Terhi Törmälehto, Taavi, Otava Kustannus

Taavi laittoi vanjoja pötkölleen

ADHD – sotilas, vai mikä

Terhi Törmälehto: Taavi, Otava Kustannus 2021

…”Suomi lähettää matkaan puoli miljoona miestä. Taavi on Karjalan armeijan VI armeijakunnan 1. jääkäriprikaatin 4. pataljoonan 3. komppanian 2. joukkueen 2. ryhmän jääkäri.

He menevät edellä, takana melkein koko Suomen muu armeija. Ja välillä, kun heidän komppaniansa etenee kärkenä ja kun pyöräjonon takaa, mieheltä miehelle, saapuu Taaville osoitettu kutsu polkea eteen, hän tietää, että on ensimmäisistä ensimmäisiä”…

No, Taavi teki mitä käskettiin. Joku ajatteli, että tuo hullu voisi jo saada viimeisen osuman. Mutta Taavipa ei saanut. Hän oli tappaja parhaasta päästä. Kylmäverisiä tappajia tarvittiin Suomen riveissä. Ja noteerattiinhan Taavin panos isänmaan puolesta Mannerheim-ristilläkin.

Mutta Taavi pahalainen ei Ruotsissa hitsarina ollessaan osannut erottaa sotatappamista ja siviilitappamista toisistaan. Siitähän rapsahti kakkujen kakku, eikä tullut mitaleita, pieni selli vain.

No näitä tarinoita on monta. Oma isäni, jota pidän nykyisin sankarinani, oli viisi vuotta pioneerin hommissa. Jos pioneerin työt loppuivat niin etulinjaan, tekemään mm. retkiä vihollisen selustaan.

Mutta tämä, paikoin runollinen kirja, on oiva osoitus siitä, että nainenkin osaa tehdä sotakirjan, tosin naisen mentaliteetilla. Jopa Taavin oma äiti taitaa surra enemmän Taavin listimiä vanjoja kuin konsanaan Taavia.

Tosi sotakirjoja yleensä tekevät miehet ja niissä ei ole säälille sijaa. Mutta kun luin Törmälehdon humaanillakin lähestymistavalla kirjoittamaa teosta, huomasin, että vain nainen voi välittää sodan mielettömyyden yhtä taitavasti ja tunteella.

Nostan hattua Taaville.

Hän oli sotasankari, mutta unohti, että siviilissä tappaminen on eri juttu. Lain koura ei tunne sotasaavutuksia, se on kylmä ja luinen. Kyllä joku voi välttää lain kouran kun on tarpeeksi taustavoimia, mutta Taavi ei ollut niitä miehiä.

Kiitos kirjasta Terhi.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen