Liputuspäivien historiaa
Presidenttiehdokkan mietteitä
Pekka Haavisto: Lipunnosto ja räätälin viisaus, Kirjapaja 2017
”Suomen lippu on itsestäänselvyys. Se liehui urheilukilpailuissa, kun Eero Mäntyranta voitti Vjatseslav Vedeninin raivoisassa hiihdon viestijoukkueiden pronssikamppailussa Grenoblen vuoden 1968 talviolympialaisissa, Mynghenissä 1972 ja Montrealissa 1976. Suomen lippua heiluttavat turistit ampaisivat kunniakierrostaan juoksevan Lasse Virenin kanssa radalle. …”
Pekka Haavistoon olen tutustunut lähinnä presidenttikisojen yhteydessä ja todennut, että hän on rauhallinen ja ”räyhäämätön” ehdokas, josta voi kukaties tulla presidentti jo seuraavissa vaaleissa, jos parempaa ehdokasta ei osu tielle. Haaviston kehonkieli on ystävällistä ja hänen puheensa sovittelevia, mikä tietysti sopii poliitikolle.
Mutta mennäkseni tähän kirjaan, huomasin liputuspäivien historiallisten vaiheiden tiimoilta punotun tekstin juohevaksi jutusteluksi. Tietysti teksteihin on käytetty lähdemateriaalia, josta ei taida olla mainintaa kirjan loppusivuilla, ellen väärin katsonut.
Suurmiehet, jotka ovat vaikuttaneet Suomen histoallisiin vaiheisiin käydään läpi ja tarinat pohjustetaan Haaviston ”räätälin viisaudella”. Itse sanonta räätälin viisaudesta pohjautuu siihen, että suomen lipun teossa otettiin huomioon myös räätälin mielipide lipun ompelemisen helppoudesta. Ja mikäpä olisikaan ollut parempi aihe lipulle kuin sini-valko-yhdistelmä, joka kuvastaa sinistä taivastamme ja valkoisia hankiamme, jotka taitavat olla esim. Keski-Euroopassa vaikeasti saavutettavissa, kun tehtaiden savusumu estää sinitaivaan värejä näkymästä ja hangelle kertyy nokea.
Ihan hyvän kirjan on Haavisto punonut liputuspäivien pohjalta. Joskus tietysti odotin enemmän omaa henkilöhistoriaa mukaan.
Jos vertaan kirjaa vaikka istuvan presidentin tuotoksiin, on kirjailijalla vielä pitkä matka pressan taitavaan sanankäyttöön.
Jouko Varonen
