Noronen tykittää
Kiviparantajasta keittiöfilisofiaan
Paula Noronen: Tarja Kulho, Räkkärimarketin kassa, Tammi Kustannus 2020
…” Meillä Korson Räkkärimarketissa on sellainen tapa, että jos mokaa niin riittää että korjaa virheensä ja kaikki on hyvin. Pahin moka on ollut se, kun leipäosaston Irjalla putosi autonavaimet sämpylätaikinaan ja ne ehtivät kulkeutua asiakkaan eväsleivässä Kreetalle saakka”…
Tuttu kasvo näkyy Noronen olevan telkusta. Hän esiintyy muistaakseni siinä Hyvät ja huonot uutiset – ohjelmassa, jota jaksan katsoa tasan kolme minsaa. Sitten pitää lähteä jääkaapin kautta kriitikon hommiin, etätyöhön vailla vertaa.
Ironisella huumorilla näyttää kirjailija hoitavan ensimmäisen aikuiskirjansa ja hengästykseen asti tekonokkelalla verbalistiikalla. Toisaalta tulee ikävä pidemmän proosan miestä, Paasilinnan ”Artsia”, joka teki huumorikirjoistaan ihan kunnon pitkää proosaa. Hänkin kyllä lopulta alkoi mennä siitä missä aita on matalin.
Herkullinen aihelma on kyseessä, kun marketin kassan asiakkaaksi tulee mm. kiviparantaja, joka mieluusti hieroisi ”kivillään” kassatytön jalkoja.
Huulenheitto äityy Norosella joskus aika korniksi, kuten selostus pohjoisen tavasta laittaa kuollut seisomaan pakkaseen hankeen, jossa se jäätyi ”lumiukoksi”. Kas kun ei siellä Lapin perukoilla saanut ruumisautoa tulemaan moneen kuukauteen raukoille rajoille. Olisi ihmisraato alkanut haiskahtaa sisätiloissa multiin laittamista odotellessa.
No tämä kirja on semmoista stressihuumoria, jota saa telkusta katsella, jos on paha olo. Mutta yleensä paha olo äityy vielä pahemmaksi kun huomaa, miten stressaantunut ja pintaliitoinen on ”etelän julkkisten” huumorintaju. Kaipa heillä on niin vaikeaa kotioloissa, ettei lämmölle ole varaa edes hyttysen pissan vertaa.
No, Norosesta voi kehittyä vaikka uusi artopaasilinna, jos vähän jäntevöittää tilkkutäkkityyliään. Yleensä kunnon humoristi naureksii enimmin itselleen. Siinä on jo kansaan menevän kirjan resepti. Lämmintä pitää huumorin olla eikä yltiösarkastista.
Ei ihmispolo jaksa lukea ivan stiletillä tökkimistä kovin kauan.
Otappa Noronen seuraavaan kirjaan sydän mukaan. Käväse myös stressinhoitokurssilla. Taitaa se televisiotyö olla kovinkin uuvuttavaa, kun pitää keksiä toinen toistaan nokkelampia heittoja ja vilkuilla muita, että huomasivatko ne tämän minun ylivertaisen ivan.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
