Kuukausi: lokakuu 2018

Upeita prinsessasatuja pienimmille

Ystävyys ja rakkaus ovat tärkeintä

Disney, Prinsessat, Paras ystäväni Belle, Sanoma Media Finland 2018

Disney, Prinsessat, Paras ystäväni Ariel, Sanoma Media Finland 2018

Ystävyys on ihmeellinen juttu. Siitä kumpuaa elämänvoimaa niin isoille kuin pienille. Ystävänä voi olla vaikkapa vanhus tai joku lapsi jolla ei ole kaveria, miksei vaikka noiduttu kahvikuppi tai merikala.

Näissä selkeissä, upeasti taitetuissa ja kuvitetuissa, sekä  katselijalle ystävällisissä kirjoissa ystävyksiä ovat Kippo ja Prinsessa Belle, sekä vedenneito Ariel ja merikala Pärsky.

Täytyy ihmetellä taitoa, jolla kirjat on toteutettu tuttuihin Disney- teemoihin ja aivan pienimmillekin sopiviksi. Kukaties niissä on vaikka virikettä oppia suurista teksteistä lukutaito jo varhain, ennen kouluun menoa. Mikäpä sen parempi, kun taidon oppii kotipiirissä ilman koulun tuomia onnistumisen paineita.

Pärsky ja Ariel lähtevät tutkimaan vanhaa hylkyä. Kirjan sanoin: Seikkailujen kuuluu olla jännittäviä. Mutta Pärskyn ja Arielin tarinassa sanotaan ystävyyden sanat myös aivan selkeästi. Pärsky muistuttaa, Arielia tämän rohkeudesta ja laulutaidosta. Siitähän Ariel tulee hyvälle mielle. Ariel muistuttaa, että Pärsky on todella rakas ystävä hänelle.

Kunpa me aikuiset ja lapset muistaisimme sanoa ystävillemme ne ystävyyden sanat, jotka ilahduttavat toista. Valittevan usein ihmiset kiinnittävät huomiota vain toisen huonoihin puoliin.

Kahvikuppi Kippo taas viihdyttää Belleä noidutussa linnassa. Niinpä ystävyys ja rakkaus siirtyvät vaikka lintuihin, joita noiduttu prinssi syöttää ulkona rakkauden pilke silmissään. Kyllä he tietävät, että paha taika raukeaa aikanaan ja hirviöstä kuoriutuu komea prinssi.

Onnistuneita kirjoja kaikkein pienimmille. Mikäpä siirtäisi ystävyyden ja rakkauden sanomaa paremmin lapsiin, kuin yhteinen lukuhetki tällaisten upeiden kirjojen parissa. Siihen lukuhetkeen kuuluu tietysti lämmin läheisyys aikuisen kanssa, jopa suukko.

Jouko Varonen

 

 

 

 

 

 

 

Harkimon ajatuksia

Hyvä kirja – paremmasta ei väliä

Hjallis Harkimo: Suoraan sanottuna, WSOY 2018

Hjallis Harkimo on suomalainen vastatuuleen purjehtija, joka on tottunut siihen, että meri velloo ympärillä ja yhden ihmisen on taltutettava vaikeudet. Sama se on poliitiikassa. Arkadianmäellä kyttäillään. Kukaan ei saa sanoa omaa mielidettään. Kaikki ovat sidoksissa ryhmiin ja valtaapitäviin, puolueisiinsa.

Niinpä Hjallis, jonka julkkisarvo oli tärkeä kokoomukselle, lähti puolueesta ja perusti oman. Herjakirjeitä tuli puolueen taholta. Jopa toivottiin Harkimon pikaista kuolemaa. Niin likaista on poliittinen peli Suomessa.

Kirja on sopivan ilmavasti taitettu ja lukijaystävällinen. Arvelin, että siinäpä oiva mies pääministeriksi. Mutta heti hiipi mieleen peikko, että onkos tämä sitä populistista propagandaa, jolla ei ole mitään mahdollisuuksia toteutua kansanedustuslaitoksessamme. Kaikki kun pitävät kiinni omista eduistaan ja puheet ja teot eivät ministereillä ja kansanedustajilla vastaa vähemmässäkään määrin toisiaan.

Hjalliksen oppeja voi lukea kuin elämäntaidon opasta:

” Vahva on se, jonka mielipiteet ja näkemykset kestävät avointa keskustelua.”

”Heikkojen pitää tehdä päätökset kabineteissa.”

” Oma usko ei koskaan riitä, mutta sen pitää olla vahva, jotta omassa sielussa oleva palo tarttuu muihinkin.”

” Ei kannata sanoa mitään, jos ei ole järkevää sanottavaa.”

Hjalliksen elämäntaivaltakin sivutaan kirjassa. Mies sai kolme upeaa lasta vaimoiltaan ja on siitä kiitollinen. Toki hän myös myöntää toimineensa väärin.” Hyvä isyys toteutuu mielestäni kahdessa suunnassa: Toisaalta pitää olla lapsille ”hyvä”, kasvattaa, rajoittaa, antaa rakkautta ja tukea. Hyvä eronnut isä ei parjaa ex – puolisoa. Hyvä isä antaa myös äidin olla hyvä äiti.”

Erityiskiitoksen kirjan selkeästä taitosta ja mielipiteistä, jotka on kerrattava vielä kirjan luettuaan.

Jouko Varonen

( SARV:n jäsen)

 

 

 

 

Elämänoppia ja johtajuustaitoja

Mainio kirja

Sinä pystyt, Jaakko Alasaarela: readme.fi – kustannus 2018

– Ole rehellinen!

– Ole lojaali!

– Kehitä tietojasi ja taitojasi myös vapaa-ajalla.

– Keskity aina ajattelemaan positiivisesti.

– Valitse elämällesi selkeä päämäärä.

– Muista unelmat, niistä voi tulla totta.

– Tee asiat viivyttelemättä.

– Suunnittele ajankäyttösi ennakkoon.

– Opi tekemään myös nopeita päätöksiä.

Siinäpä sitä Alasaarelan oppia aluksi. Rehellisyys ja suoruus oli isäni elämänoppi. Sitä olen yrittänyt noudattaa. Vapaa- ajan puuhistani kehittyi uusia sivuammatteja. Päämääränäni oli kouluajoista lähtien tulla kirjailijaksi ja toimittajaksi.

No, minusta tuli opettaja, koulunjohtaja ja vararehtori, mutta kirjoitin 24 nuortenkirjaa kaupallisille kustantajille ja olin toimittajana ja kriitikkona oman työni lisäksi. Muitakin ammatteja on tullut ajan oloon matkaan.

Alasaarela kertoo, miten hän joutui koulussa vaikeuksiin, kun ei oikein viitsinyt päntätä asioita. Kunnes opettaja ratjautti äidinkielestä nelosen todistukseen ja kehotti vähän ryhdistäytymään. Poika otti neuvon tosissaan ja kohta alkoi kiitettäviäkin ropista kokeista ja todistukseen.

Moni kirja, niinkuin tämäkin, on tietysti sellaisella asialla, joka on persoonakohtainen. Jollakin ihmisellä ei ole unelmia, mutta hän valitsee elämäntehtävänsä mieltymyksensä mukaan. Joku tykkää sosiaalisesta kanssakäymisestä, toinen haluaa auttaa muita, kolmas tykkää lapsista, jne…

Jaakko Alasaarela ( s. 1980) on palkittu yrittäjä ja Suomen parhaaksi työpaikaksi valitun ZEF Oy:n toimitusjohtaja. Näyttävät häneltä kirjoitushommatkin sujuvan, vaikka peruskouluaikoina opettaja vähän kurmutti huonoilla arvosanoilla.

Alasaarelan kirja on mainio. Olen itsekin työelämässä huomannut positiivisuuden merkityksen. Mottoni oli: Auta työkavereita niin paljon kuin pystyt, mutta pyydä itse apua mahdollisimman vähän. Rakasta lapsia!

Niillä keinoin sain ystäviä.

Jouko Varonen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kiva kirja nuorille

Hästebäckin kartanossa tapahtuu

Ilkka Auer: Domowik, Haamu-kustannus 2018

Vilman perhe muuttaa perinnöksi saatuun kartanoon Raaseporin linnan tuntumaan. Kartanon testamenttasi heille erikoinen sukulainen, jota voi täydellä syyllä pitää omituisena, jopa hivenen mystisenä. Kun testamenttia lukee vampyyrimainen asianajaja, tiivistyy tunnelma entisestään.

Aluksi elämä kartanossa sujuu aivan normaalisti, mutta Vilma on joko yliherkkä kartanomiljöölle, tai sitten hänellä on kyky nähdä ja kokea jotain, mihin muut eivät pysty. Jännitysjuttuhan tästä tarinasta sukeutuu, ei nyt kuitenkaan mikään Hohto-elokuvan tyyppinen vaan ihan leppoisa juttu, jota nuoretkin voivat huoletta lueskella.

Etsin jotain särmää tästä tarinasta, mutta vähin kohokohdin se etenee kohti loppuhuipennusta. Kartanon omistaja on nimittäin ladannut kuoleman takaa Vilmalle vihjeitä ja kokemuksia, joista kuka hyvänsä vanhojen kartanoiden ystävä olisi mielissään. Välillä Vilma on peloissaankin ja isästä ja äidistä tuntuu, että tyttöhän taitaa olla vähän hurahtanut ja mielikuvitusystäviensä kyydissä. Ne kun tulevat yleensä kuvioihin esim. muuton yhteydessä tai kun jotain erikoista tai pelottavaakin tapahtuu.

Mutta Vilman perustunne on se, että hän rakastaa tätä sukulaissedän testamenttaamaa kartanoa aaveineen ja kummallisuuksineen. Niinpä tyttö näyttää ihan terveeltä, kun ei oteta lukuun ajoittaista tunnetta, että häntä tarkkaillaan tai joku muu on mukana huoneessa, vaikka hänen pitäisi olla yksin.

Kirjan kertomus on ihan kivaa nuortenproosaa. Se ei ole liian jännitteistä, mutta tarjoaa iltalukemisena tietysti kihelmöivää kummitusjännitystä.

Ilkka Auer ( s. 1966) on kiinnostunut roolipeleistä, sekä fantasia- ja kauhukirjallisuudesta. Auerilta on ilmestynyt monta näitä aihepiirejä sivuavaa teosta. Auerin kirjailijakuvaan kuuluu tietty siisteys myös kauhujutuissa. Niinpä tämäkin kirja varmaan kiinnostaa nuorisoa. Hivenen olisin toivonut tekstiin lisää jäntevyyttä ja säröä. Joskus jopa alkoi haukotuttaa kirjaa lukiessa. Minä kun pidän tapanani lukea näitä haamujuttuja yömyöhällä.

Jouko Varonen

 

 

 

Uranvalinnan ABC

Ihmisellä voi olla useita ammatteja

Leena Ståhberg/Marjaana Herlevi: Omannäköinen elämä, näin teet hyviä valintoja, Ps- kustannus 2018

Elämäntaipaleella voi tulla eteen useita ammatteja. Nuorena miehenä olin varastomiehenä Helsingissä. Siitä suuntasin opettajanvalmistuslaitokseen. Toimiessani opettajana ja koulunjohtajana kiinnostuin nuortenkirjailijan ja kriitikon urasta. Näitä tein työni ohessa. Luontokuvaus ja toimittajan työ kiinnostivat. Mitäpä muuta kuin näihin puuhiin, oman opettajantyön ohessa.

Mutta höpinät sikseen. Tämä kirja on tosi tärkeä teos opettaessaan, että henkiset taipumukset on otettava huomioon ammattia valittaessa. Eräitä ammatinvalintaa ohjaavia asioita ovat mm. halu olla vapaa ja pärjätä itse, halu olla toisten hyväksymä ja kuulua joukkoon, halu auttaa muita, halu sosiaalisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen, halu kasvattaa ja huolehtia lapsista, halu saada kauneutta elämään, halu nauttia ruoasta, ruumiillinen aktiivisuus ja halu käyttää lihaksia, halu olla stressitön ja ennakoida riskejä, jne…

Kirja on tarkoitettu erityisesti nuorille, jotka ovat elämässään risteyskohdassa, mutta myös aikuisille, jotka haluavat ottaa uuden suunnan elämässään. Kirja sisältää paljon tehtäviä ja itsensä analysoimista, joten lukijan on syytä varautua siihen, että hän käy läpi melkoisen koulutuksen uranvalintaan.

Kirjan tekijät ovat koonneet myös esimerkkikertomuksia sinnikkyydestä kuunnella sydämensä ääntä. Niinpä eräs tyttönen, jota ammuttiin päähän mielipiteidensä vuoksi kohosi naisasianaiseksi ja Nobel-palkinnon voittajaksi.

Toinen esimerkkitapaus kertoo tytöstä, joka halusi lentäjäksi. Vaikka hänelle hymähdeltiin, tyttö toteutti unelmansa ja sai liikennelentäjän työstä ammatin.

Upea kirja ja vielä helppolukuinenkin taitoltaan, niin ettei fontti tai muu seikka tyrmää nuorta lukijaa. Itse olen sitä mieltä, että elämässä täytyy seurata unelmiaan vielä eläkepäivilläkin. Se kannattaa. Joku ryhdistäytyy kuntoilemaan, toinen löytää nuoruutensa unelmat taiteen parissa, kolmas opiskee uusia kieliä.  Esimerkkejä riittää.

Jouko Varonen

 

 

 

Harri István Mäki vauhdissa

Zombihubaa hengästykseen asti

Harri István Mäki: Zombikirja, Haamu-kustannus 2018

Zombilandian asukit ovat persoonia, eivä ollenkaan tavallisia zombitallaajia. Zombi Luuviulu on todella hoikka. Se voi zombeillakin muodostua ongelmaksi, jos syömättömyydestä tulee tapa. Yleensä zombitkin ovat laiskanpulskeita, oblomovilaisia nautiskelijoita. Sitä taitoa yritetään opettaa myös Luuviululle ja lopulta löytyy keino pulmaan. Luuviulukin alkaa saada lihaa luitten päälle.

Zombi-Kolmijalalla on aina kiire ja hoppu. On varmaan tuttua hektisille nykyihmisillekin. Ei ole aikaa levähtää. Kiireet painavat päälle. Tuskin edes ystäville on hetkeä.

Zombi-hajamieleltä on pudonnut toinen aivolohko, jossa on muisti. Semmoisia ihmisiä on paljon. Lähimuistin menettämistä pidetään ennusteena vakavammista muistihäiriöistä. Kannattaa löytää apu. Sitä Hajamielikin haluaa saada vaivaansa.

Tuulia Tuulispäällä on hirmuinen kiire. Jukuripää kokee itsensä tärkeimmäksi. Hän oli narsisti. Lepomieli on leppoisa Zombi, joka nauttii enimmäkseen nukkumisesta. Sänky on paras paikka Lepomielen mielestä. Mutta onko liika lepo pahastakin? Ainakin ihmisten maailmassa. Zombeista löytyy myös neiti Neuroosi, Zombi Nurinniska, Älyvapaa, Megaörinä, Luunkova, jne…

Harri Istvan Mäki on mielikuvituksen nero. Tässäkin kirjassaan hän luo hahmoja, joista voisi kehitellä kymmeniä kirjoja. Mäki tuntuu tuhlailevan surutta luovuuttaan ja ideoitaan. Hänellä ideoita on, niin paljon, että alimmat varmaan happanevat. Zombilandian tapahtumista voisi kirjoittaa paljonkin. Heti tuli mieleen vaikkapa Disneyn luoma sarjakuvamaailma Ankkalinnan väestä. Tämä kirja on sopiva esittely humoristisista zombihahmoista, joista jokainen lukijoistakin voi löytää omia persoonallisuudenpiirteitään. Toivottavasti syvennellympää jatkoakin on luvassa.

Pidin Mäen kirjasta. Siinä pistetään huumorilla zombeja, joita jotkut ottavat jopa toden kannalta. Nykynuorillehan se sopii, kun nämä zombit ovat vielä kilttejä perusluonteeltaan. Minkäpäs zombi – tai ihminen heikkouksilleen voi. Tietysti pitää osata nauraa vähän itselleen. Nauru kun auttaa moneen ongelmaan. Myös ihmisläheisyys on hyvä vinkki. Zombitkin auttavat toisiaan, jos mahdollista.

Jouko Varonen

 

Jännitteinen scifi – järkäle

Elend Venture vallan kahvassa

Brandon Sanderson: Usvasyntyinen,Ylenemisen kaivo, Jalava kustannus 2018

Sandersonin Usvasyntyinen – trilogian avausosa Viimeinen valtakunta, kohahdutti tieteiskirjafaneja ympäri maailmaa. Tässä Yenemisen kaivossa edellisen osan lordihallitsija on kukistettu ja nykyinen hallitsija Elend Venture kipuilee valloittajien piirittäessä kaupunkia. Kirja on monipolvinen ja saa joskus vanhatestamentillisia aihelmia.

” Usva surmasi vieläkin. Se iski satunaisiin ihmisiin, jotka kulkivat ulkona yöllä, mutta ilman mitään havaittavissa olevaa sännönmukaisuutta. Monet eivät kuolleet, vaan ainoastaan sairastuivat. Toiset joutuivat usvan murhaamiksi.”

Nuori neito, skaa Vin, on usvasyntyinen, kaupungin  uuden kuninkaan puolella. Vinillä on usvasyntyisten tapaan kyky polttaa metalleja ja saada siitä erityisominaisuuksia. On myös yhdestoista metalli, jolla on arvaamattomia vaikutuksia.

Useat vihollisryhmät vaanivat kaupungin ympärillä, mutta heidän kanssaan on jonkinlainen pattitilanne aina sotaisiin vaiheisiin asti. Niinpä kirja on joskus vähän pitkäveteinen, ellei olisi mukana ihmissuhdejännitteitä ja sivujuonteita. Tietysti asiaan kuuluu, että sotatilanteiden juuttuessa paikalleen, tehdään kaikenlaista jäynää vihollisen pään menoksi.

Kirja vaikuttaa laatulukemiselta scifi – kirjallisuuden ystäville, jopa nuorisolle. Ja kun tähän genreen tutustuu, niin tietysti siinä peilataan, kuten tässäkin teoksessa, nykyajan yhteiskuntaa, valtarakenteita tai eriarvoisuutta – uskontoakin.

”Sazed istuutui sanattomana. Kaikki oli valetta, hän ajatteli pökertyneenä.Terrisläisten uskonto… asia, jota Säilyttäjät tutkivat vuosituhansia ja jota he yrittivät ymmärtää, oli pelkkää valetta. Niin sanotut ennustukset, Ajan sankari… sepitettä.”

Jouko Varonen

 

 

 

Juhlavuoden näyttely Kalevala-korulla

Spektoliitin säihkettä, kullan kimallusta

Kalevala Korun 80-vuotisjuhlanäyttely, Lappeenranta, 12.19. 2018 – 31.3.2019

Muistui mieleen Lappeenrannan näyttelyä katsoessa taannoinen Kalevala Korun näyttely Retretissä. Lappeenrannan näyttely on ahtaampi eikä arvosta koruja niin paljon kuin kuuluisi. Liikaa levottomasti aseteltuja pahvihahmoja ja kuvakollaaseja.Toki on mukana tietoiskuja ja jopa videoesitysten kautta voi tutustua esim. korujen valmistukseen.

Kalevala Koru Oy on Suomen tunnetuin koruyritys jonka 80-vuotisjuhlia vietettiin vuonna 2017. Näyttely oli myös osa Suomi – 100 ohjelmaa. Korut ovat esillä kuudennen ja viimeisen kerran Lappeenrannassa, Etelä-Karjalan museossa.

Näyttely huomioi naisten rohkeuden, suomalaisen käsityön ja huipputeknologian, modernin korumuotoilun, ennakkoluulottoman yhteistyön, tulevaisuuden visiot, jne…

Kokemus oli tietysti pienissäkin tiloissa vaikuttava. Retretissä yhdellekin korulle oli metreittäin tilaa, joten korut saivat arvoisensa esillepanon. Luolastossa oli näyttelylle käytettävissä useita tilavia galleriahuoneita.

Nyt on esillä yli 200 korua kahdeksan vuosikymmenen ajalta. Näyttelyn eri teemat esitellään videoiden, valokuvien ja tarinoiden kautta.

Oma aikani oli tähän ensivisiittiin rajattu, joten tällä kertaa en ehtinyt perehtyä tarpeeksi näyttelyn antiin. Mukana oli kuitenkin huikeita koruja, joiden luo piti pysähtyä pidemmäksi aikaa. Niin oli myös laita, kun tutustuin Börje Rajalinin 1960 – luvun koruun ( hopea, kullattu hopea , spektroliitti). Mukana oli tietysti uusia innovaatioita ja jäin miettimään, että entisen korutaiteen, jopa alkuperäisten muinaiskorujen idea katoaa jo kauas horisonttiin.

Jouko Varonen

( SARV:n jäsen)

Design Börje Rajalin 1960 – luku

( hopea, kullattu hopea, spektroliitti)

 

 

 

Mainio viihderomaani

Kyläyhteisö huolehtii omistaan

Maria Rihte: Avoimet ovet, Aporia kustannus

Jackie Callaghan on haudannut läheisensä ja haluaa muuttaa isoäidin vanhaan taloon omaa elämäänsä elävälle saarelle.

Taiteilijayhteisö saarella pitää huolta omistaan ja uutta tulokasta tervehditään ilolla, jopa liiankin kiinnostuneina. On myös porukkaa, jota pitää varoa, jos näistä kilteistä saarelaisista nyt olisi isoakaan vaaraa. Taidekoulunsa käyneenä Jackie alkaa innostaa saarelaisia yhteisiin hankkeisiin ja rahan tekemiseen.

Neuvojakin satelee sinkkunaiselle: ” Harriet kiinitti katseensa Jackieen. – Tämän viehättävän miehen kanssa ei tule seurustella. Hänellä ei ole lainkaan moraalia, mutta hänellä on miellyttävä sielu. Harriet hymyili äidillisesti ja läimäisi Thomasin reittä. Thomas säpsähti. Harriet ei ollut tunnettu lempeistä otteistaan. – Ja sinä Thomas. Sinä jätät tämän mukavan tytön rauhaan, kuuletko? Harriet heilutti etusormeaan Thomasin nenän edessä.”

Kirjaa lukiessa tuli mieleen elokuva Pieni suklaapuoti, jossa paikkakunnalle tuli sinkkunainen ja perusti suklaapuodin. Siinä kyläyhteisössä ei kyllä ollut niin helppo päästä täysivaltaiseksi jäseneksi. Tässä lukuromaanissa kaikki näyttää onnistuvan liiankin vaivattomasti, kaikki paitsi sen oikean miesystävän saaminen.

Pienin jännittein ja nousujohteisesti alkaa Jackien elämä ystävällisten ihmisten parissa. Pahiksia ei juuri ole, antisankareita enemmänkin, pubien asiakkaita ja iloista elämää viettäviä.

Joskus Jackie istuu iltaa isoäidin talossa ja tuntee yksinäisyyden kylmän käden olallaan. Luin kirjan löytämättä siitä erityisen syvälle menevää ihmisanalyysia.

Henkilöt ovat niitä maaseudun ihmisiä, joilla on halu auttaa ja tietysti he lähtevät mukaan Jackien innovoiviin visioihin, mitä tulee kyläyhteisön toimintaan ja herättelyyn ruususen unestaan kaupalliseen nykypäivään.

Maria Rihte on toiminut kuvataiteilijana , lasinpulahtajana ja näyttelijänä. Myös matkaoppaan työt ovat hänelle tuttuja. Niinpä kirjassa on tietty omaelämänkerrallinen säie.

Jouko Varonen

 

 

 

 

Perheiden tunneilmastot

Myös internetissä voi olla perheitä

Perhe ja tunteet, toim. Petteri Eerola ja Henna Pirskanen, Gaudeamus kustannus 2018

Nykyisin voi olla monenlaisia osaperheitä. Siellä missä on sosiaalista kanssakäymistä, kuten harrastuksissa tai internetissä, muodostuu perheyhteisön tyyppisiä ryhmiä, joissa kaikki tuntevat toisensa ja käyttäytyvät perheenomaisten lakien mukaan. Myös huostaanotettujen lasten äitien perhe-elämä on perheenomaista, samoin uusioperheiden elämä, tai vaikkapa sateenkariperheiden yhteiselo. Sodan aikana oli korsussa tietty miesten keskinen perheyhteys ja tietysti rauhan aikana armeijan harmaissa. Opiskelijoiden kimppakämpässä tai asuntolassa oli myös sosiaalinen perhetilanne.

Tämä kirja jakaantuu neljään temaattiseen osioon. Ensimmäisessä osiossa selvitetään tunteita lasten arjessa ja perheissä. Toisessa osiossa tunteita lähestytään sukulaisuuden ja sukupolvisuhteiden näkökulmasta. Kolmannessa osiossa tarkastellaan kipeitä tunteita. Neljännessä osiossa tunteita tarkastellaan suhteessa kulttuurisesti vakiintuneisiin käsityksiin sukupuolesta.

Lasten tunnekenttiä ovat koti, koulu ja ystävät. Kodin kriisit ovat lapsille vaikeita tunneilmastonsa puolesta. Koulussa joutuvat lapset kilpailemaan ystävyydestä ja tietysti se, joka jää aidan viereen yksin seisomaan joutuu helposti pilkatuksi ja kiusatuksi. Sosiaaliset tyypit selviävät helposti näistä ongelmista. Sosiaalisuuteen ja varmuuteen auttaa kodin lämmin ja rakastava suhtautuminen lapseen.

Sukulaisuus- ja perhesuhteet voivat mutkistua mm. rotuvähemmistöihin kuuluvissa perheissä. Usein sanotaan, että isovanhempien ei tulisi puuttua lasten kasvatukseen, vaan vastuu on kokonaan omilla vanhemmilla. Mitä useampi kokki sitä huonompi soppa. Viisas isovanhempi ei laske tilannetta lapsen perheen kanssa eskaloitumaan, vaan sovittelee kriisit huumorilla.

Hyvä kirja täynnä tärkeää tietoa. Joskus tulee toistoa, mutta tuskinpa haitaksi asti. Jokaisen nuoren parin tulisi lukea tämä arvokas teos.

Jouko Varonen