Reijo Mäki: Gekko

Vares etsii kuvataiteilijaa

Antisankarin uuden siekailut

Reijo Mäki: Gekko, Otava 2018

Reijo Mäki on entisellään. Hänen etsivänsä Jussi Vares on saanut tehtävän etsiä kuuluisaa taidemaalaria Elssa Rothmania ja tietysti se puuha vie ryyppäämisineen, petipuuhineen ja huulenheittoineen nelisensataa sivua. Mukana ovat Vareksen tutut kaverit, joista toinen, novellikirjailija Luusalmi on nyt alkanut rap-runoilijaksi.

Hommassa on tietysti imua, totta kai, koska Mäen tyyliin kuuluu, että Vares toimii joskus myös lain toisella puolen, miten nyt parhaaksi näkee. No löytyyhän taiteilija lopulta, kun loppuylläri alkaa selvitä ja sopiva lattialuukku löytyy, jonka takana on näky, joka saa jo Vareksenkin vähintään tuntemaan kuvotusta.

Mutta ketkä ovat vauraan pariskunnan ja taiteilijan murhien takana. Se saadaan selville vasta loppuylläriä lukemalla. Taas kerran onnistuu Mäen jekuttaa lukijaa johtolangoillaan ja loppuratkaisulla.

Mikäs siinä. Mäki ”pysyy ja paranoo” Suomen parhaana dekkarintekijänä. Joskus tietysti tulee ikävä näitä etsivän sekoiluja lukiessa mm. Matti-Yrjänä Joensuuta ja Sjöwall-Wahlöö – työparia tuolta länsinaapurista. Minua kiehtovat enemmän heidän näkökulmansa, joissa myös rikollisten sosiaalinen tausta ja syysuhteet puidaan tarkoin, jopa käännytään joskus rikollisen tekojen ymmärtäjiksi.

Mäen kieli on retvakkaa ja humoristista. Se saa tietysti ystäviä lukijoiden joukosta. Kun juttu on ”puissa” on taas aikaa ryypätä ystävien kanssa:

Puolilta öin olimme kaikki jo Apteekissa ensimmäisen sarkofagin ääressä. Baari kuhisi tonttuja ja pukkeja, ja näkyi joukossa muutamia ehtoisia pukinmuorejakin. Meteliä piisasi koko kapakan mitalta. Luusalmi avautui humalaiselle leidille matkoistaan, kertoi olevansa parantumaton travelleri ja että oli viettänyt nytkin koko alkusyksyn Jaavalla.”…

Jouko Varonen