Pieni taikakauppa, Fantastinen kirjoitusopas, Haamu Kustannus

Genret ja niksit laidasta laitaan

Kivaa kirjoitusoppia

Mervi Heikkilä&Anne Leinonen: Pieni taikakauppa, Fantastinen kirjoitusopas, Haamu Kustannus, 2020

…Moneen kertaan kirjallisuudessa kerrottua tai esitettyä asiaa sanotaan kliseeksi. Kliseitä voi toki tarinoissa käyttää, mutta joskus voi olla paikallaan vähän uudistaa niitä”…

Kerrassaan ihanalta kirjalta vaikuttaa tämä fantasiakirjallisuuden kirjoittamisen opas ja kirjoittajat eivät ole ihan vastaantulijoita, vaan tietävät asioista yhtä ja toista.

Niinpä tarinan yksinkertaisin rakenne on alku, keskikohta ja loppu. Mutta jutussa pitää olla jokin konflikti, ristiriita tai särmä, joka sysää homman liikkeelle. Yleensä hyvä-paha – rakentelu jossakin muodossa on käypä lääke lukijan pitkästymistä vastaan.

Jos kirjoittelee noitatarinoita tai siihen verrattavia, henkilöt voivat joskus kokea metamorfoosin, eli muodonmuutoksen. Noita voi muuttua lohikäärmeeksi tai noiduttu prinssi hirviöksi, jonka silmistä kuitenkin loistaa jotain tosi inhimillistä. Tästäkös prisenssa aistii, että eipä syytä pelätä tuota hirviötä. Se tarvii vain kunnon pusun ja that´s  it.

Fantasiamaailmoissa elelee sekalaista väkeä, joista maneereiksi ovat tämäntyylisissa teoksissa tulleet tietäjät, lohikäärmeet, keijut, peikot tai vaikka hattivatit.

Suorastaan ahmin kirjan tietoja, jotka eivät ole pitkästyttäviä jorinoita, vaan napakoita ja tarpeellisia mille vain kirjoittajalle.

Päätalon Kallella, joka ylsi myöhemmin satojentuhansien painoksiin omaelämänkerrallisilla kirjoillaan, oli savottarepussa myös Mika Waltarin kirjoittama kirjoittajan opas, jossa Sinuhen luoja mm. räkytti suorasukaisesti, että älä ala runoilijaksi, jos alat, olisi parempi että ampuisit itsesi.

Jos ylistelisin tätä kirjaa liikaa, se vaikuttaisi falskilta. Sanon vain että kultaa se on. Sen verran uskallan sanoa pitkän linjan kirjoittajakouluttajana.

 

Niinpä lienee, voi jumalan pyssyt ja puupaukut.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen