Olihan tumma dekkari
Naisen kurimus ja paljon muuta
Tomas Gads: Pirulainen, Ryhmä Halme, Bazar Kustannus 2019
Pidin Gadsin ( Satu Roos ja Kaisa Nummela) tyylistä. Tummuuden keskeltä löytyy kertojantaitoa ja melkoisen nerokasta rakentelua. Tiimi-Halme joutuu selvittelemään meressä kelluvan ruumiin arvoitusta.
Runollisenoloisista ja ahdistavista jaksoista voi käsittää, että elämä ei ole ruusuilla tanssimista niissäkään piireissä, joissa ulkoiset puitteet ovat äveriäät. Kas kun raha tuo mukanaan usein tunnekylmyyttä, piittaamattomuutta, naisen julmaa alistamista ja viimeiseksi niitiksi asioita, joihin virkavalta joutuu tarttumaan. Stereotyyppinen feminismikin dominoi teemoja. Toisaalta, olisihan se meressä kelluva pahiskin voinut saada vähän ymmärtämystä.
Loppuylläreitä on useita. Varmana pidetty murhaaja ja muut kuviot voivat muuttua totaalisesti. Jopa Halmeen tiimin jäsenten sisäisiä tilanteita mahtuu mukaan. Joskus homma maistuu epäuskottavalta. Ehkä kirjailijat vähän ylittävät itsensä ja lukija voi aistia asetelmien kuvottavuuden lisäksi myös falskiutta ja liiallista rubikin kuution vääntelyä.
Mutta toisaalta, dekkareissa kiinnostavat juuri nämä seikat. Eihän se ole jännäri eikä mikään, jossa edetään suorinta latua maaliin. Elämä on usein raakaa ja kuolemakin voi olla pelastava pimeys, kun tarpeeksi pitkälle mennään.
Että mitä? Laadukas avaus uuteen psykologiseen rikosromaanisarjaan. Jospa vaikka tekijäparille aukeavat ulkomaiset markkinat. Kirjailijoilla on sosiaalipsykologin tausta ja tietysti hommassa ymmärretään yhtä hyvin rikoksen tutkijoita kuin epäiltyjä. Eihän sitä enää rikosromaanilta nykyään vaadita selkeärajaista musta-valko – asetelmaa niinkuin entisen kirjailijasuosikin Mauri Sariolan aikoihin. Susikoskella kun oli teräksensiniset silmät, hän tykkäsi naisista ja pani pahikset kuriin. That was it.
Hyvä näin. Luulenpa että visakortit vinkuvat kirjakaupoissa niin, että heikompia hirvittää.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
