Ystävyyden tiellä Namibiassa, Suomen Lähetysseura Kustannus

Ambomaan legenda

150 vuoden työ jatkuu ja muuttuu

Ystävyyden tiellä Namibiassa, Sari Lehtelä, Penni Rainio, Ilkka Repo, Päivi Repo, Riikka Saarenpää ja Pirre Saario, Suomen Lähetysseura Kustannus

Muistuvat mieleen lapsuusajoilta kertomukset Ambomaalta. Ne olivat hyvin efektiivisiä. Lähetyssaarnaajilla oli vielä 50-luvullakin hikiset paikat. Villi luonto ja työn asettamat haasteet kaipasivat tosi miehiä ja naisia.

Mutta niinpä vain ystävystyttiin lopulta paikallisten kanssa, jo 150 vuotta sitten, ja nykyinen piispa toteaakin siihen tapaan, että työn luonne on muuttunut, mutta ystävyys suomalaisten kanssa säilyy erinomaisena.

On rakennettu kirkkoja, kouluja, sairaaloita ja auteltu väkeä myös selviämään itse omintakeisesti viljelyksestä ja ruuan hankkimisesta. Pappeja on koulutettu paikallisistakin, joten luterilainen seurakunta on voimissaan.

Vastuksia on tietysti ollut matkalla, mutta yhdessä suomalaisten kanssa on voitettu vaikeudet. Namibialaisissa kouluissa toimivat opettajat kehuvat oppilasainesta. Nuorilla on kova motivaatio opiskeluun.  Tyttöjen ja naisten asema on parantunut. Perheen parissa työskenteleminen ei ole enää naisille ainoa vaihtoehto.

Joku vieressäistuja tuumi, että sinunkin setelisi menee aseiden hankintaan tai mafian käsiin. Mutta taisipa erehtyä pahasti. Suomalaiset kirkot pitävät tottakai huolta läheteistään, mutta sivukanaville ei lahjoituksista mene penniäkään.

Erityiskiitos pitää antaa kirjan kuvadokumenteista ja lähetystyön veteraanien puheenvuoroista. Ulla Nenonen sanoo palvelleensa Namibiassa kokonaiset 54 vuotta, eikä ole suru tullut puseroon.

Ihmisrakkaudella on tärkeä osuus suomalaisten lähetystyössä ja sen paikalliset huomasivat hyvinkin nopsasti, vaikeampien alkuaikojen jälkeen.

Kiitos kirjasta

Jumalan Siunausta läheteille jatkossakin.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen