Suomi kääntyy länteen

Suomen talouden kivikkoinen tie

Eu ja euroero on mahdollisuus

Pekka Korpinen: Suomi kääntyy länteen, Talouden tarina sisäpiiriläisen kertomana, Into-kustannus 2017

Vuonna 1975 Suomi järjesti Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonfrenssin. Vakauden sijasta Eurooppa on kärsinyt suuria muutoksia. Saksa on yhdistynyt ja Neuvostoliitto hajonnut. Saksa on liian vahva ja Venäjä liian heikko.

Pekka Korpinen puuttuu ensin aikaan, jolloin Suomi oli rähmällään itään päin ja myös kehitykseen, joka on johtanut Suomen yhä tiiviimpään yhteistyöhön lännen kanssa. Korpinen muistaa useaan otteeseen mainita meriittinsä. Hän on ollut Helsingin apulaiskaupungin- johtajana ollessaan myös kollega itsensä Vladimir Putinin kanssa. Kirjan johdattelut ovat suunnilleen tuttuja mistä hyvänsä poliittisesta elämänkerrasta. Kekkosellahan oli vaikea tilanne pitää Suomi samalla kertaa Neuvostoliiton ystävänä ja myös hyvissä suhteissa lännen kanssa. Idän karhu kun ärähti jokaisesta asiasta, jossa Suomi lähestyi länttä.

Korpisella on tietysti ollut käytössään laaja lähdemateriaali, aina hallituksen iltakoulupöytäkirjoja myöten. Niissä kerrottiin mm. EEC vapaakauppasopimus- neuvotteluista, Neuvostoliiton voimakkaasta painostuksesta ja presidentti Kekkosen valinnasta poikkeuslailla.

Kuinka pitkälle olemma päässeet tai joutuneet matkalla länteen? Voimmeko enää itsenäisesti päättää turvallisuuspoliittisista ratkaisuistamme? Talousintegraatiossa on ollut vastassa vaikeutettu peli ja myös takaiskuja. Turvallisuuspolitiikassa Suomen kannalta tärkeimmät meihin vaikuttavat päätökset taidetaan tehdä yhä Berliinissä, Tukholmassa ja Moskovassa. Ajopuu on tarttunut karikkoon. Suuri taantuma on muuttumassa suureksi pysähtyneisyyden ja uuden aggressiivisuuden ajaksi.”

Se mistä kirjassa pidin, on Korpisen rouhea ja konstailematon tapa lähestyä aihepiirejään. Siinä on annos ”jokamiestä” ja sisäpiirin asiantuntijaa. Se mitä vierastin, oli kirjoittajan tapa tuoda esille suhteitaan ja tietolähteitään, joista on kuitenkin herunut varsin vähän käteen jäävää. Kirja on kuitenkin tavallisen tallaajankin käteen sopiva ja selkeäkielinen.

Jouko Varonen

 

Vastaa