Kun parisuhde ei tyydytä
Kertomuksia syrjähypyistä
Sanna Raita-aho/Tuija Sorjanen: Toisen kanssa, tarinoita kolmiodraamoista, Into-kustannus 2017
– Hän petti minua toistuvasti ja koko kaksikymmenvuotisen suhteemme ajan.
– Kierin lattialla, itkin ja ajattelin, että olen huono.
– Emme voineet kuvitella, että me olisimme sellaisia: pettäjiä, valehtelijoita ja parisuhteen ongelmista vaikenevia.
– Olimme molemmat paskoja.
– Yksi viikonloppu mursi uskoni elämään, hyvyyteen ja parisuhteeseen.
– Sikäli selvisin kuivin jaloin, että nenäni on vielä ehjä.
Kirjan tekijät ovat taustaltaan toimittajia. He luulivat, että on vaikea saada ihmiset kertomaan parisuhteidensa huonoista puolista, mutta materiaalia kertyikin vaikka useampaan kirjaan. Kas kun yksi kolmesta parisuhteessa olevasta/olleesta on haksahtanut ulkopuolisiin suhteisiin, joten ”asiantuntijoita” Suomessa riittää. Tietysti kirjan eräänä pontimena on tirkistelytyyli, kun kertomukset ovat elävästä elämästä ( tosin muutettu tunnistamattomiksi). Asiantuntija-analyysia olisi voinut ripotella juttujen väliin mausteeksi enemmänkin.
Juhan vaimo oli voimakasluonteinen ihminen, joka ei antanut miehelleen tarpeeksi ”liekanarua”. Niinpä Juha päätyi monelle tuttuun ratkaisuun, otti rakastajattaren, että saisi eron.
Emmalla taas oli ihannemies, mutta Emma halusi auttaa henkilöä, jolla oli kaksi sukupuolta. Suhteesta kehittyi rakkaussuhde, joka perustui Emman hoivaamisviettiin. Se Emmaa vähän suututti, kun hänen miehensä otti asian aivan tyynesti, kuten eronkin. Ehkä mies oli kasvanut eroon Emmasta jo yhteisen elämän aikana.
Kati oli salasuhteessa pitkään avioliittonsa aikana, mutta mies ei ollut tästä erityisen kiinnostunut. Sehän tietysti satuttaa naista. Niinpä Kati halusikin jättää rakastajan ja jatkaa elämää entisen miehen kanssa yhtä kokemusta rikkaampana.
Lueskelin kirjaa ja totesin, että nykynuorilla on kipukynnys herkempi kuin 50-luvulla tai sitä ennen syntyneillä. Ennen käsitettiin, että avioliitto on pyhä ja toisen tukena pitää olla myötä- ja vastamäessä hamaan kuolemaan. Joskus se oli tietysti kärsimysten tie.
Jouko Varonen
