Sosiaalilääketieteen näkymiä
Kokonaisvaltaista auttamista
Michael Marmot: Terveyskuilu, Miten terveydenhoito ei ole sama kaikille, suom. Ulla Lempinen ja Kirsimarja Tielinen, Into-kustannus 2020
” Ihmisten sairaudet liittyvät niihin olosuhteisiin, joissa he elävät. Jos ja kun emme halua parantaa vain sairauksia vaan myös ehkäistä niiden syntymistä, meidän on tarkasteltava sitä, millaisiin oloihin ihmiset syntyvät, missä he kasvavat, elävät, työskentelevät ja ikääntyvät.”…
Kyllähän minä koulunjohtaja huomasin, että kaikilla ei ole helppoa kotona. Tajusin, että nuorten häiriökäyttäytyminenkin johtaa lopulta sylttytehtaalle, eli yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen.
Itseäni on hoidettu hyvin. Kun astelen sisään lähiöni terveyskeskukseen, tapaan iloisia ja palveluaalttiita hoitureita, lääkäreitä ja alansa asiantuntijoita. Toki pikkukaupungin terveyskeskuksessakin napataan äkkiä pois päivystävän lääkärin palvelut ja sitä rataa. Mutta yhteiskunnan rattaat pyörivät meidän kaikkien avulla. Jos pandemia vie rahat, niin pakko on yhteiskunnan reagoida ja rikkailla on tietysti enemmän rahaa hoidattaa itseään tai vanhetessaan mennä täyden palvelun hoivakotiin.
Niinpä julistinkin työssäni kokonaisvaltaista ihmisten ymmärtämistä. Semmoinen on tärkeää myös elämässä, ei ainoastaan sairaanhoidossa. Nykyisin on näitä suuntaviivoja alettu ymmärtää. Joskus tietysti stressi, siis näiden rikkaiden ja asioita terveydestään piittaamatta hoitavien ihmisten kantti pettää kun painolastia tulee liikaa. Niinpä en erityisesti syyttelisi terveydenhoitoa eikä Marmotkaan tee, vaan suuntaa syyttävän sormen yhteiskunnallisiin päättäjiin. Siis tullaan ikivanhaan noidankehään.
Sanon sen mahdollisimman positiivisesti. Rikkaat tekevät tärkeitä töitä ja voivat vaikka sairastua stressin paljouteen vastuullisissa puuhissa. Köyhät ovat arvokkaita ihmisiä ja tarvitsevat tukea kun heille on annettu erilaista stressiä elämässään, esim. taloudellisia vaikeuksia, joista voi kummuta esille vaikka perhehelvetti.
Taas tuli höpistyä joutavia. Mutta kirja on hyvä ja kannustaa meitä tekemään sen mitä voimme. Niin rikkaat kuin köyhät tarvitsevat sydäntä lähimmäisiltä. Täytyy jakaa iloa ympärilleen ja tehdä parhaansa kaikkien suhteen.
Kuunnellaan toisiamme, itketään ja nauretaan yhdessä. Ei nosteta syyttävää sormea. Jokainen ihminen voi olla psykiatri läheiselle tai vieraalle. Samalla hän saa psykiatrin itselleen. Läheisyys riittää.
Niin se vain on, juukeli soikoon.
Elämä on.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
