Rakkaus roihahtaa Italiassa
Miljoonapainosten kirja
Sophie Kinsella: Tavataanko oikeasti?, WSOY Kustannus 2021
Sitähän moni viettää aikaansa deittipalveluissa, kun elämä muuttuu muuten vähemmän jännittäväksi kotioloksi. Deiteissä lienee se hyvä puoli, että maailmaan ääntä mahtuu ja välttämättä ei tarvitse kokeilla ihan tosimielessä. Saattaa siellä treffeillä tulla vastaan monenmoista rökälettä, joka on vaikuttanut tietsikalla ihan miljonääriltä ja sopivalta tyypiltä pokattavaksi.
Mutta tämän kirjan sankari on perin juurin turhautunut em. palveluihin. Hän päättää kirjoittaa kirjan italialaisessa kirjoittajaretriitissä. Retriitithän ovat siitä kivoja, että kirjallisesti suuntautunut henkilö voi viettää kirjan tekoon tarvittavan ajan ihan rauhassa, jos nyt ei retriittielämään kyllästyneenä ala räplätä liikaa tietsikkaa ja sotke hyviä juonenkulkujaan.
Tämä kyseessä oleva retriitti sattuu olemaan vielä anonyymikirjoittajia varten. Semmoinenhan se tämänkin kirjan tekijä muuten on, nimimerkillä takoo rahaa ympäri maailmaa levinneillä viihdekirjoillaan, kuten Himoshoppaaja-sarjallaan.
Mutta löytyyhän se naisenpuolelle seuralainen, niin retriitissä kuin ollaankin. Ja tietysti sitä rakastutaan ihan tulisesti, etten sanoisi kohtalokkaasti. Sillä elämä tällaisten etelän hemmojen kanssa voi muuttua arkiolossa melkoiseksi rääkiksi naiselle.
Näyttävät juonenkulut olevan melkoisen koukuttavat tässä kesärompsussa, jota lueskellaan uimarannalla niin kauan, että tuntuu outoa kireyttä ihossa ja karmea totuus paljastuu kotona peiliin vilkaisemalla. Nahka vierii punaisesta selästä ihan karheille.
Mutta asiaan. Kyllä Kinsella analysoi näitä etelän ihastuksia ihan taidolla ja sitä, mikä lomarakkaudesta seuraa kotiolossa.
Teksti on kevyehköä joka sopii kirjailijan imagoon ja genre tietysti kevyttä viihdesarjaa. Jotakin todella magoisaa kirjassa täytyy olla. Muuten eivät miljoonat ihmiset ympäri maailmaa olisi olleet kiinnostuneita Kinsellan tyylistä.
Kinsella itsekin heittää herjaa näistä ns. arvokirjoista, joita kukaan ei lue:
…”Ehkä kukaan ei halua ostaa vuonna 1963 ilmestynyttä kirjaa, jonka nimi on ”Kuvitettu opas kukkakaalien maailmaan”, ja arvaa mitä? Se ei johdu siitä että se olisi hyljeksitty aarre, joka pitää pelastaa. Se johtuu siitä että se kirja on paska”…
Kesälukijalle pitää todella olla lukemista ajan hengellä ja mieluusti naisenpuolelle semmoista, jossa komistus saa intohimot roihahtelemaan kuin konsanaan liekit juhannuskokossa.
Semmoista on kiva lukea ja kokea itsekin olevansa mukana moisessa menossa.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
