Efektiivistä luettavaa
Mustis selvittää melkoisia sotkuja
Mustanaamio, Vuosikerta 1974 parhaat Mustanaamio-seikkailut, Egmont-kustannus
Kun Mustis alkaa perustaa kuuluisaa Viidakkopartiota, on hommassa pari muuttuvaa tekijää. Pitää nimittäin taistella pahiksia vastaan yksi kerrallaan ja taltuttaa veriset merirosvot hyvän puolustajiksi. Mutta mikäpä ei mustikselta onnistuisi ja kylkiäisenä löytyy vielä kaunis nainen. Kas kun nainen on prinsessa, jota porukka pitää vankinaan ruhtinaallisten lunnaiden toivossa. Niinpä päästäänkin kohta viettämään viidakkohäitä ja niistä ei oletettavasti kukaan selviydy ilman pientä päänkivistystä. Viidakon tisleet kun ovat kuuluisia.
Mustis on Mustanaamioiden alkupään miehiä. Nyrkit rautaa ja kunto melkoinen. Kun itse pressa syyllistyy juonitteluihin viidakon edun kustannuksella, on tietysti edessä tosipaikka. Mutta mustis tuntee konnien metkut, jopa korkealla tasolla. Homma on hoidettava.
Mustis-sarjat (432 s) ovat ajankohtaisia vielä nykyisinkin, vaikka ovat tällä kertaa vuodelta 1974. Aivan tuossa hiki helmeili otsalla ja mieleen tulivat monet nykyajan poliittiset kuviot. Arvelin jopa, että nyky-yhteiskunnassa olisi paikka tuollaiselle vaeltavalle aaveelle, joka pistää rötösherrat kuriin.
Sehän tuli kriitikolla taas yö valvottua. Aamupuuro odotti ahkeraa kynäniekkaa ja lenkki keväisen raikkaassa ulkoilmassa. Silmät jotenkin avautuivat naamiomiehen seikkailuja lukiessa.
Kas, kun maailmassa taitaa olla tänäänkin samantapainen ikiaikainen hyvä-paha vastakkainasettelu. Tuli jotenkin paranoidinen olo. Mustikset ovat siis sukua vaikkapa hämähäkkimiehelle, batmaneille tai robin hoodeille. Aina on kysymys henkilöstä, joka taistelee yhteiskunnan mädännäisyyttä vastaan. Ikävä kyllä, todellisuudessa ei homma hoidu mustiksien avulla vaan paha jyrää rehellisten yritykset alleen.
Mitä siis? Voimaannuttavaa lukemista, vaikka konnien kieroutuneet elkeet ovat monisyisiä ja johtavat usein sylttytehtaalle. Siinä moni mustiskin on kokenut kohtalonsa ennenaikaisesti, mutta onneksi entisten mustisten tilalle nousee aina uusia ja entisiä ehompia.
Kirjassa on kiva tekstuuri, joka perustuu usein siihen, että isäntä kaivaa arkistostaan suuren opuksen, jossa kerrotaan edellisten mustisten seikkailuista. Efektiivinen musta-valko – kuvitus on varmaan jokaisen pojan, jopa miehen mieleen. Onhan se kiva nähdä, kun konnat saavat päin lättyä. Mustis on kompleksisempi kokemus, kuin monet muut samassa genressä.
Jouko Varonen
