Minä, Mauri Kunnas, Otava kustannus 2018

Mauri Kunnas – mestarismies

Joulupukista Koiramäkeen

Mauri Kunnas/Lotta Sonninen: Minä, Mauri Kunnas, Otava 2018

Mauri Kunnas tuo mieleeni kunnian vuoteni lastenkirjailijana. Eräänä vuonna kirjani valtakunnallinen ennakkomyynti nimittäin päihitti Kunnaksen lukemat. No, minun urani päättyi 24:ään nuortenkirjaan, mutta siinä vaiheessa samoihin aikoihin syntynyt Kunnas vain kiihdytti tahtiaan. Tuli Koiramäkeä, Viikinkejä, Herra Hakkaraista, Vampyyrivaarin tarinoita ja ties mitä…

Kun Kunnaksen elämäntaivalta lukee, niin samoihin aikoihin itseni kanssa syntynyt Kunnas kertoo tutuista aihelmista. Etupäässä 50-luvun tärkeitä katselukokemuksia olivat Aku Ankat, Nakke Nakuttajat, Kippari Kallet ja monet monet muut, joista osa löytyy enää divarien hyllyiltä. Niistä Kunnas imi ensioppinsa. Meni sitten aikuistuttuaan graafikkolinjalle taideteolliseen korkeakouluun ja kohtapa alkoi myös löytyä ura lastenkirjailijana, lähinnä hyvien piirtäjänlahjojen ansiosta. Joskus kirjoissa lukee tekijän paikalla Mauri Kunnas ja Tarja Kunnas. Itsekin aina ajattelin, että kun Mauri tekee mestarillisen kuvituksen, niin Tarja varmaan huolehtii teksteistä. Mutta tilanne on kuulemma sekä/että molempien kohdalla. Tosin kuvituksessa Tarja auttelee enimmäkseen värityksessä.

Olen joskus vähän kritisoinut Kunnasta tietystä sillisalaatti-efektistä. Pelkistämistä olen tarjonnut kirjantekijälle. Mutta Mauri on tiensä valinnut ja on suomalaisten lasten mieleen. Kun Kunnasta lanseerattiin USA:han, ei hänen taiteensa tainnut erityisesti miellyttää muita kuin vankeja, jotka yllätykseksi pitivät hänen tyylistään. Mutta menihän kirjoja mm. briteille, japaniin ja moniin muihin maihin. Megamenestys jäi kuitenkin puuttumaan, tai sitten se on vielä tulossa, kunhan taiteilijan arvo huomataan.

Kirja on tehty hyvin, joskin taitto on tässäkin elämänkerrassa levoton. Kuvamateriaalia on ollut käytettävissä paljon, ja se näkyy tiettynä ”hengästykseen asti” – tyylinä. Mukava mies tämä Kunnas kuitenkin on ja kirjan lukeminen siloitelluine ja särmättömine elämänkertoineen sopii tietysti myös lapsille.

Jouko Varonen