Pupujen kevät
Hankihypyistä sinivuokkoihin
Pirkko Koskimies/Maija Lindgren: Pupu Tupuna ja ystävät, Sanoma Media Finland 2018
Muistan Pupu Tupunan niiltä ajoilta kun lapset olivat vielä pieniä. Pupu Tupuna oli heidän suosikkinsa. Eikö vain se seikkaillut myös televisiossa, ellen väärin muista.
Tällä kertaa keväthanget kutsuvat pupuja leikkeihin, mukana tietysti myös oravat ja hiiret. Kun hypätään isolta kiveltä hankeen, on pienellä pupulla vaarana hukkua lumeen, mutta muut kaivavat sen esille hyvissä voimin.
Jääpuikkojen imeskely voi tuntua jännittävältä, mutta ei pidemmän päälle innosta. Sen sijaan lumiukon teko on riemukas kokemus. Pupuille kuitenkin maistuisi itselleen porkkana ja Tupuna popsiikin porkkanan poskeensa.
Mutta lumi alkaa sulaa ja sehän merkitsee rakkaalle lumiukolle muuttumista toiseen olomuotoon. (Olaf tosin pitäisi kuosinsa jatkuvasti, mutta se on toinen satu se.)
Pajunkissat puhkeavat, hiiret tulevat haistelemaan kevään tuoksuja, Tupuna uittaa keppejä purossa. Mutta jäälle ei pidä mennä. Sen saa orava kokea kastumisen kautta. Onneksi Tupuna auttaa oravan pois jäälautalta ojentamalla risun.
Kurre löytää kaarnasta tehdyn laivan purjeineen ja uittaa sitä. Linnuilla on jo pesä, mutta kissa, pahalainen aikoo ryöstää linnunmunat. Tupuna käskee sen pois oksalta, mutta kissa putoaakin risun katkettua ja putoaa tietysti jaloilleen, niin kuin kissoilla on tapana.
Pupu Tupunan seikkailut ovat lempeän hauskoja, mutta myös opettavaisia. Tämäkin kirja löytää kevään leikeistä myös vaaran paikkoja. Tosi hieno asia, että ”tupunat” ovat tulleet nykynuorisonkin iloksi.
Jouko Varonen
