Perhosvaikutus

Mikä on elämässä tärkeää?

Marttisen jutustelua

Tittamari Marttinen: Perhosvaikutus, Pienten rakkauksien kirja, Kirjapaja 2017

Minulle heräsi Tittamari Marttisen kirjaa lukiessa kysymys: Mikä on elämässä tärkeää?

Marttisen kolumnityyppiset jutut varioivat elämän kirjoa ja elämyksiä. Itse hän muutti 30:n pääkaupunkivuoden jälkeen Lappiin kokemaan syrjäseudun rauhaa. Itsekin läksin aikanaan Kuhmon syrjäseudulle, Lentiiraan opettajaksi ja tietysti tuli koettua kalastukset, marjastukset, ruskaretket ja erilaisen seudun tuomat jännitteet. Pienessä kylässä kylä otti opettajan ”omakseen” kuten ihmisillä on tapana sanoa. Niinpä koin kyläyhteisön vaikutuksen ja lämmön, mutta koskaan en ollut oikein omillani. Vasta pienessä Lappeenrannan kaupungissa elämä puhkesi kukkaan ja innostuin tekemään 24 nuortenkirjaa ja auttamaan ihmisiä myös kirjallisissa harrastuksissa.

Mutta kirjan sisältöön. Marttisen kertomusten kirjo on melkoisen monisyinen. Hän puhuu Tornionjoen jäälle tehdystä rautatiestä, japanilaisesta keramiikan korjaustekniikasta Kitsungista, Pariisissa vietetystä ajasta, metsässä liikkumisesta, perhosesta nimeltä apilakirjokääriäinen, lentomatkailusta, matkasta Keski-Eurooppaan, jne jne…

Kirja on hyvä ja hyödyllinen. Se herättää ajatuksia ja kirjan tekijästä saa lukija aina ajattelevan ystävän. Marttinen on sellainen. Tietysti jokaisella ihmisellä on elämässä tapahtumia, joista saisi kirjan. Olen itse ajatellut, että vanhusten luona vieraillessa pitäisi aina olla kynä ja paperia matkassa. Vanhainkoteihin sisältyy monta kirjaa, monta elämäntarinaa.

Tämän kirjan tekijä ei ole vanha, mutta hän on kokenut paljon, josta voi jakaa oppia kanssakulkijoille. Jonkinlaista hengästykseen asti lataamista tässä kirjassa kuitenkin on. Olin löytävinäni sen ihmiskuvasta tiettyjä stereotypiankin aineksia. Yleensähän meillä on tapana kertoa matkoistamme ja kokemuksistamme vähän pinnalliseen sävyyn, niin että tajunnan virta sanelee puheenaiheet ja katkaisemme mieluusti ystävämme puheen, kun siinä tulee yhteyksiä omaan kokemuskenttään. Siihen se yleensä jutustelu perustuu. Mutta kepeä, jutustelutyylinen kirja joskus väsyttää. Ikävä kyllä. Kirjassa pitäisi huomioida lukija mukaan. Esim. saman kustantajan taannoinen kirjailija Heimo Lampi omasi tämän taidon.

Jouko Varonen

Vastaa