Uljas valkoinen, Hannu Hautala

Hannu Hautalan joutsenkuvia

Liike-epäterävyyttä ja muita kikkoja

Hannu Hautala/Pekka Punkari: Uljas valkoinen, kansallislintumme laulujoutsen, Docendo 2018

Hannu Hautalaan on pitkä matka joutsenkuvaaja-pioneerin Yrjö Kokon ajoista. Kokko kuvasi Lapissa viimeisiksi jääneet joutsenparit ja sai kansan sympatiat puolelleen. Joutsenkanta alkoi elpyä. Entisinä aikoina pohjoisen asujat tekivät jopa helistimiä lapsille kuivatusta joutsenen kaulasta. Tilanne oli samantapainen kuin jokihelmisimpukan ”raakun” kohdalla. Raakku on tosin vieläkin vaarallisen uhanalainen. Nyt joutsenia on joka lähtöön ja niitä on suhteellisen helppo kuvata. Itse olen kuulunut Suomen Luonnonkuvaajiin ja toden totta, tutustunut näihin komeisiin lintuihin joka kevät.

Mutta Hautala on erikseen. Liike-epäterävyys ei ole ainut kikka, jota hän käyttelee kuvissaan. Mestarilta löytyy sävykkäitä hämäräkuvia, kuvia joutsenen pesintäpaikoilta, ruokailukuvia, muuttokuvia jne… .

Kirjaa on kuvitettu ja ryyditetty myös joutsentaiteella, jota mm. Gallen-Kallela aikanaan viritteli. Punkarin tekstit pysyvät mukana teemassa ja tietysti lisäävät kirjan arvoa. Joskus tulee kyllä mieleen, että kirjaan olisi sopinut elävöittäjäksi myös joutsenten ”kavereita” ja vihollisia. Näistä korppi esimerkiksi vaanii joutsenen pesää herkeämättä ja jos hautova lintu erehtyy jaloittelemaan, käy nappaamassa pesän sisällön parempiin suihin.

Valaistus on tärkeä juttu tällaisessa kirjassa, jossa itse päähenkilö on usein jo kuvattu aikaisemmin liiankin tarkkaan. Valon käytön Hautala taitaa uskomattomalla tavalla.

Katselin kirjaa opikseni, sillä noihin otoksiin on matkaa jopa 99 prosentilla Suomen luontokuvaajista. Hautala lähestyy jo kahdeksaakymppiä, joten eipä ihme, jos vaikka jalka alkaa painaa luontoreissuilla. Arkistot ovat kuitenkin mittavat, joten tällaisen kirjan kuvitus löytyy tulipalon kestävistä kuvavarastoista hetkessä. On vielä muistettava, että ”vanha jäärä” ei usko digikuviin vaan kuvaa edelleen diafilmille. Toivoskelen miehelle hyviä hetkiä arkistoissa ja luontoretkillä edelleen.

Jouko Varonen