Kuukausi: lokakuu 2018

Seikkailuja ja jännitysjuttuja

Mainio kirja lapsille

Seikkailuja satumaissa, toim. Markku Keisala, kuvitus Harri István Mäki, Lector kustannus Oy

Olipa jutuissa menoa ja meininkiä ihan hengästykseen asti. Kuvittaja Mäki on elementissään tällaisten tarinoiden kanssa. Ne antavat tilaa ja hahmoja piirtäjälle. Niinpä kuvittajan mielikuvitus lentää hulvattomasti.

Työryhmä on tehnyt ja suunnitellut juttujen kirjon, jossa on efektiivisyyttä ja jännitystä. Mutta hyvien lastenkirjojen tapaan useimmat jutut, jos ei kaikki, päättyvät loppuidylliin. Mitäpä sitä lapsia pelottelemaan huonoilla loppuratkaisuilla.

Pekka ja Olli viettävät hellekesää mummolassa. Tietysti kaivataan ystäviä ja tapahtumista. No niitähän antaa Pontus-sammakko. Kohta on koko metsän väki koolla, niin ketut, hirvet, karhut kuin lepakot. Siitähän se riemu ratkeaa.

Lohikäärme Aamu kuuluu Myrskyntuojien lohikäärmeperheeseen. Heidän tehtävänään on lentää myrskyjen aikaan pilvissä ja puhaltaa salamoihin valkea tuli. Mutta Aamu parka on ainut, joka ei saa lentää myrskyyn. Hän on niin nuori, että vanhemmat eivät tiedä vielä tulisiko hänestä oikea myrskyntuoja.

Isä ja äiti vakuuttavat, että mökillä olo on hauskaa ja mökki on heidän mielestään maailman paras paikka. Ja tuleehan sitä elämänoppia kaiken muun ohella pojallekin. ” … tiedän, että on tärkeää, ettei valehtele itselleen tai tule huijatuksi. On tärkeää löytää itselleen tärkeä polku ja taivaltaa sitä pitkin.”…

Taiga tutustuu metsässä Jörilääseen, josta häntä on varoiteltu. Mutta mitä vielä, kun tyttö tutustuu kummajaiseen tapahtuu melkoinen muutos oudossa olennossa. Pahiksella on aikaa jopa siemailla teetä kotinsa rapulla ja kuunnella luontoa.

Pidin kirjasta, joskin kaipasin juttuihin jäntevyyttä ja liian rönsyilyn karsimista. Mäki joskus turvautuu usein kuvituksessaan tutuntuntuisiin pölypallero-olentoihin. Myös ns. silmä-efekti, jota mm. Mauri Kunnas on käyttänyt vilahtaa taas mukana kuvissa. Lieneekin jutut tehty mittatilaustyönä kuvittajalle, jolla on ehtymätön mielikuvitus ja ideoita niin paljon, että alimmat happanevat.

Jouko Varonen

 

 

 

Eläimistä ja urheilulajeista

Oivallisia tietokirjoja pienimmille

Wendy Hunt/Muti: Mitä eläimet tekevät kaiket päivät?, Lasten Keskus 2018

Ole Könnecke: Urheilu on hauskaa, Lasten Keskus 2018

Nämä kirjat kertovat tiedottavasti ja humoristisesti urheilulajeista ja eläimistä. Olen kriitikon urallani tavannut monenlaisia eläinkirjoja ja urheilukirjoja. Nämä lienevät tarkoitettu kaikkein pienimmille, mutta jakavat tietoa mukavasti. Kuvituksesta molemmille kirjoille erityisplussat. Ilman hauskaa ja oivaltavaa kuvitusta, kirjat eivät toimisi.

Urheilu on hauskaa – kirja esittää eläinhahmojen avulla ja huumorimausteisin tekstein mm. jalkapallon, taitoluistelun, syöksylaskun, pujottelun, mäkihypyn, jääkiekon, ratsastuksen, koripallon, nyrkkeilyn, kiipeilyn, urheilukalastuksen, yleisurheilun, motocrossin, vesiurheilun, rugbyn, käsipallon, biljardin, baletin, voimistelun, pyöräilyn, golfin, hevosenkengän heiton, heinäpaalinnheiton, tenniksen, pöytätenniksen, jne…

Kirjan kuvitus ja lyhyet tekstit perehdyttävät myös lajin vaikeuksiin tai nikseihin. Lapsi voi vaikka saada kirjasta ensioppia urheiluharrastuksen valintaan.

Eläinkirja esittelee eri ekosysteemejä eläimineen. Upeiden kuvien mukana päästään koralliriutalle, savannille, sademetsään, aavikolle, joelle, pohjoisnavalle, vuoristoon, metsään, tasangolle, trooppiselle saarelle, kosteikkoon, mangrovemetsään, valtameren syvänteisiin, puutarhaan, jne…

Esitellyiksi tulee toistasataa eläinlajia, jotkut ihan erikoisia, toiset tutumpia.

Nämä kirjat edustavat pikkulasten tietokirjoja parhaimmillaan. Amerikoissa on huomattu, että lasten tietopankkia on kartutettava aivan pienestä lähtien. Sitä tehdään esim. kuvakorttien avulla. Lapsi oppii varsin helposti asioita kuvienkin perusteella. Kun mukana on aikuinen antamassa läheisyyden lämpöä, on lukukokemus aina vain parempi.

Jouko Varonen

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaupungin vilinästä luontoon

Upea kirja joka kasvattaa sanavarastoa

1000 Sanaa, Suuri kuvasanakirja, Sanoma Media Finland 2018

Onpa todella motivoiva kuva-sanakirja. Jos on vielä tutustunut uusiin Disney-tuotantoihin, niin aina parempi. Nimittäin osassa kuva-sana-sivuista Disneyn uudet ja vanhat sankarit opastavat lapset mm. pihapuutarhan sanastoon, olohuoneen kalusteisiin, esineisiin ja koneisiin. Kun pitää oppia ruokapöydän asioita ja nimityksiä, ovat oppaina Belle ja Hirviö. Ruokia opettaa Remy-hiiri ja kasvimaan herkkuja Tiana. Hedelmäoppia antaa itse Lumikki ja makuuhuonesanastoa Hiro. Kylpyhuoneessa hääräävät Aku ja veljenpojat. Hiro ja Baymax liikkuvat kaupungilla ja Tähkäpää vie lapset kyläjuhliin. Masi ja Tare ovat koulun penkillä, Tiana ravintolassa, Minni ja ystävät ostoksilla, Buzz Lightyear lelukaupassa, Lilo ja Stitch ruokakaupassa, Hessu lääkärin vastaanotolla.

Zootropoliksessa tutustutaan ammatteihin, ajoneuvoja opettavat Salama ja Sally. Lentokenttään tutustutaan sekä palokunnan töihin. Muita kohteita ovat mm. leikkikenttä, tiedemuseo, kuvataide välineineen, kirjasto, konsertti ja soittimet, urheilusanasto, elokuvateatteri, synttärisanat, joulu, eläimet, viikonpäivät, jne…

Tällainen kirja kyllä värikkäänä ja tarinan aihelmia sisältävänä antaa lapsen mielikuvitukselle vapauden liitää. Ennenvanhaan kun itseni lapsuudessa koulukirjatkin olivat mustavalkoisia, oli meillä lapsilla kova into etsiä kirjastosta luettavaa. Joskus piti lukea taskulampun valossa peiton alla, niin isä ja äiti eivät välttämättä huomanneet mukulansa valvovan.

Nykylapsilla on paljon enemmän mahdollisuuksia innovointiin ja mielikuvitusen käyttöön. Onneksi ennen oli luonto lähellä lapsia ja sieltä keräsimme kokemuksia ja muistojälkiä aikuisuuden varalle.

Mahtava kirja. Aikuisen kanssa voi nykytavan mukaan oppia lukutaidon jo 4-5 -vuotiaana. Tällaisen virikkeisen kirjan kanssa se onnistuu. Tarvitaan tietysti läheisyyden lämpöä ja ymmärtävää aikuista tähänkin kirjaan perehtyessä.

Jouko Varonen

Maantiepyöräilystä taitolentoon

Tunnetuimpia urheilijoita, kiinnostavia faktoja

Tuula Nuikka, Annukka Kolehmainen, Terhi-Anna Tuukkanen, Aivo Blum: Urheilu, Pyörä- ja moottoriurheilu, Lector Kustannus Oy 2018

Muistuipa kirjaa lukiessani kokemuksia Pohjois-Karjalasta, Itä-rallin rallitaipaleen varrelta. Päivä oli hikisen kuuma ja minä tietysti metsästelin sopivia kuvakulmia. Joku varomaton meni tien yli väärässä paikassa. Onneksi karjuimme hänet takaisin ennenkuin ralliauto pölähti mutkan takaa esille.

Toisen kerran olin katsomassa crossipyörien näytöstä. Huimapäät nuorukaiset liitelivät hyppyristä kohti taivasta ja napsahtivat aina täsmälleen oikeaan paikkaan ilmalennon päätteeksi.

Joskus tuli seurailtua taitolentonäytöstä. Sitä ihmetellessä ja kuvatessa päivä meni nopsasti. Lapseni ja vaimo olivat onneksi varanneet huovan ja picnic-varusteet mukaan. Korvatulppia tarvittiin tottakai, kun hornetit esittivät ohjelmaansa.

Mutta asiaan. Tässä kirjassa liikutaan todella vauhdikkaitten lajien parissa. Mukana on kaikkea aina maastopyöräilystä tractor pullingiin ja moottorikelkkailusta formulaan. Niinpä luulen, että lajit edustavat sitä osaa urheilusta, joka vetää suurimmat yleisöt katsomoon ja ratojen varsille.

Formula-ykkösistä esitellään kirjassa sanoin ja kuvin mm. historiaa, kilpailun rakenne ja suomalaismenestyjät. Kaudella 1994 sattui useita vakavia kolareita. Kaksi kuljettajaa kuoli, yksi loukkaantui ja yksi vaipui koomaan. Niinpä turvallisuussääntöjä ryhdyttiin nopsasti tiukentamaan ja esim. sallittua moottoritilavuutta pienennettiin.

Suomalaismenestyjiä löytyy monesta lajista. Kari Tiainen voitti urallaan seitsemän maailmanmestaruutta endurossa, F – ykkösissä tulivat maalimanmestareiksi Keke Rosberg, Mika Häkkinen ( tuplamestaruus) ja Kimi Räikkönen. Ralliautoilussa ovat maailmanmestareitamme Juha Kankkunen ja Tommi Mäkinen ( nelinkertaisia) sekä Marcus Grönholm ( kaksinkertainen ).

Monipuolinen ja upea kirja. Se valottaa urheilulajeja monelta osa-alueelta. Kuva-anti on herkullista ja runsasta, mutta taitto pysyy aika rauhallisena ja lukijaystävällisenä vaikka kuvamateriaalia on aivan hengästykseen asti.  Suomalaisen pyörä- ja moottoriurheilun ystävän toivekirja.

Jouko Varonen

 

 

 

Tärkeitä neuvoja lapsille

Olaf taisi nähdä unta

My little pony, sydämen viisautta, Ponien opas ystävyyteen, Sanoma Media Finland 2018

Disney, Frozen, Olaf ja kolme jääkarhua, Sanoma Media Finland 2018

– Naurun pitäisi tuottaa kaikille iloa. Sitä voi käyttää väärin joko vahingossa tai tahallaan.

– Lahjojen antaminen ja vastaanottaminen ei aina ole helppoa.

– On tärkeää myös huomata milloin ystävät käyttäytyvät epäkohteliaasti. Silloin asia on hyvä ottaa puheeksi.

– Joskus pitää pohtia suorapuheisuuden ja hienotunteisuuden rajoja.

– Joskus ystävät koettelevat lojaalisuuttasi liikaa.

– Kiukuttelun ja kiusaamisen takana voi olla syy, jonka voi korjata.

Sydämen viisautta kirja jakaa todellisia timantteja lapsille. Ehkä pieni lapsi, joita on ponien ystävissä, ei heti näitä tärkeitä ja mietittyjä vinkkejä ymmärrä, mutta ponien lämpimän ystävyyden he kyllä tajuavat.

Olaf on metsäretkellä Annan ja Elsan kanssa. Äkkiä hän joutuu eroon ystävistään. Mutta eipä hätää heitä voi odotella metsämökissä, joka on polun varrella. Mökissä Olaf laittaa kaiken huiskin haiskin. Hän valitsee kolmesta sängystä pienimmän ja käy pitkäkseen.

Äkkiä mökkiin tulee jääkarhuperhe joka ei kaikesta päätellen tykkää sekasotkusta. Olaf tietysti livahtaa ulos ja luulee lapsellisuuksissaan, että jääkarhut olivat hänen ystäviään. Kaipa nyt jääkarhut tykkäävät lumiukoista.

Kirjan teema ja juoni on vähän epäselvä, mutta kun kysymyksessä on Olaf, niin voi olettaa, että kaikki olikin unta. Olaf otti päiväunet ja sillä siisti. Sattuuhan niitä vasemman käden käsikirjoituksia, kun suurin osa Disney tuotannosta on täyttä timanttia. Pidin kirjoista. Välittömästä Olafista ei voi olla pitämättä ja ponien elämänohjeista voi aikuinenkin oppia yhtä ja toista.

” Riiteleminen on kuluttavaa. Silloin on hyvä muistaa, mitä kaikkea hyvää on koettu yhdessä. ”

Jouko Varonen

 

 

Helposta vaikeaan

Lasten sairauskirja

Stiina Kiiveri: Pienen kulkijan sairauskirja, Pieni Karhu kustannus

Flunssa taitaa olla lapsillakin yleisin vaiva. Samaa sorttia lienee myös vatsatauti. Flunssan hoitona on parhainta lepo. Myös leikkiminen ( jos jaksaa) sopii flunssaiselle. Ettei flunssa tarttuisi, pitää varoa toisen vieressä nenän kaivamista, niistämistä ja aivastamista. Koulussa tai tarhassa flunssa helposti tarttuu. Siksi kotihoito on tärkeää jo alkuvaiheessa. Myös vatsataudin mikrobit tarttuvat lapsesta toiseen. Tärkeää on juoda, vaikka lusikallinen kerrallaan, ettei elimistö kuivu.

Rokkoja vastaan on onneksi nykyisin rokotteita. Tapaturmia tulee helposti kiipeillessä, liikenteessä, veden äärellä tai uidessa, sekä tulen ja rakettien kanssa. Niinpä olisi tärkeää muistaa kypärä pyöräillessä, kävellessä heijastin ja autossa turvavyö, turvaistuin tai koroke.

Kirjassa on myös lapsille sopivia maskotteja, joiden avulla tärkeä tieto menee paremmin perille. Usein kirjan tekijä pukee sairaan lapsen tunnelmat runomuotoon. Nalle seuraa lasta kirjassa alusta melkein loppuun, milloin kipsattuna milloin laastaroituna, tai yleensä vain henkisenä tukena.

Pidin kirjan tiedottavasta annista, vaikka kokonaisuus on vähän rauhaton taitoltaan. Lapset, joita kirjaan on kuvattu, ovat oletettavasti saaneet vanhemmilta luvan ja suostuneet olemaan kuvissa mukana. Itse sen tiedän, että lapsen mieli saattaa muuttua. Eräs lapsi sai vanhemmilta luvan ja minulta palkkion. Hän halusi kuvaan oman kirjani kanteen ja kun painos oli valmis ja tekijänkappaleet tulleet, hän ei jostakin syystä pitänyt kuvastaan. Sain mielen muuttumaan lahjomalla. Sairaan lapsen kuvaamisessa on vielä tärkeämpää olla varovainen. Kirja on nimittäin saatavissa luettavaksi kirjastosta vielä kun lapsi on nuorukainen. Kukapa sitä haluaisi vaikeitakin sairauksiaan levitellä kaikkien tietoon.

Hyvä ja mielenkiintoinen kirja, jota voi katsella ja lueskella esim. ennen lääkäriin menoa. Oletettavasti lääkärireissun stressit katoavat tälläkin keinolla.

Jouko Varonen

( SARV:n jäsen)

 

 

 

Robotin kanssa naimisiin?

Mielenkiintoisia visioita roboteista

Seija Niinistö-Salmela: Robotti ihmisen apuna, Pieni Karhu kustannus

Robotit ovat nykyaikaa. Sairaalassa voi lääkäri jo ohjata robottia, joka tekee leikkauksen ilman ihmistä. Robotti on hyvä työkaveri, vaikka se ei ymmärrä ihmisen tunteita. Se tekee kuitenkin työtä väsymättä ja sen voi ohjata vaikeisiinkin paikkoihin, kuten sammuttamaan tulipaloa.

Vanhuksille on apua roboteista. On keksitty robotteja, jotka hälyttävät apua, jos yksinäinen vanhus kaatuu. Myös siivous on jo osin robottivetoista, kuten imurirobotit, jotka sensorinsa avulla liikkuvat paikasta toiseen ja tekevät tarkkaa työtä.

Vanhuksia voivat robotit myös viihdyttää lauluilla ja jutuilla. Leonardo da Vinci oli aikaansa edellä myös robottiasiassa. Hän suunnitteli Ranskan kuninkaalle robotin, joka osasi kävellä lyhyen matkan. Robotin kyljessä oli myös luukku josta ponnahti esiin kuninkaan lempikukkia.

Selkolukuisella taitolla ja fontilla tehty robottikirja on yllättävän monipuolinen ja mielenkiintoinen. Sen avulla lukija pääsee helposti sisälle robottimaailman nykysaavutuksiin ja myös tulevaisuuden innovaatioihin. Kuvitus on selkeää ja monipuolista.

Joku on jo suunnitellut, että tulevaisuudessa yksinäinen ihminen voi solmia parisuhteen älykkään robotin kanssa. Siinä on tietysti pari muuttuvaa tekijää, mutta mitäpä tietokonetekniikan gurut eivät onnistuisi keksimään. Nykylapsille on valmistettu hauskuttajiksi robotteja ja yhä useammin tietokonetta käyttävä joutuu, osin tietämättään, tekemisiin robottien kanssa.

Teollisuudessa on jo kauan käytetty robotteja mm. raskaiden taakkojen kantamisessa ja hitsareina ( esim. autojen valmistus). Suoraa saumaa tulee eikä robotin käsi vapise. Robotti on valmis myös ylitöihin. Eri asia on, miten robotit vaikuttavat muutenkin vaikeisiin työttömyystilastoihin.

Upea kirja. Omat silmänikin avautuivat tämän teoksen lukemisen myötä. Teos olisi ansainnut tiedonjulkistamisen palkinnon. Suosittelen kaikille!

Jouko Varonen

 

 

 

 

 

 

 

Kirja täynnä kesän riemuja

Mainio lukukokemus lapsille

Anne Muhonen/Nora Lehtinen: Aino, Matias ja hauskat lomapäivät, Pieni Karhu kustannus 2018

Uudessa kodissa Matiaksen ja Ainon perheellä on luonto lähellä. On pensaita, puita ja kukkia. Löytyypä metsämansikoitakin ihan pihapiiristä. Vanha syreeni kukkii aina alkukesästä. Se kertoo, että kesä on vielä edessä.

Lapsille riittää ilonaiheita. Äiti kaataa vahingossa mehua kukalle, takapihalla vietetään ruokailuhetkiä isän kanssa, salaattilingolla saadaan aikaan puhdasta jälkeä, isä ajelee ruohonleikkurilla pihamaata, kunnes kivi rapsahtaa leikkurinteriin. Mutta eipä isä siitä vihastu, tuumii vain, että kiviä ei saa heitellä nurmikolle.

Pihapensaan alla on metsämansikoita. Sadepäivänä vähän harmittaa, kun joutuu olemaan sisällä koko ajan. Itkukin on lähellä. Mutta minkäs säille voi. Sisällä voi kuitenkin vaikka rakentaa legotornin. Siitä tuleekin mahtava. Sade jatkuu. Äiti keksii omenapiirakan tekemisen. Päivä ei tunnu ollenkaan tylsältä enää. Vielä tehdään villalangasta kaverinauhat.

Kirja kertoo kivasti kesän iloista. Erityisen jännitteinen se ei ole. Teos antaa kuitenkin vihjeitä lomapäivien viettämiseen. Myös lasten eläinrakkaus tulee esille, kun tehdään tuttavuutta Väiski-Vuohen kanssa.

Kirjan kuvitus on hauskan kesäistä. Antaisinkin kuvittajalle erityisplussat. Itse olen maatalon poikana kokenut samantapaisia asioita, tosin paljon paljon enemmän ja jännitteisempiä. Mutta esim. kaupunkilaislapselle riittää jo maalaismiljöö tärkeäksi lapsuuden kokemukseksi. Kirja on hyvää lukemista vaikka lomapäiviksi, kun ulkona joskus sataakin. Pappa ja mummi voivat samalla kertoilla omista lapsuuden kokemuksistaan. Kirjan jännitteet ovat pienen pieniä, tuskin riittäviä:

” Aitauksessa on vuohia. Ne lähtevät tulemaan aitaa kohti laumana. Aino ottaa kaksi askelta taaksepäin. Hänestä tuntuu aika hurjalle. Onneksi äiti on vieressä. Hän ei ole koskaan ollut näin lähellä vuohia. Ne tulevat aivan aitaan kiinni ja työntävät päänsä aidan ulkopuolelle. Aino pystyy silittämään vuohien päitä. Onpa turkki pehmeä!”

Jouko Varonen

 

 

 

Mauri Kunnas – mestarismies

Joulupukista Koiramäkeen

Mauri Kunnas/Lotta Sonninen: Minä, Mauri Kunnas, Otava 2018

Mauri Kunnas tuo mieleeni kunnian vuoteni lastenkirjailijana. Eräänä vuonna kirjani valtakunnallinen ennakkomyynti nimittäin päihitti Kunnaksen lukemat. No, minun urani päättyi 24:ään nuortenkirjaan, mutta siinä vaiheessa samoihin aikoihin syntynyt Kunnas vain kiihdytti tahtiaan. Tuli Koiramäkeä, Viikinkejä, Herra Hakkaraista, Vampyyrivaarin tarinoita ja ties mitä…

Kun Kunnaksen elämäntaivalta lukee, niin samoihin aikoihin itseni kanssa syntynyt Kunnas kertoo tutuista aihelmista. Etupäässä 50-luvun tärkeitä katselukokemuksia olivat Aku Ankat, Nakke Nakuttajat, Kippari Kallet ja monet monet muut, joista osa löytyy enää divarien hyllyiltä. Niistä Kunnas imi ensioppinsa. Meni sitten aikuistuttuaan graafikkolinjalle taideteolliseen korkeakouluun ja kohtapa alkoi myös löytyä ura lastenkirjailijana, lähinnä hyvien piirtäjänlahjojen ansiosta. Joskus kirjoissa lukee tekijän paikalla Mauri Kunnas ja Tarja Kunnas. Itsekin aina ajattelin, että kun Mauri tekee mestarillisen kuvituksen, niin Tarja varmaan huolehtii teksteistä. Mutta tilanne on kuulemma sekä/että molempien kohdalla. Tosin kuvituksessa Tarja auttelee enimmäkseen värityksessä.

Olen joskus vähän kritisoinut Kunnasta tietystä sillisalaatti-efektistä. Pelkistämistä olen tarjonnut kirjantekijälle. Mutta Mauri on tiensä valinnut ja on suomalaisten lasten mieleen. Kun Kunnasta lanseerattiin USA:han, ei hänen taiteensa tainnut erityisesti miellyttää muita kuin vankeja, jotka yllätykseksi pitivät hänen tyylistään. Mutta menihän kirjoja mm. briteille, japaniin ja moniin muihin maihin. Megamenestys jäi kuitenkin puuttumaan, tai sitten se on vielä tulossa, kunhan taiteilijan arvo huomataan.

Kirja on tehty hyvin, joskin taitto on tässäkin elämänkerrassa levoton. Kuvamateriaalia on ollut käytettävissä paljon, ja se näkyy tiettynä ”hengästykseen asti” – tyylinä. Mukava mies tämä Kunnas kuitenkin on ja kirjan lukeminen siloitelluine ja särmättömine elämänkertoineen sopii tietysti myös lapsille.

Jouko Varonen

 

 

 

Upea musiikkivalikoima

Lauluja sadan vuoden ajalta

Suomen toivelaulut,toim.: Virpi Kari

Ari Leskelä, F-kustannus

Kävin tämän kirjan kanssa pianoni ääressä ja soittelin näitä iki-ihania melodioita. Onneksi nuotit ja soinnutus ovat selkeitä. Vietin myös hetken sohvalla, kuunnellen tabletiltani samojen laulujen klassisia tulkitsijoita ja säveltäjiä aina Sibeliuksesta Metro tyttöjen kautta Suvi Teräsniskaan ja Severi Suhoseen.

Vanhat klassikot ovat olleet minulle, 50 – luvun taitteessa syntyneelle, aina rakkaita. Tämän kirjan kavalkadi on sieltä parhaasta päästä suorastaan ylivertainen. Mukana on isänmaallisia lauluja, maakuntalauluja, iskelmämusiikin helmiä, Lapin romantiikaa, Junnun norppalaulua ja saariston tunnelmia, sekä nykyiskelmän parhaimmistoa.

Kirjan taitto on hyvä ja pianon soittajalle sovelias. Ei tarvinnut edes pianolla soitellessa tihrustella lukulaseilla. Ilmeikäs ja luonnonläheinen valokuvakuvitus on myös taidokasta ja joskus humorististakin. Esipuheessaan Seppo Hovi tuumii mm. :

” Innoittunut kansallisromanttinen säveltäjäpolvi loi itsenäisyytemma aattovuosikymmeninä musiikkia, jossa vihdoin voitiin havaita selvä suomalainen aatepohja. Suurimman soinnin koko kansakunnalle antoi Sibelius …Viime vuosikymmenien aikana populaarimusiikkia on yhä enemmän tuotteistettu – laulut ovat entistä tiukemmin sidoksissa levyttäjänsä persoonaan”…

En ole erityisesti klassisen orkesterimusiikin tai oopperoiden ystävä. Mielenkiintoni kriitikkonakin kohdistuu ns. kevyeen musiikkiin ja laulumusiikkiin yleensä. Siinähän sitä yhdelle kriitikolle on osaksi työsarkaa. Musiikkiin erikoistuneena opettajana- koulunjohtajana ja vararehtorina kyllä jouduin tekemisiin myös lastenmusiikin kanssa, ja näistäkin lauluista sopii moni myös lasten esitettäväksi.

Erinomainen teos, sopii jokaisen kodin kirjahyllyyn ja koulujen kokoelmiin. Ehkäpä moni opettaja hoksii siitä sopivaa materiaalia kevät-, joulu-, ym. juhliin.

Jouko Varonen