Tommy Tabermann: Kukkiva kivi

Suomalaista sielunmaisemaa

Tabermannin tajunnanvirtaa

Tommy Tabermann: Kukkiva kivi,

Valitut runot 1970-1977, Gummerus

Tabermann on outo lintu. Jähmeään suomalaiseen sielunmaisemaan hänen runonsa iskee railon, kuin syvän haavan, josta nousevat punalipun lailla menneet vuosikymmenet, työntekijöiden kuluneet jäsenet, rakastavaisten kiihkeät onnenhetket, kaipuu johonkin, jota ei ole, tai ehkä on, mutta sitä ei näe kuin rakkauden ruusunpunaisten silmälasien läpi.

Luin Tabermannin runot kuin muistona menneiltä ajoilta, jolloin kuljin pölyisissä baareissa, takin taskussa saarikoskea, tabermannia, jevtusenkoa… Ne olivat niitä onnellisia aikoja, jolloin uskoin tajunnanvirran voimaan, sillä nyt, uudella lukemalla, löydän Tabermannista sen ystävän, joka houkutteli nuoren miehen keveään lentoon, kirjoittelemaan ajatustensa kirjoa vahakantiseen vihkoon helsinkiläisessä ravintolassa, punaviinilasi seurana.

Että mitä. Tabermannin 70-luvun runoista on jo aikaa. Hän oli aikansa idoli nuorille, rakkauden ja hekuman arkkienkeli. Mutta nyt vuosien kuluttua löydän hänestä jotain uutta. Runoilijan, jonka kynä on ajatusta nopeampi, tajunnanvirtaisen romantikon, joka löytää sielunsa syövereistä kielen kiihkolle, kaipaukselle, rakkaudelle, työlle, punavärille, kevään ensimmäiselle valkovuokolle, syksyn viimeisille mädäntyneille perunanvarsille, jotka pitävät juurissaan valkoisia mukuloita, joiden avulla suomen kansa pani alulle sukupolvien saaton.

Ilman muuta tämä uusintapainos on tärkeä julkaisu. Löytyy niitä, joiden elämään Tabermannin runous on vaikuttanut syvästi, antanut nuorukaisille siivet joilla lentää ohi ajan murheiden, kohti valoa ja rakkauden liekkiä.

Jouko Varonen

Vastaa