Retki ruuan juurille
Muu muu pihvejä ja muuta mukavaa
Katariina Vuori/Jarkko Kääriäinen: Mukulat maalla, Lasten ruokaretki, Docendo-kustannus 2017
Jotenkin vierastan pihveihin ja kivoihin vasikoihin tutustumista samassa lastenkirjassa. Ehkä se se johtuu siitä, että perheeseeni kuuluu monta vegaania. Tässä kirjassa kuitenkin lapset lähtevät ”ruuan juurille”, eli tutustumaan lihakarjaan, lehmiin, lampaisiin, kasvitarhaan, luonnon antimiin, mehiläisfarmiin, kalastukseen, siipikarjatilaan, viljan tuotantoon, jne…
Ensiksikin pitää antaa viisi tähteä sekä kirjan taitosta, että kuvituksesta. Kirjan pääasiallisen annin muodostavat reseptit. Toki neuvotaan mm. hyviin tapoihin ja hygieniaan: Käsien pesu on tärkeää, vaatteiden ja hiusten suojaaminen on ruuan laitossa hyvä tapa, jääkaappitavarat pilaantuvat nopeasti pöydällä ja ne pitääkin panna takaisin mahdollisimman nopeasti, jokaisella ruuanlaittovälineellä ja pussukalla on oltava oma paikkansa, johon ne myös laitetaan käytön jälkeen, sillä aikaa, kun ruoka kypsyy uunissa on aikaa pyyhkiä pöydät ja tiskata, ruokia ei saa laittaa lämpiminä jääkaappiin tai pakasteeseen, jne…
Mielestäni kirja on kokonaisuutena hyvä. Lasten ruuanlaittokirja se ei ole. Esim. rosvopaisti kun lienee jo esteettisesti ”lapsilta kielletty”. Kuvissa on havainnollisesti esitetty ruuanlaittovälineet ja ruuan tekemisen eri vaiheet. Ruokaretki muodostuu kyllä periaatteessa vain kuvista joskin tekstiosuuksiakin on sijoiteltu mukaan ettei nyt siirrytä vasikan sinisistä silmistä suoraan pihvin tekoon.
Yleensä ottaen herttaiset kuvat eläimistä jotka nopsasti muutetaan ruokaresepteiksi, tuntuvat vähän korneilta. Olisin mieluummin lukenut kirjaa, jossa lapset tutustuvat maaseudun elämään ja eläimiin, kukaties ystävystyvät niiden kanssa ja saavat lämpimiä kokemuksia muistoihin. Siinä kyllä tullaan periaatekysymyksiin joita ei voida välttää eläinkunnasta tehtävän ruuan kohdalla. Tietty eettisyys kuitenkin vaatisi pihvin ja kivan vasikan yhdistämisessä enemmän hienovaraisuutta. Eläimet kun ovat monen mielestä yhtä arvokkaita luontokappaleita kuin ihmiset. Ja eikö ruokaretki olisi vaatinut teurastamolla tai kanahäkeillä käynninkin jos oikein rehellisiä ollaan. Lapsetkaan kun eivät ole ihan tyhmiä.
Jouko Varonen
