Passiivisesta vastarinnasta hävittäjäostoihin
Mielenkiintoihen historiikki
Sten Ekman: Pohjolan salainen liitto, Ruotsi ja Suomi kylmässä sodassa, Docendo Kustannus 2018
Tämänhän me kaikki tiedämme:
– Ruotsi ja Suomi olivat lähet 700 vuotta yksi maa.
– Haminan rauhassa ( 1809) Suomesta tuli Venäjään kuuluva suuriruhtinaskunta.
– Aluksi Suomi olikin melkoisen itsenäinen maa, mutta 1800 – luvun lopulla Venäjän vaikutus alkoi kasvaa.
– Tulivat passiivisen vastarinnan ajat kun mm. venäjän kieli otettiin käyttöön Suomessa virkakielenä.
– Suomen oma sotaväki lakkautettiin.
– Alkoivat aktiivisen vastarinna ajat ja jääkärikoulutus Saksassa.
– Suomi julistautui itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917.
Mitä tulee Ruotsin ja Suomen puolustukselliseen yhteistyöhön, siitä on toki näyttöjä. Sodan aikana maassamme oli taistelemassa paljon myös ruotsalaisia vapaaehtoisia. Muutakin apua saatiin. Jossakin vaiheessa Ruotsi suunnitteli pysäyttävänsä venäläisten mahdollisen hyökkäyksen jo Suomen alueella, Pohjois-Suomen teillä. Tieduteluyhteistyötäkin tehtiin.
Nykypäivinä Suomi on ollut aktiivinen Ruotsin ja Suomen sotilaallisen yhteistyön suhteen. Ruotsi on paremminkin tyynnytellyt, että katsotaan nyt. Samalla ruotsalaiset ovat pitäneet mielessä taloudelliset intressinsä hävittäjäkauppojen suhteen. Niinpä on pitänyt tarjota Suomelle välillä myös porkkanaa mahdollisen sotilaallisen yhteistyön suhteen.
Jos haluaa kuulla totuuden saunan lauteilta, ukkoporukasta, niin se kuuluu suunnilleen näin: –Ainahan ne ruotsalaiset ovat lymyilleet Suomen selän takana, liittoutumattomina, ja säästyneet sodan kiroilta.
Niin tai näin, kirja on tärkeä selonteko, jota lukee mieluusti. Eri asia, jääkö nyky-Suomessakaan puolustusyhteistyöstä Ruotsin kanssa muuta käteen kuin varovaista spekulointia. On tietysti myös ”kaveria ei jätetä” – henkeä, mutta sitä tulee esille, ikävä kyllä, eniten merkittävien asehankintojen yhteydessä.
Haulit himaan – ajattelulta se vaikuttaa, etenkin niissä saunakeskusteluissa.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
