Pilvikädet, M. A. Meretvuo, Hexen/Kiuas kustannus

Okkultismia, saatananpalvontaa

Meretvuo peilaa syrjäytyneiden todellisuutta

M. A. Meretvuo: Pilvikädet, Hexen/Kiuas – kustannus 2018

Avaan laatikon ja otan ensimmäisen kenkäparin työpöydälle. Naisten mustat, hienot korkokengät. Ne saavat minut ajattelemaan Johannaa. Hän on samassa koulussa rinnakkaisluokalla, ja tapailimme hetken aikaa toisiamme. Hänellä on mustat hiukset ja kalpea iho. Hän käyttää aina mustia vaatteita ja kuuntelee black metal – musiikkia.”

Nuori mies elää eristäytynyttä elämää, vihaa ihmisiä, omistautuu okkultismille ja kaikille mahdollisille salatieteille. Komisario Viljakainen saa oudon tehtävän. Jotenkin tuntuu, että ei se varmaan ole tavallinen keikka. Autiosta talosta löytyy koira jolta on katkottu jalat, mutta joka elää vielä. Seinät ovat täynnä piirroksia, jotka ovat jonkun saatananpalvojan tekeleitä.

Meretvuolta on ilmestynyt aiemmin mm. teos Seksin ja uskonnon vaiettu historia. Hänen proosansa kartoittaa nykynuorison syviä tuntoja, kun eristäytyminen ja sosiaalisten kontaktien puute saavat heidät kuilun partaalle henkisesti. Niin käy myös kirjan päähenkilölle.

Kirjan juoneen punoutuvat myös Tampereella vuosina 1991 – 1996 tapahtuneet, todelliset, selvittämättömät surmatyöt.

Luin kirjaa peilinä nykynuorison ahdistuksiin ja vaihtoehtotodellisuuksiin. Ennen vanhaan kaikki oli yksinkertaisempaa. 60 – luvulla kirjouduttautiin vain töihin, saatiin rahapalkka ja sosiaaliset kontaktit kylkiäisinä. Elämään tuli mielekkyyttä. Nykynuoriso katoaa usein vaihtoehtotodellisuuksiin jotka voivat saada rikollisiakin piirteitä.

Kirjahan on laatulukemista. Aika kapean kohderyhmän romaani tämä Meretvuon ensimmäinen romaani on, mutta joskus taiteen tekeminen on sitä, että raha ei ole ensimmäinen asia, jota siinä ajatellaan.

Jouko Varonen

( SARV:n jäsen)