Multi-instrumentalisti
Sakari Kukko maailman turuilla
Elina Saksala: Sakari Kukko Kaiken maailman pelimanni, Like kustannus 2017
Sakari Kukosta käytetään sanaa multi-instrumentalisti. Nuorena hän kiinnostui pianosta, mutta ei malttanut opiskella säännöllisesti. Muuten hänestä olisi voinut tulla klassinen pianisti. Kirja vie lukijan Kukon mukana aina Marokosta Kuubaan ja Kolumbiasta Itä-Afrikkaan. Kukko keräsi matkoillaan vaikutteita ja teki instrumentaalisia versioita, joissa soittimet muodostivat esityksen tietyistä teemoista.
Sakari Kukon pääyhtye oli Piirpauke, jonka kanssa heitettiin keikkaa ympäri maailmaa. Itselleni on tullut rakkaaksi sävykäs ortodoksikirkon kellojen kilkatuksella teemoitettu Konevitsan kirkon kellot.
Aikanaan John Lennon vainaa oli sitä mieltä, että soittimesta kuin soittimesta voi musikaalinen ihminen improvisoida sävelmiä ja sävelkulkuja. Niinpä Kukon Repertuaariin kuuluvat monenmoiset kilkuttimet ja kalkuttimet puhumattakaan vaikka pianosta, viulusta, sellosta ja saksofonista.
Luin kirjaa mielenkiinnolla ja tietysti maailmanmatkaajan persoona välittyy näistä teksteistä. Jos musiikkimaailma menetti klassisen pianistin, se sai tilalle jotain uutta ja monipuolisempaa. Kukko imi joka maailman kolkasta vaikutteita ja uusia tuulia joita Suomessa ei ollut aikaisemmin aavistettukaan.
Myös virret ovat kiinnostaneet Kukkoa:
”…kun äänitimme Virret levyä, meillä oli vain kolme päivää käytettävissä. Ensimmäisenä päivänä rakennettiin kaikki valmiiksi ja aloitettiin työt, ja seuraavana kahtena päivänä äänitettiin aamusta iltaan.”
Kukko on impulsiivinen musiikin tekijä ja hänenlaisiaan uranuurtajia ja uusien tuulien haistelijoita tarvitaan musiikkimaailmassa.
Jouko Varonen
