Kokemuksia ristisaatoista ja praasniekoista
Kaunis kirja
Vaellus pyhiin, Ristisaattoja idän ja lännen rajalla, toim. Hanna Hentinen ja Elina Vuola, Kirjapaja 2018
Itärajan ristisaatoista kertova kirja on täynnä tunnetta ja kauneutta. Aloitin tutkia kirjaa ja yöhän siinä meni kun tekstitkin todella puhuttelivat. Kirjan tekijät antavat oivaltaa, että ristisaatto on paljon muutakin, kuin kävelemistä sorateitä pitkin pappien kanssa, hiihtämistä ikonien kera, tai vene ja kanoottiretkiä. Ristisaatossa yleensä lauletaan ortodoksisia kirkkolauluja ja pidetään jopa liturgia kävellen tai veneessä.
Kirjan kuvamateriaali on mustavalkoinen ja tietysti vaikuttava, joskin olisin odottanut sitä enemmänkin. Kirja on puoliksi englanninkielinen, joten se voi kiinnostaa myös ulkomaisia asiasta kiinnostuneita.
Kirjan tekijät kuvaavat omia kokemuksiaan ristisaatoista ja praasniekoista. Praasniekka on ristisaaton ja veden pyhittämisen juhla, johon yhdistyy vapaata sanaa. Joskus praasniekassa on pidetty myös markkinoita ja meno on ollut niin riehakasta, että virkavalta sai aiheen myös puuttua asiaan. Ortodoksit kun osaavat juhlia.
Itse olin mukana Iljan praasniekassa 70- luvulla ja toden totta tunnelma oli välitön ja karjalainen, varsinkin kun kansa pääsi osallistumaan juhlan kulkuun omilla puheenparsillaan. Usein vilahti mukana vanhaa karjalaista puhetta.
Valamon ja Lintulan luostareiden välillä on pidetty ristisaattoja kuten myös rajan tuntumassa sekä vesillä, että teillä ja poluilla. Joskus on apuna ollut huoltoautoja ja polkupyöriä. Itsekin olen vieraillut Valamossa useaan otteeseen ja toden totta vilkkaat karjalaiset ja venäläiset hotellin naapurihuoneessa pitivät semmoista mekkalaa aamuun asti, että luostarin rauha ei tullut kysymykseenkään. Unta oli turha yrittää edes aamutunneilla.
Mutta kaikki on kestettävä kun ”mukaan lähtee”. Kirja on hyvä ja Tito Collianderin tekstilainaukset avasivat entistä paremmin itselleni mitä ristisaatto syvimmillään merkitsee.
Jouko Varonen
