo-veljeskuntaa, mambo-noitaa, wanga-nukkea ja kukaties itseään vanhaa kehnoa. Kas kun Auringon pojat ovat huonoja häviäjiä ja yrittävät saada oikeamielisen rivollisankarin taas paimentamaan taivaan karjaa.
Todella toimiva on tämä seikkailu, jossa lukijaa ei hemmotella monivärikuvilla. Homma eskaloituu mukavasti loppua kohden ja taas kerran on todettava, niinkuin Agatha-täti Hannu Tarmiolle, joka uskalsi mainita hänen kirjojaan pitkäveteisiksi:
– Mutta evätkös loput olekin jännittäviä?
Texeistä pidin jo kouluaikoina, jolloin niiden ulkoasu oli erilainen. Nykyinen maxi -Tex tyyli olisi saanut koulupoikien silmät pyöristymään ja suun apposen auki pelkästä haltioitumisesta.
Mutta nykyaika on nykyaikaa. Nyt on kustantajan värkeissä enemmän varaa kuin silloin suokuokka ja justeerisaha – kaudella.
Että mitä. Koukutun aina näistä lännen jutuista. Tällä kertaa on kekkereissä taianomaista hehkua ja pahisten pirullista juonittelua.
Mutta kupletin juoni on onneksi edelleen semmoinen, että paha saa aina palkkansa, mitä nyt pahikset jäävät ihmeen kaupalla henkiin vaikka ontuvat karkuun taistelupaikalta kuin jalkavaivainen kalkkuna. Niinhän se pitää olla.
On hommassa tietty opettavainen säie. Hyvä-paha – asetelma opettaa lapsille suoruutta kaiken uhalla, maailman pahuuksien ja juonitteluiden keskellä. Niinhän jokainen toivoisi lapsilleen elämän opiksi. Siispä kannattaa lukea Texejä vaikka taskulampun valossa peiton alla, niinkuin itse tein, kun äiti vahti tarkkaan että menen nukkumaan heti kun iltarukous on kärsitty.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
