Nyt on vähän kiire
Työuupuneella ei ole kavereita
Rosanna Marila/Liisa Valonen: Työuupumuskirja, Docendo Kustannus 2020
…” Vähitellen ja huomaamatta kiire alkoi lisääntyä. Kaksivuorotyö vaihtui kolmivuorotyöhön. Asukkaat alkoivat olla huonokuntoisempia. Työvuorolistalle ilmaantui yhä enemmän tehtäviä: hoitotyön lisäksi meidän hoitajien tehtäväksi jäi järjestää viriketoimintaa, viedä asukkaita ulos ja siivota yleisiä tiloja. Pääni sisällä pyöri jatkuva lista siitä, mitä pitää vielä ehtiä tehdä.”…
Työuupumusta on monenmoista. Sitä on pomoillakin. Itse toimin opettaja-vararehtorina ja osasin ottaa asiat luovasti ja sydämellä. Lapset tulivat valittamaan minulle, että rehtori käyttää väkivaltaa tunneillaan. Tein ilmoituksen kouluvirastoon. Sitä ei olisi pitänyt tehdä. Rehtorin ”tiimi” koulutoimenjohtajineen ja työterveyslääkäreineen päätti tukkia suuni. Apua ei siinä tilanteessa tullut edes työtovereilta tai omalta perhepiiriltä. Olin yksin. Totesin, että en ala stressaamaan. Työvuoteni olivat täydet, joten hakeuduin eläkkeelle. Sain jatkaa elämääni onnellisena enkä ajautunut kurimukseen, joka olisi ollut edessäni. Ja palkka-/eläke-etuni säilyivät täysimääräisinä.
Tarinoita on monia. Niitä on tässä mainiossa kirjassakin runsaasti. Yleisenä piirteenä lienee, että työuupumuksesta kärsivä joutuu selviytymään yksin. Muut eivät halua asiaan puuttua. Hoitavat vain omat uupumuksensa ja that´s it.
Sloganeita löytyy. Ajattelin olevani korvaamaton. Opin lapsena, että taakat täytyy kantaa itse. Työuupumus pisti minut polvilleni. Rakensin itsestäni supernaista, joka ei tarvitse mitään.
Kirja jakaa melkoisen määrän vinkkejä, elämäntapaohjeita, ruokailutietoutta, kuntoiluopastusta, jne… Luulisin, että tämäntapaisesta oppaasta on paljon hyötyä niin stressaavissa ammateissa toimiville kuin hoitureille, lääkäreille, sekä uupuneen omaisille ja ystäville. Mukana on paljon tiivistelmiä ja esimerkkejä elävästä elämästä. Toisin sanoen, kirja on laadittu, jos mahdollista, helppolukuiseen muotoon. Taitto on selkeä. Kuka sitä nyt suurennuslasilla katsottavasta ”raamatusta” jaksaisi tonkia tietoa ahdistuksiinsa.
Kiitos kirjan tekijöille. Huolellista ja tarkkaa työtä asiantuntemuksella.
Kertakaikkiaan.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
