Kun Mao rottia ja hyttysiä hävitti
Monenmoista typeryyttä maapallollamme
Tom Phillips: Ihmiset, Näin munasimme kaiken, Tammi Kustannus
Hyttyset levittivät malariaa ja rotat ruttoa. Kiinan kommunistisen puolueen ensimmäinen puheenjohtaja Mao päätti hoitaa nämä ongelmat kertaheitolla. Mutta Maopa ei tyytynyt näihin kahteen lajiin. Hän päätti listiä myös varpuset ja kärpäset huis hittoon.
Varpuset nimittäin söivät viljaa ja kärpäset olivat muuten inhottavia. Valtakunnallisessa kampanjassa vaadittiin kansalaisia ottamaan nirri pois mahdollisimman monelta näiden neljän lajin edustajalta. Koululaiset napsivat kivääreillä varpusia. Pesiä hävitettiin ja munia rikottiin.
Mutta mutta. Se ekologia pahalainen. Kun heinäsirkat pääsivät eroon miljardista hyönteissyöjästä ne alkoivat ahmia Kiinan viljelijöiden peltoja mittaamattomina pilvinä. Päästiin siis vanhaan tuttuun tilanteeseen – ojasta allikkoon.
Ja kaiken kukkuraksi, asiasta ei opittu juuri mitään. Esimerkiksi SARS – epidemiaa ”hoidettiin” pois hävittämällä maasta sivettikissat ja mäyrät sekä muutama muu laji. Olisikohan Korona-virus seuraavan munauksen paikka, vai joko ekologinen oppi meni perille. Jospa Yläkerran Ukko on kyllästynyt lopulta ja hävittää maapallolta pahimman mokansa – ihmiset.
Ihan oli opettavainen ja kiva kirja luettavaksi. Noin yksilötasollakin kun tulee tehtyä munauksia, enempiä tästä aiheesta puhumatta. Mainitsen kuitenkin nykyaikana yleiset parin viikon avioliitot ja parisuhteet, jotka on solmittu usein vahvassa kännissä tai ymmärtämättöminä.
Ihminen on ihminen. Typerä ja mistään oppimaton. Lyö päätään seinään kerta toisensa jälkeen. Yhdysvaltojen maihinnousuyritys Kuubaan Sikojenlahdella sai koko maailman naureskelemaan amerikkalaisten tyhmyyttä. Pieni määrä (muutamia kymmeniä) kottaraisia istutettiin Yhdysvaltoihin, New Yorkiin. Nyt niitä on Pohjois-Amerikassa vaivoiksi asti, noin 200 miljoonaa yksilöä.
Onhan näitä mokia:
Hyönteismyrkky DDT, Hitlerin pääsy johtoon, sodat, saasteet,ydinaseet, ilmastopolitiikka, jne jne…
Hyvä kirja vaikka silmäiltäväksi. Sen verbalistiikka on letkeää ja lukijaystävällistä. Silti liikutaan vahvasti faktatiedon jämerällä pohjalla, toki joskus kieli poskessa. Mutta sehän vain stimuloi lukijaa huikeisiin suorituksiin.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
