Puolustusvoimat – kansan turva
Maan hiljaiset unohdettu
Suomen puolustusvoimat 100 vuotta, Edita-kustannus, 2018
Tämä juhlakirja on täynnänsä militaarikuvia ja potretteja, sekä Suomen armeijan urotekoja. Tosi onkin, että Suomen puolustusvoimat tarvitsee uskottavuutta. Noista eettisistä asioista ja ”maan hiljaisten” kertomuksista antavat osviittaa esim. Timo K. Mukan, Väinö Linnan ja Pentti Haanpään ”kerettiläisiksikin” luonnehditut teokset.
Kirjaa en jaksanut lukea tarkasti, mutta totesin, että tarpeellista uhoa riittää. Välillä tosin on tuntunut, että liittoutumattoman maan johto on suinpäin menossa sotilasliittoutumien syliin. Onneksi siinä ei vielä ole onnistuttu.
Kirjan osa-alueita ovat suomalaisen sotataidon kehittämisen vuosikymmenet, puolustuksen salainen suunnittelu, kenttäkokeet ja tutkimukset, koulutus maanpuolustajiksi, materiaalihankinnat, raskaat sotavuodet, puolustusvoimat ja yhteiskunta, rauhanturvaaminen ja kriisinhallinta, sekä puolustusvoimien tulevat vuosikymmenet. Kirja siis vaikuttaa paremminkin sotilaskouluttajien ohjekirjalta.
Joskus tulee mieleen oma inttiaika ja räksyttävät nuorukaiset, jotka yrittivät pehmittää huippupapereilla yliopistosta valmistuneen alokkaan itsetunnon simputtamalla ja henkistä väkivaltaa käyttämällä. Sanoisin, että tappamisen ymmärrän, jos siinä on tarkoitus suojella isänmaata, mutta koulutuksen ruohonjuuritasolla on jotain pielessä. Siitä kertovat jo suuret asepalveluksensa keskeyttäneiden määrät. Siis enemmän inhimillisyyttä sotilaskoulutukseen eikä joutavaa simputusta ja henkistä alistamista.
Toinen asia, johon soisin valtiovallan puuttuvan, ovat sodankäyneiden lasten henkiset traumat. Heille ei järjestetty minkäänlaista kriisiapua ja usein sodasta tulleet isät olivat fyysisesti tai vielä useammin henkisesti raunioita. Näissä olosuhteissa kasvoi sodan ”uhrien” toinen sukupolvi. Itse kuuluin tähän porukkaan. Pelko oli näiden lasten ja aviopuolisoiden ainainen seuralainen.
Kiitos vain kauniista puheista ja teorioista, mutta itse suhtaudun niihin omien kokemusteni kautta vähintään skeptisesti.
Jouko Varonen
