Tiedonhuuhtoja Virtanen, Kalle Isokallio, Tammi-kustannus

Isokallio irvailee jälleen

Galluppeja paremmat vaihtoehdot

Kalle Isokallio: Tiedonhuuhtoja Virtanen, Tammi 2018

Matti Virtanen sai isältään joskus ohjeita. Isä sanoi, että savannillakin pätee sääntö, että oma pää on pidettävä matalalla. Se pätee sekä saalistajaan että saaliiseen. Yleensä ei kannata ihmislapsenkaan olla suuna ja päänä, ei hyvä eikä huono, vaan siltä väliltä. Niinpä voi päästä helpommalla. Matille se onnistui aina lukiovaiheeseen asti. Hänen piti vähän pinnistää. Ja, kas kumma, Matti osoittautui hyväksi mm. matematiikassa, todelliseksi valopääksi.

Tietokoneen hankitakin onnistui isän rahoilla. Mutta kun Matti ystävineen keksi, että joskus galluptietoja voi ohjailla ja siivilöidä oikeaan suuntaan tietokoneen avulla, niin kas kummaa ja hyvänen aika. Kohta oltiin mukana politiikassa, josta isä oli varoittanut. Ministerit ja muut silmäätekevät kun kiinnostuivat suuresti uudesta innovaatiosta, jolla voitaisiin ohjailla kansan kiinnostusta vaikkapa seuraavissa vaaleissa.

Kohta Matti sai jo melkoista palkkaa ja kiinnostus vain lisääntyi. Oma työhuonekin oli ja sensemmoiset mukavuudet. Kolmen kaveruksen ystävyys ei rakoillut, vaan työtä tehtiin rehdissä poliitikkojenkusetus-hengessä.

Kalle Isokalliota ( s. 1948) on sijoiteltu uudeksi arto paasilinnaksi, maan johtavaksi veijarikirjailijaksi. Hänen elämäntapansakin on semmoista, että moottoripyöräreissuillaan hän kerää jutunjuurta kuppiloissa seuraavaa käsikirjoitusta varten. Korkeasta virasta nostamaansa eläkettä mies vähän kaunistelee muhkeilla kirjojensa rojalteilla.

Että mitä? Isokallion uusin on selkeämpää ja luettavampaa tekstiä kuin monessa aikaisemmassa. Niinhän se poltitiikka toimii, että oma nenä on tärkein ja oma etu riippuu puolueen edusta. Jos haistetaan jotain uutta, jolla oma etu ja puolueen etu saadaan nousuun, niin sehän tietysti kiinnostaa suuresti.

Ihan koukutuin tähän Isokallion uutuuteen, joka on mainio kirja. Kirjailija puhuu suunsa puhtaaksi riveillä ja rivien välissä. Semmoisesta kansa tykkää. Taitaapa olla, että artopaasilinnojen ja veikkohuovisten jätettyä homman, kansakunnan humoristivaltikka on siirtymässä Isokalliolle, ei ehkä edellisten veroiselle sananiekalle.

Jouko Varonen

( SARV:n jäsen)