Virve ”Vicky” Rostin kirjavat vaiheet
Oivallinen elämänkerta
Anne Pennanen/Sami Spåra/Tuija Wuori-Tabermann: Vickypedia, Virve Rostin tarina, Otava kustannus 2018
Virve Rosti oli jo kuusivuotiaana melkoinen ihmelapsi. Oli melodia mikä hyvänsä, siitä jäi muistijälki hänelle ja hän hyräili sitä jetsulleen oikein ja nuotilleen. Kotona hän oli aina ensimmäisenä auttamassa kotitöissä. Kaveripiirissä hän oli kekseliäs ja humoristinen hauskuttaja, kaikkien lemmikki.
Vuonna 1974, iskelmälaulun Suomenmestaruuskisassa Virve veti Killing Me Softlyn englanniksi niin tunteikkaasti ette olisi uskonut laulajan olevan 15 – vuotias. Voittohan sieltä napsahti ja kohta Danny hoksi hänet suositulle kesäkiertueelleen. Dannylla kun oli silmää, mitä tulee räväköihin ja osaaviin tyttölapsiin.
Pian Vicky sai myös tutustua keikkaelämän varjopuoliin, kuten kähmintään, tissien puristeluun ja seksisistisiin puheisiin. Vakavampiakin hyväksikäyttötapauksia sattui, kun muusikot äityivät tapansa mukaan ryyppäämään ja tunkivät tytön sänkyyn ilman housuja. Paniikkihäiriöitähän siitä seurasi nuorelle tytölle ja henkisiä traumoja.
Pian menestysbiisi Kun Chicago kuoli ilmestyi ja nousi soittolistojen kärkeen. Danny maksoi jopa 200 euroa illalta esiintymisistä. Se oli tytön mielestä kova liksa.
Mahtuihan siihen uraan euroviisuedustus ja paljon kuuluisuuden iloja ja suruja. Mutta Virve oli iloinen tyttö ja antoi surujen mennä menojaan, heräsi uuteen keikka-aamuun aina puhtaalta pöydältä. Avioelämästäkin kirja kertoo salailematta.
Hyvä elämänkerta, jossa ystävät ja muusikkokaverit ovat myös saaneet sanansa kuuluviin. Virven persoona ja 70-luvun nostalgiat innostivat minut lukemaan kirjan ennätysajassa kannesta kanteen.
Päällimmäiseksi jäi hyvä mieli. Ajattelin, että Vicky näytti tietävän miten elämä otetaan vastaan iloineen ja suruineen, ei murjotellen vaan hymyllä hyvää mieltä läheisille toivoskellen.
Jouko Varonen
( SARV:n jäsen)
