Kuukausi: kesäkuu 2017

Jouko Varosen eräkirja

Eräjuttuja ja muistelmia

Jouko Varonen: Muistellen, eräjuttuja ja muistelmia 2017

Jouko Varosen eräjutut ovat tulleet tutuiksi Otavan ja Kariston kustantamina Erämaailma ja Eränkävijä – antologioissa. Varonen on julkaissut mm. Kirjapajan ja Lasten Keskuksen kustantamina 24 nuorten- ja lastenkirjaa sekä kymmenittäin eräjuttuja em. kustantajilta.

Tämä muistelmateos sisältää eräjuttujen lisäksi muistumia kirjailijan elämäntaipaleelta, aina lapsuudesta ja nuoruudesta Pohjois-Karjalan Värtsilässä kouluvuosiin ja opiskeluaikaan sekä toimintaan kirjailijana ja elämään eläkeläisenä.

Suuri osa erätarinoista sijoittuu Enontekiöön, jossa kirjailija on reissannut tuntirijärvillä ja taimenpuroilla. Niinpä Varosen perhekin sai tuntumaa kalastukseen ja eräelämään kun opettajan kesälomalla oli aikaa viettää aikaa kalastellen ja Lapin maisemia ihaillen.

Tarinassa Topi, jolla Varonen voitti sanomalehti Karjalan Maan kirjoituskilpailun, Varonen kertoo isästään, joka oli innokas kalamies ja erityisesti rysäkalastaja. Jänisjoelle sijoittuu myös tarina Möttönen, joka tapahtuu Uudenkylän lammen lähistöllä, kaikkien tuntemilla pasuri- ja lahnapaikoilla.

Kertomuksessa Puukkotammukat, joka voitti Otavan Eränkävijän valtakunnallisen kilpailun,  on kirjailija pohjoisen kalavesillä, yhdessä viisivuotiaan poikansa kanssa. Kova koitos, taimenen saanti, merkitsi pojalle puukon saantia oikein poronkarvatupella.

Juttu Mummoa kyydissä, joka on myös Otavan kisan voittojuttu,  sisältää muistelman siitä, kun kirjailija oli Lapissa vanhan äitinsä kanssa. Taimenen makuun päästiin silläkin reissulla. Lisäksi koettiin yhteistä laatuaikaa Lapin miljöissä.

Eräjuttujen välillä Varonen luotaa elämäntaivaltaan ja sanoo, että muistelijan pitää ottaa positiivinen ote elämään, tai saattaa käydä niin, että murheiden hautojalta loppuvat kirjoittamisen eväät kesken kirjan tekemisen.

Varosen kirja on tilattavissa kirjailijalta itseltään

puh 0504669911

e-mail varonenjouko@gmail.com

 

Lasten kanssa luontoon

Oppimista luonnossa

Anna Kettunen – Aulikki Laine ( toim.): Ilmiöt ihmeteltäviksi Monialaisia ideoita ulkona oppimiseen, Ps-kustannus 2017

Keväällä voi luokkahuoneessa tulla tukala olo. Niinpä onkin lasten kannalta toivottavaa, että opettaja vie joskus porukan luontoretkelle. Luonnossa voidaan oppia mm. ajan käsitettä, avaruutta, energiaa, ihmistä, ilmaa, järveä, lähiympäristöä, maaperää, metsää, talvea, kesää, vettä, ääntä, jne…

Tässä kirjassa on lukuisia vinkkejä ulkona oppimiseen. Niinpä ajan käsitettä voi opetella, etsimällä luonnosta eri-ikäisiä puita, harrastamalla liikuntaa siihen kuluvaa aikaa mitaten, tekemällä valokuva- tai videoesityksen vuodenkierrosta lähiluonnossa, jne…

Järvestä voidaan tutkia mm. pohjaeläimiä haavittamalla ötököitä rantavedestä, rantakasveja tutkimalla ja keräämällä, lintuja bongaamalla, onkireissuja tekemällä, jne…

Puutarhan opetuksen yhteydessä voidaan pohtia kasvimaan lannoitusta ja ravinnekiertoa, kasvattaa taimia, tutkia ötököitä, korjata ja mitata satoa, tehdä ympäristötaideteoksia lehdistä, marjoista, kukista, kivistä, tikuista, jne…

Itse muistan tehneeni luontoretkistä aina pahville kollaasin. Niinpä erilaisista sammalista ja jäkälistä sai mustalle pahville upean taulun, kuten myös jälki- ja jätösretken ”saaliista” kevättalvella.

Luonnon hyödyntäminen on tärkeää opetustyössä. Musiikin tunneilla menimme pihakiville kitaran ja laulukirjojen kanssa, keväällä teimme linturetkiä rannoille, joskus toukuussa olivat vedet jo uimakelpoisia ja mikäpä olisi virkistänyt porukkaa enemmän kuin uinti- tai kahlailuhetki koulun rannassa. Luokka-akvaario vaati vähän hoitoa, mutta toi luonnon lähelle oppilaita.

Kirja on hyvä ja hyödyllinen. Sen tekijät antavat ymmärtää, että luonnossa vietetty aika vastaa kymmenkertaisesti luokkaopetuksen. Niinpä lapset virkistyvät ja luokkatilanteetkin onnistuvat metsäretken jälkeen paremmin. Myös kerhoissa olisi tuiki tärkeää hyödyntää luontoa, jos kerhotunteja ei sijoitettaisi pakonomaisesti heti koulupäivän jälkeen, jolloin lapset ovat väsyneitä, vaan iltapäiväksi. Opettajilla pitää olla viitseliäisyyttä ja mielikuvitusta. Näissä asioissa tämäntyyliset kirjat tuovat oivaa apua.

Jouko Varonen

 

Fuengirolassa tapahtuu

Valpurin Espanjan vuosi

Päivi Artikainen: Adiós!, Nordbooks 2017

” Täällä on ihan toisenlainen meininki kuin Pohjanmaalla. Miehet tarjoilee baareissa cavaa, kukaan ei örvellä kännissä, ja vaalea jopa punapäinen nainen on aina eksoottinen ilmestys, jopa nuorempien miesten silmissä.”…

Valpurin äiti on ihan haltioissaan, kun pääsee Espanjaan ja iltarientoihin. Valpurin isä on alottanut uuden elämän toisen naisen kanssa. Valpurin taas on totuttauduttava paikalliseen ysiluokkaan, jossa opetetaan myös espanjaa. Mutta vähitellen kaikki alkaa sujua paremmin, ja joskus Valpuri jopa ajattelee, että voihan sitä viettää ysiluokan näinkin. Ja ystäviäkin löytyy, kuten ihana José.

Valpurin ja äidin ystäväperhe on muuttanut myös vuodeksi Espanjaan ja tytöillä on tietysti seuraa toisistaan. Mutta Kukkamaarialle sattuu onnettomuus, joka olisi voinut pahimmassa tapauksessa tehdä matkasta traagisen.

Mummakin käväisee katsomassa Valpuria ja äitiä. Ja tietysti paikallisten kaksilahkeisten kanssa on säpinää äidillä ja mummalla, kuinkas muuten. Artikainen on sujuvasanainen kirjoittaja ja kun mukaan tulee vielä elävää dialogia, niin teksti on ihan hauskaa luettavaa.

Toisaalta kokonaisuus tietysti on hieman tavanomaisen ulkomaanloman kirjaamiselta vaikuttavaa. Nuoria voi tietysti kiinnostaa tällainen kevyehkö tarina, jossa on riittävästi samaistumisen mahdollistavaa ainesta. Kirja on ihan kiltti nuortenromaani, viihteellinenkin. Valpurin vuosi on lopultakin ihan onnellinen kokemus ja isänkin kanssa päästään yhteisymmärrykseen.

Jos puutteista puhuisi, niin hivenen mielikuvitusta ja heittäytymistä olisi kirjoittajalta odottanut. Nyt lukijan mieleen tulee usein tietty ulkomaanmatkan kuvaus, jossa on liian vähän fiktiota.

Jouko Varonen

Kesärunon helmiä

Miksi en minäkin kiittäisi

Anna-Mari Kaskinen: Parasta mitä tiedän, Kirjapaja 2017

”Laulaa lehti lumpeen:

ole avoinna.

Älä mene umpeen.

Et voi paeta.

Katso kuinka hetken

vesi väreilee.

Tänne teit nyt retken.

Tänne maja tee.

Anna-Mari Kaskinen (s. 1958) tunnetaan runoistaan ja sanoituksistaan, joista on tullut lauluja yhteistyössä mm. Pekka Simojoen kanssa. Nykyisin Kaskinen toimii myös Lastenmaa-lehden päätoimittajana.

Tämä kirja, joka soveltuu herkkine kesäkuvineen ja runohelmineen mm. lahjakirjaksi, kosketti itseäni syvältä. Kesän hetket puhuttelevat. Kukkien väriloistossa voi nähdä elämän kirjon ja kauneuden.

Silmänräpäys luonnossa voi muuttaa koko elämän. Niinhän se on parisuhteenkin laita. Kun olet oikealla hetkellä oikeassa paikassa muutaman sekunnin, voi siitä alkaa elämänpituinen ystävyys ja rakkaus. Luonto on värikäs näyttö Luojan luomistyön täydellisyydestä. Puun rungossa, päivänkakkaran keltaisessa sydämessä soi ikiaikainen kauneus. Ihmiselle on annettu aistit, joilla tästä kaikesta voi nauttia ja vaikka kesä on lyhyt, se tarjoaa elämänvoimaa, jonka avulla voi kestää syksyn sateineen ja talven pakkasineen, elämän koettelemuksineen.

Pidin kirjasta. Kaskisen runot eivät jätä lukijaa kylmäksi, vaan niiden sisältö puhuttelee uudella lukemalla yhä enemmän. Kauniit kesäkuvat säestävät runoja, jos mahdollista, yhtä suurella lämmöllä. Joskus kuvissa pilkahtaa myös huumori ja lapsenmieli.

Jouko Varonen

Tunteista ja tahdosta

Sekava kirja nuorille

Anne-Mari Jääskinen ja Sanna Pelliccioni: Mitä sä rageet, tunteita sikanaolosta sairaan siistiin, Lasten Keskus ja Kirjapaja 2017

”On tärkeää osata ilmaista oma mielipiteensä ja sanoa reilusti, jos ei halua jotain. Jos aina teet niin kuin muut haluavat, keräät sisällesi ärtymyksen aikapommia.”…

Kirjahan puhuu asiaa, mutta liian suorasukaisesti. Esim. omien tunteiden ilmaiseminen työpaikalla, vastoin sitä mitä muut, esim. pomo haluavat, tietää sitä, että on kohta epäsuosisuttu työpaikan häirikkö. Ennemmin suosittelisin sitä, että luovii mahdollisimman paljon ja varoo astumasta muiden varpaille, vaikka olisikin eri mieltä. Lähimmäisen huomioiminen on paljon tärkeämpää kuin oman itsen ja omien tunteiden häiritsevä esille tuominen.

Kirja, johon tutustuin iltapäivän ajan, tuntuu olevan hengästykseen asti tunnetta täynnä. Mieluummin luottaisin niihin kirjoihin, jossa kehotetaan keräämään hyvää oloa tuottavia asioita ja opettelemaan empatian kykyä ja suosimaan niitä elämässä. Näyttäisi siltä, että tämän kirjan tekijät eivät tunne käsitettä joustavuus. Joskus on nimittäin hyvä kätkeä omat tunteet ja se on viisautta, eikä suinkaan elämää hankaloittava asia.

Kirja on tehty sillisalaatti-tyylillä ja vie aikaa, ennen kuin siitä löytää jotakin jäntevää kokonaisuutta. Näyttäisi siltä, että kirjan tekijät ovat alan ammattilaisia ja tietysti ovat joutuneet erityyppisissä terapiaistunnoissa käsittelemään näitä aihepiirejä. En kuitenkaan tykkää kirjan agressiivisesta tyylistä joka paikoin horjahtaa lapsellisuuksiin.

Yhtenäinen kirja vaatisi selkeää jäsentelyä ja vähemmän taitollista sekamelskaa. Nuori voi entisestään ahdistua tällaista teosta lukiessaan. Joissakin piirrossivuissa kirja lähestyy jopa pikkulapsille sopivaa esitystapaa.

”Meissä liikkuu lukuisia tunteita päivän aikana. Rajansa kuitenkin kaikella – tunteita täytyy päästää ulos, sillä jos niin ei tee, keho voi oireilla kipuiluna, levottomuutena ja ahdistuksena.”…

Niinhän se lienee, niin kuin kirjan tekijä sanoo, mutta esim. nuorten kohdalla tunteita päästetään nykyisin ulos niin että veri tirskuu. Hillitty käytös olisi parempi ohjenuora nykynuorille. En tykännyt myöskään kirjan yleisilmeestä, jolla on yritetty kosiskella kaiketi ADHD-tyyppisiä nuoria. Pikemminkin kirja herättää hilpeyttä nuorissa joita kaiketi keski-ikäinen tekijäkaksikko kosiskelee raflaavalla esitystavalla ja yliampuvalla tyylillä.

Jouko Varonen

Terveys ja hyvinvointi tähtäimessä

Vinkkejä elämäntavan muutokseen

Anu Kangasniemi: Tavoitteesta tavaksi, tietoisesti kohti terveyttä ja hyvinvointia, Kirjapaja 2017

Kirja, joka on tehty lisensiaatin työn pohjalta, pyrkii opettamaan elämäntapamuutosta, jonka avulla terveet tottumukset tulevat osaksi arkea ja ryhdistäytyminen mm. laihdutukseen tai huonojen tottumusten jättämiseen onnistuu pysyvästi. Kirja pyrkii myös olemaan tietynlainen harjoituskirja ja antaa mahdollisuuden ottaa ns. ”pieniä askeleita” oikeaan suuntaan.

Kirjoittaja tuumii, että aina ei tarvitse onnistua, vaan muutoksessa on lupa myös kompastua. Tekstissä on tietysti hyödynnetty anonyymien henkilöiden kertomuksia omasta ”taistelustaan” elämäntapamuutoksen toteuttamisessa:

”Armollisuus itseäni kohtaan oli vapauttavaa. Se ei suinkaan johda luovuttamiseen. Päinvastoin, saan siitä voimaa. Nyt teen pieniä tekoja joka päivä. Aikaisemmin yritin illalla suorittaa liikuntaa ja siitä alkoi tulla jopa stressi. Enää ei tule niitä musertavia takapakkejakaan, koska muutokseni on pilkottu useisiin asioihin ja laajemmin elämään, jota haluan elää.”

Kirja tarjoaa tietysti jotain uutta. Mutta jos lisensiaatteja valmistuu näin kevein perustein, on Suomen koulutus vähän hakoteillä. Nimittäin ns. ”armollisuuden” sijaan suosittelisin totuttautumista päivittäisiin rutiineihin, muun muassa iltasyönnin jättämiseen ja lenkkeilyyn. Liian paljon turvaudutaan konvehtirasiaan, kun se tuntuu olevan kirjan tekijän mielestä vieläpä luvallista, kun elämäntapamuutoksesta voi tulla ”paha mieli”. Teos vaikuttaa kapulakieliseltä koosteelta joka sopisi paremmin noihin lisensiaatintöihin, eikä kansanomaiseen tietoteokseen.

Niinpä lukiessani sitä ajattelin, että liikunta, kasvikset ja terveelliset elämäntavat on tarjottu lukijoille monissa muissa kirjoissa paljon houkuttelevammin ja perustellummin.Tieteellinen formu ei sovi näihin asioihin.

Jouko Varonen

Suomen sota

Yleiskuva Suomen sodan taustasta

Reima T.A.Luoto, Heikki Talvitie, Pekka Visuri: Suomen sota 1808 – 1809, Fenix-kustannus

Suomen sota oli Venäjän ja Ruotsin välinen sota, joka käytiin vuosina 1808 – 1809. Sodan syynä oli Venäjän ja Ranskan 7. heinäkuuta 1807 Tilsitissä solmima rauha. Ranska antoi Venäjälle suostumuksensa Suomen valtaukseen, mikä teki Venäjästä Ranskan liittolaisen. Venäjän tehtävänä oli Suomeen hyökkäämällä pakottaa Ruotsi liittymään mannermaasulkemukseen, kauppasaartoon, jolla Ranska olisi voinut vahvistaa asemaansa merivaltana Britanniaa vastaan.

Sodan seurauksena Ruotsin itäiset läänit ( Suomi ) liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa ja samalla näiden hallinto järjestettiin autonomian pohjalle, Suomen suuriruhtinaskunnaksi.

Kirjassa Reima T. A. Luoto luotaa itsenäisyysajatuksen syntyä ja kehitystä kustavilaiselta ajalta autonomiaan. Pääosaa näyttelivät silloin Yrjö Maunu Sprengtporten ja Kustaa Mauri Armfelt.

Valtiotieteen tohtori Pakka Visuri selvittää kahdessa pääartikkelissa Suomen sodan suurpoliittista taustaa sekä itse sotatapahtumia.

Suurlähettiläs Heikki Talvitie johdattaa lukijat keisari Aleksanteri 1:n ja kruununprinssi Bernadotten tapaamiseen Turussa vuonna 1812. Silloin Ruotsi luopui lopullisesti Suomesta ja sen takaisinsaantihaaveista ja käynnisti ulkopolitiikan, jota maa on johdonmukaisesti noudattanut näihin päiviin asti.

Kirja on seikkaperäinen esitys Suomen sotaan liittyvistä aihepiireistä ja lukijaa vielä hemmotellaan aihepiireihin liittyvillä kuvilla ja maalauksilla.

Tutustuin kirjaan iltapäivän aikana ja totesin, että Suomen sodan historiallisista sotatapahtumista ja niihin liittyvistä poliittisista kädenväännöistä on tuskin esitetty parempaa selontekoa. Joskus tietysti kirjan tiivis taitto ja aihepiirit jopa väsyttivät, mutta kouluhistorian muistumilla ryyditettynä lukukokemuksesta kyllä selvisi.

Jouko Varonen

Vapaaottelijan tutkimuksia

Kovaksikeitetty dekkari

Hannu Vuorio: Taksikuski, Like 2017

Riku Salo, kirjan päähenkilö, tekee selväksi managerille ja sponsorille, että hävityn ottelun jälkeen on vedettävä johtopäätökset, etenkin kun ikä alkaa lähestyä kolmeakymppiä ja yleensä vapaaottelijan vanhuus menee haavoja nuollessa ja kolhuja parannellessa.

No manageri ja sponsori tuumivat, että sopimusta on jäljellä vielä puolitoista vuotta ja lopettaminen kesken sopimuksen tietäisi melkoista rahan menoa. Riku Salo ei olisi suomalainen mies, jos suostuisi kiristykseen ja hänellä on tuttu lakimies ”maisteri”, jonka puoleen voi tällaisissa asioissa kääntyä. Niinpä Salo ei peru päätöstään vaan lähtee kaljalle, selvittämään päätä.

Kuppilassa alkaa räyhäveikko häväistä naisystäväänsä, joka on pois lähdössä. Riku päättää auttaa naista ja stiletti on kohta miehellä esillä. Mutta vapaaottelija tietää niksit ja hoitelee levottoman miehen unten maille. Rikostarinan jatkuessa Rikulle selviää, että hänellä on nyt muutakin tehtävää kuin taksikuskin homma. Pikkusiskon kämppäkaverille on käynyt vähän huonosti tai melkein, kun hänet on yritetty raiskata.

Tarinan edetessä Riku saa tehdä tuttavuutta rikollisten karun todellisuuden kanssa. Turpiinkin tulee, että raikuu, kun vapaaottelija-taksikuski-etsivä on ensin huumattu liikuntakyvyttömäksi.

Itse presidentti Tarja Halonenkin on kehunut Helsinkiin sijoittuvia dekkareita, joissa Vuorio kuvaa tarkasti kaupunginosat, kadut ja korttelit. Vuorio tykkää ns. ”kovan linjan” dekkareista, joissa ei ole liiemmalti huumorin häivää, mitä nyt joskus ripaus ironiaa. Itse olen kiinnostunut paremmin Reijo Mäen lanseeraamista antisankareista ja huumorista. Salon dekkareissa tietysti myös viina virtaa ja turpiin tulee surutta, mutta tietysti mukana on myös rakkaustarinan säie.

Jouko Varonen

 

Kekkonen, Jumala ja seksi

Sananvapaus puntarissa

Tiellä sananvapauteen 1917 – 2017, Into-kustannus 2017

Sananvapaus tai sananvapaudettomuus on seurannut mukana Suomen historiassa aina vudesta 1917 nykypäivään. Itsenäistymisen jälkeen merkitsi sananvapaus punaisten propakandan kieltämistä ja myöhemmin kokoomuksen arvostelun karsimista.

Kekkonen oli suomalaisen sananvapaudettomuuden monumentti. Hänen aikanaan ei saanut kritisoida itänaapuria tai esittää kannanottoja presidentin naisseikkailuista. Myös uskontoon kohdistuvat solvaukset tulivat tapetille mm. Hannu Salaman Juhannustanssit- kirjan myötä.

Suomi on silti sananvapauden rajoittamisen suhteen aika kiltti maa. Jos verrataan maatamme vaikkapa Viroon, niin neuvostovallan aikana joka kolmas julkaistu teos poistettiin levityksestä ja tuhansia kirjoja sensuroitiin. Tarton yliopiston kirjastoon palkattiin teurastamosta kuusimiehinen komennuskunta joka lihakirvein halkoi kirjoja ja lehtivuosikertoja.

Nykyaikana on julkisten elinten, kuten pääministerin suhtautuminen sananvapauteen noussut myös esille. Niinpä johtajia ja toimittajia on erotettu tai eronnut, kun tilanne on Yleisradiossa muuttunut kestämättömäksi pääministerin pyjamantaskukirjeiden vuoksi, joissa hän mm. totesi Ylen arvostuksen olevan kohdallaan nollaluokkaa.

Kirja on hyvä ja puhuu sananvapaudesta laajemminkin. Niinpä Suomen Kuvalehden suhteet Kekkoseen nousevat tarkasteltaviksi. Esille otetaan julkkisnainen Tabe Slioor, joka yhdistettiin mm. Kekkoseen ja moniin muihin silmäätekeviin.

Otava ja kirjasodat on myös melkoinen puheenaihe, kuten myös Sissiluutnantti – kirjan nostama keskustelu. Neuvostoliiton pelossa on mm. haudattu Raamattuja.

Koteihin valuu nykyisin monenmoista propagandaa joka voi olla vahingollistakin. Rauhanaktivistit istuvat vankilassa ja toisinajattelijat turvasäilössä. Salman Rushdien kirjojen kieltäminen, vei mahdollisuuden sadoilta miljoonilta tutustua hänen teoksiinsa. Myös muhammed – pilapiirtäjän takia on tehty terrori-iskuja ja julistettu kuolemantuomioita.

Puheenaiheita riittää paitsi koto-Suomessa myös maailmalla, jossa homma on välillä jopa veristä ja väkivaltaista. Onneksi meillä asiat ovat suhteellisen hyvin. Ei kuitenkaan niin hyvin, että niistä ei olisi varaa keskustella. Ruohonjuuritasolla tehdään vääryyksiä ja henkisiä teloituksia pienistäkin syistä, jos silmäätekevät joutuvat kritiikin kohteiksi. Eikä koira perään hauku.

Jouko Varonen