Mukavia tarinoita lapsille
Vedenvalvoja Artimuksesta kanto Jäkäläpartaan
Karri Viitala/ Jouni Kuivalainen:Mikaelin tarinat, Majakanvalo Productions, 2018
Aina on tervehdittävä ilolla uusia lastenkirjan tekijöitä. Tämä kirja sisältää kolme tarinaa, Vanha vedenvalvoja, sekä Kadonneen polun metsä I ja II.
Ensimmäinen juttu Vanhasta vedenvalvojasta on kaikkein jäntevin. Vanha jättikala asustelee Saimaan pohjassa, laivahylyssä ja nappaa kalastajilta pelit ja vehkeet. Se on tyystin kyllästynyt kalastajiin, varsinkin kun erehtyi saamaan ankkurin suupieleensä.
Mutta apu on lähellä. Käpäläkylän asukit, sorsanpoika ja kuutti , päättävät ottaa selvää kalajättiläisestä. Loppuidyllikin löytyy, kuten hyvässä lastentarinassa on suotavaa.
Kadonneen polun metsä – tarinoissa on juoni polveilevampi ja tekstiäkin hengästykseen asti. Pienet lapset, joille kirja on oletettavasti tarkoitettu, tykkäävät napakoista ja lyhyistä teksteistä.
Kyllä tekstintekijällä on satufiktion teko hallussaan. Nyt vain näyttää, että ideoita tulvii liikaakin ja todella mainion kuvittajan kyvyt punnitaan hänen joutuessaan pitämään kertomukset kasassa.
Kuvittaja ei yhtään häpeä kärkikuvittajiemme Mauri Kunnaksen ja muiden rinnalla. Kunnaskin joskus rönsyilee liikaa ( tosin lapset pitävät siitä). Jouni Kuivalaisessa näen potentiaalia vaativampiinkin tehtäviin. Hänellä on myös pelkistämisen taito hallussaan. Karri Viitala voisi huoletta typistää puolet teksteistä pois, tai hän on sitten pidemmän lastenproosan ystävä ja haluaa esitellä repertuaariaan heti. Viitalan tekstit on lisäksi taitettu vähän levottomasti.
Näitä kotimaisia kuvakirjantekijöitä tervehdin ilolla. Toivottavasti ura jatkuu suotuisissa tuulissa. Kivijalkakustantamoille on vaikea päästä, yli 99% kässäreistä torpataan. Kyvyt siellä kuitenkin haistetaan (itse sen tiedän 24 nuortenkirjaa tehneenä). Tuskin nämä kaverukset tässä vaiheessa edes haluavat suurille kaupallisille kustantajille yrittää. Tapasin kirjan tekijät esittelemässä kirjaansa ja vaikuttivat symppiksiltä. Ideoita heillä varmaan on niin paljon, että alimmat happanevat.
Jouko Varonen
(SARV:n jäsen)
