Oskari Katajiston taipaleelta
Nousuja ja laskuja
Arto Leivo: Oskari Katajisto, Tunnustuksia Minerva-kustannus 2017
Oskari Katajisto on kokenut kovan lapsuuden. Hän kertoo isän väkivallasta äitiä kohtaan ja jengipuuhista. Joskus oli vaikeuksia myös koulukiusaamisen vuoksi.
Jouko Turkka otti Oskarin teatterikorkeakouluun, vaikka myöhemmin tuumi, että sinun olisi valittava joku toinen ala. Kun Turkka sitten tuli kadulla vastaan ja kehui vuolaasti oppilastaan, nappasi Oskari häntä nyrkillä, niin että Turkka putosi ottamaan lukua.
Seiska-lehti laittoi Katajiston ympärivuorokautiseen tarkkailuun. Erään improvisoidun ikkunanpesu-urakan jälkeen lähti Oskari autolla paluumatkalle. Tietysti mies oli maistissa. Ja kun Seiskan agentti antoi vinkin poliisille, päästiin hehkuttamaan näyttelijän putkareissua ja rattikäryä lehdessä.
Katajiston tie on ollut täynnä nousuja ja laskuja. Kuningas alkoholi on tullut tutuksi. Mies, jota on nimitetty Suomen Marlon Brandoksi tuumii, että viisikymppisenä aikaa on tuhdisti edessäpäin ja tämä kirja on eräänlainen välitilinpäätös.
Kirja eroaa elämänkertakirjoista siinä, että asioita ei kaunistella ja lukijalle tarjotaan koko värisuora päähenkilön vaiheista. Siinä mielessä kirjan nimi voi olla todella onnistunut valinta. Olen tavannut elämänkertakirjoja ja muisteluksia, joissa ainut rehellinen kannanotto on kirjan raflaava ulkoasu, jolla kosiskellaan lukijoita.
Katajisto puhuu myös ns. Jumalan teatterin kohunäytöksestä, jossa yleisön päälle heiteltiin sianlantaa ja tehtiin muutakin häväistystä. Putkaanhan poikien tie johti. Katajisto suhtautuu kuitenkin niin Jouko Turkkaan kuin Jussi Parviaiseen melkoisella myötätunnolla. Osaltaan heidän ansiotaan oli näyttelijän kyky heittäytyä kulloiseenkin rooliinsa koko sielullaan. Taiteilijan tie johtokin huikeisiin suorituksiin näyttämöllä.
Viiltävän koskettava ja rehellinen kirja.
Jouko Varonen
