Pirjo Saarnia: Irti sokerikoukusta 2 viikossa, WSOY Kustannus 2021

Voiko addiktion selättää parissa viikossa

Tärkeä kirja tunnesyöjille ja herkuttelijoille

Pirjo Saarnia: Irti sokerikoukusta 2 viikossa, WSOY 2021

Tarvitaan hiuksenhienoja impulsseja oikeaan suuntaan, olipa addiktio mikä hyvänsä. Itse painoin 104 kiloa ja aloin merkitä joka ilta ja aamu painoni ylös isoon kalenteriin. Olin kuullut myös, että presidentti Kekkonen oli hyvin tarkka painonsa suhteen. Jo sadan gramman muutos painossa sai hänet marahtamaan keittiöhenkilökunnalle:

– Huomioikaapa tämä seuraavan päivän menussa.

No näillä UKK:n vinkeillä läksin matkaan ja huomasin, että ensimmäisen kahden viikon jälkeen oli jo paljon helpompi käsitellä painonpudotusta. Parin vuoden kuluttua olin tavoitteessani, 74 kilossa, joka on ihannepainoni.

Siinä vaiheessa löysin itseni Ilta-Sanomien lööpistä ja ohjeistani oli kuvitettu selonteko malliin: näin Jouko neuvoo. Pikadieetteihin en luottanut. Painoni on pysynyt ihannepainotavoitteessani jo kohta kymmenen vuotta eikä se siitä muutu.

Peliaddiktiosta kärsivillekin pidetään kahden viikon karanteeni peleistä ja kas kummaa, unohtuivat pelaamiset ja voi aloittaa terveellisen elämän, joka tietysti ei ole kaikille mieleen. Itse olen elämäntaipaleellani hyötynyt monesti tästä kahden viikon säännöstä, koska addiktioita on ihmisellä elämänsä aikana kymmeniä, isoja ja pieniä.

No niinhän se tämän mainion kirjan tekijäkin, ansioitunut terveystieteteiden maisteri ja monen terveyskirjan tekijä lupaa opettaa, siis kahdessa viikossa irti sokerista.

Kirjan sisällössä on paljon kiinnostavaa. Maisteri Saarnia huomauttaa, että hektinen aikamme on tulvillaan addiktioiden mahdollisuuksia. Niitä ovat nälkäisenä tehdyt heräteostokset ja television mässäilyyn ohjaavien ohjelmien ja ovelasti sijoitettujen roskaruokamainosten katselu. Geeniperimälläkin on tietysti osuutta asiaan. Jo makealta maistuvat äidinmaito antaa alttiuden makeanhimolle. Mutta geeniperimäkään ei ole ”koskematon” tabu. Siihen voi vaikuttaa ruokavaliolla ja omalla selkärangalla, joka ei saa olla velliä.

Itse olen huomannut, että esim. rasvattoman maidon käyttäjäksi oppii taas mainitsemassani kahdessa viikossa. Sen jälkeen se litku on aivan normaalia maitoa. Sama on myös kofeiiniaddiktion suhteen. Kahvinjuonti on perisuomalainen tapa kahviaikoineen, ja addiktion purkamiseen tarvitaan taas se kahden viikon sääntö.

En sano, että oma kokemukseni pätee kaikille, mutta minulle kyllä. Kahden viikon jälkeen loppu on hoosiannaa, olipa kyseessä vaikka kahden vuoden pituinen painonpudotus. Et vain laske painolukemia nousemaan, pidät ainakin samana kuin ennen.

Parhaita ja opettavaisimpia lukuja olivat tässä teoksessa

mielestäni mm. :

– Miksi olemme sokerikoukussa?

– Mikä määrä sokeria on liikaa?

– Uutta tietoa tunnesyömisestä.

Jne, jne…

Joku luulee, että light-tuotteilla laihduttaja pääsee onneen. Mutta tähän pitkän linjan terveysopettaja nostaa sormen pystyyn:

…”keinotekoiset makeutteet saattavatkin olla paino-ongelmien ja ahmimisen osasyynä”…

Toisaalta kirjoittaja lievittää jyrkkää lausuntoaan sillä, että sanoo ”kahdesta pahasta”, kuten limsat ja mehut, tai keinomakeutetuista light-tuotteista  valittaessa, on parempi vaihtoehto eittämättä light.

Kirja vilisee tärkeää ja varteenotettavaa viisautta. Esim. diabeetikon pitäisi tutustua tarkoin Saarnian neuvoihin. Kirjasta löytyy nimittäin uusia näköaloja.

Kiitosta kiitosta hyvästä ja sokeriin liittyviä ajatusmaneereita karsivasta kirjasta. Aina ei asia ole sitä, miltä se kansan mustavalkoisissa uskomuksissa näyttä. Itse olin väliin äimän käkenä, että noinkos se totuus onkin.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen