Eckhart Tolle: Tyyneys puhuu, Viisas elämä Kustannus

Antaudu elämälle

Sano olevalle kyllä

Echart Tolle: Tyyneys puhuu, Viisas Elämä Kustannus

– Todellinen ymmärrys työskentelee hiljaisesti.

– Luovuus ja ongelmien ratkaisut löytyvät tyyneydessä.

– Aina kun todella hyväksyt vallitsevan hetken sellaisena kuin se on – välittämättä sen ilmenemismuodosta – olet tyyni, sinussa on rauha.

– Katsele eläintä, kukkaa, puuta ja huomaa, miten se lepää olemisessa.

Eckhart Tolle ( s. 1948) on oppinut kantapään kautta elämän lainalaisuuksia. Nykyisin hän toimii henkisenä opettajana, luennoitsijana ja kirjailijana. Niinpä hänen tuotantoaan on käännetty 33 maassa, ja amerikoissa miehen teokset ovat nousset arvoon arvaamattomaan. Jopa irtolaisen roolissa esiintyneen Tollen ( Ulrich Leonard Tölle ) menestys ei johtunut erityisesti nimen vaihdoksesta, vaikka Eckhart olikin kuuluisa 1200-luvulla elänyt teologi Mestari Eckhart.

Sitten tuli mukaan valaistuminen – ja tietysti Oprah Winfrey ohjelmineen, jotka auttelivat miestä mäessä. Jopa urkeni loistava ura henkisenä guruna.

Mutta mitäpä näistä. Tässä kirjassaan Tolle opettaa, että pitää ennen muuta olla tyyni, eikä hätäillä joutavia, vaikka elämä toisi eteen murheita ja stressin aineksia. Tuli mieleen, että mitäpä se sanoi Pate Väyrynen: – Aina on nukuttava yön yli, ennenkuin tekee ratkaisuja.

Kas, kun semmoinen ihminen, joka on saavuttanut henkisen rauhan, ei hukkaa energiaansa hätäilyyn ja hössöttämiseen. Tunnen kyllä persoonia, jotka pysyvät tyyninä vaikka elämä toisi eteen itsensä ukkopirun laatimilta tuntuvia vaikeuksia.

Kirja on mainio. Se on myös helppolukuinen. Joskus tuntuu vielä ikääntyneenäkin, että päivä kuluu kaiken maailman joutavuuksiin ja työpaineisiin. Iän myötä olen oppinut, että jokaiselta ihmiseltä löytyy tyyni ja arvokas sisin, kunhan vain malttaa kuunnella ja etsiä sitä.

Jokaiseen vinkkiin toisen puheessa on tartuttava ja sen avulla voi löytää ystäviä itselleen, sekä kasvattaa sosiaalisia taitojaan. Mitä sitä joutavia tuputtamaan joka väliin omia onnistumisiaan ja murheitaan, vaikka voisi keskittyä tyynesti siihen mitä toinen kertoo.

Liian paljon menevät keskustelutkin ns. kilpailuiksi, joissa toinen lataa aina parempia itsestään, kun toinen mainitsee vaatimattomista onnen hetkistään. Elämä on rikas, kun jaksaa kuunnella muita ja tuottaa iloa.

Pärjäillään

Ollaan itselle kavereita

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Annamari Marttinen: Häiriömerkintä, Tammi Kustannus

Sekasihan tuo mimmi on

Marttinen kirjoittaa velkapainajaisista

Annamari Marttinen: Häiriömerkintä, Tammi Kustannus 2021

…”Miten maksaisin sen sata euroa? Se ja lainan korot menisivät suoraveloituksena tililtäni. Minua pelotti aivan helvetillisesti. Oli tunne, että molemmat kerrostalot, joissa minulla oli asunnot, olivat alkaneet täristä, irrota maasta, hajota liitoksistaan, ikkunat olivat alkaneet helistä ja talot kallistua eteenpäin”…

No, tarinahan on suomalaista todellisuutta. Ensin meni avioliitto risaksi, sitten tulivat huoltajuusprobleemit.

Rahallista amissioonia näyttäisi rouvalla olevan. Pari asuntoa ja auto muun muassa. Yksinäisiä riittää. Korona-aika pitää sisällään mitä kauheampia kohtaloita. Jollakin menee vielä huonommin. Jääkaapista marssii esille vihreä makkara, kun sitä kutsuu kauniisti. Velkojilta satelee kirjeitä ja he ovat armottomia.

Naisesta tuntuu, että he oikein haluavat häiriömerkintöjä, että saavat pistää asunnon ja vara-asunnon rahoiksi.

Hyvinhän se Marttinen kirjoittelee. Hänellä on monia muitakin ongelmasentrisiä kirjoja, jotka suomalaiset ovat hotkaisseet heti samaistumismielessä. Kukaties sieltä pilkottaisi joku toivinkipinä lukijan omaan todellisuuteen.

Murheita suomalaisilla riittää. Aina kun tapaan nuoren, joka valittaa vaikeuksiaan ja rahapulaa, tuumin että teiltä nuorilta puuttuu rahaa, mutta meiltä rikkailta eläkeläisiltä, jotka repivät rahaa seinästä, Otto-automaatista, puuttuu terveys.

Semmoisilla puheilla saan monen suupaltin vähän hiljenemään.

Marttinen kirjoittelee kivasti, joskin masentavista asioista. Jospa joku saa iloa, kun huomaa, ettei ole yksin vaikeuksineen. Miekin tilasin Seiskan sitä silmälläpitäen, että saan olla vahingoniloinen kun muilla menee vielä huonommin kuin minulla.

Helevata

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

Suomalaisten puut arjessa ja ajatuksissa, Metsäkustannus 2020

Pettuleivästä yliluonnollisiin puu-uskomuksiin

Upea kirja puun merkityksistä suomalaisille

Kåre Pihlström/ Anneli Vihreä-Aarnio. Suomalaisten puut arjessa ja ajatuksissa, Metsäkustannus 2020

No vot. Nyt on pukattu tosi tärkeä teos. Puita olen itsekin halaillut susirajalla, kiivennyt mahtavaan kuuseen hakemaan jouskaoksaa, haudottanut variksenpesässä kukkopojan, vääntänyt tukkeja railakan hevosen vetämään parirekeen, kiivennyt tutkimaan viirupöllön poikasi ja tullut alas  vikkelään, niin että oksat katkeilivat. Kas kun viirupöllövanhemmat ovat valmiita repimään silmät päästä pesärauhan häiritsijöiltä.

Kuuluisa luontomies Attenboroughkin varustautui Suomen itärajalla viirun pesälle menoon kypärillä, silmäsuojuksilla, ym. varusteilla.

Mutta tähän kirjaan mennäkseni. Se on kiehtova kirja suomalaisten puusuhteista. Eri puulajien erityisominaisuudet ja käyttö tulevat esitellyiksi. Mitä sitä maalaispojalla olisi muuta kaveria ollut kuin kotimetsän männyt, joita sai itkien halailla, kun oli angstia ( Tuli kyllä halattua hevosia ja rauhallisten lehmien kylkiä. Hyviä psykiatreja olivat eläimet ja metsän puut.)

Kirja kertoo mm. puista ilmaston armoilla, puihin liittyvästä mytologiasta ( mm. karsikkopuut ja pyhät puut), puista taiteessa, puiden personoinnista, puulgendoista, jne…

…” Erään yleisen selityksen mukaan haapa on ollut antamassa Jeesusta ilmi, toisen selityksen mukaan Juudas hirttäytyi haapapuuhun…haapaa rasittaa jonkinlainen syyllisyys. Se on voinut kavaltaa jonkun tai tarjonnut suojaa petturille”…

Tämä kirja vain kunniapaikalle kirjahyllyyn. Puut ovat tarjonneet pelastuksen suomalaisille nälänhädässä ja laman kouriin jouduttaessa, muista tärkeistä asioista puhumattakaan. Korona-ajan seurauksistakin selviämme suomalaisen puun avulla, sanokaa minun sanoneen.

Lukemattomat ovat ne isät, jotka savotoista tultuaan veistivät puukolla lapselle puuhevosen. Nykyisin puutaiteilijat tekevät tosi vaikuttavia töitä, jopa ite-taidetta moottorisahalla tai sitten vaativampaa taidetta. Puukirkonkin pykäsi Eeva Ryynänen Pohjois-Karjalan puista ja omin käsin tehdyllä taiteella, ei mitään pelkkää hirsikirkkoa. Koko rakennus kuolematonta puutaidetta. Kuhmon Lentiirassa paloi kirveskansan kirkko onnettomien sattumusten takia, mutta kirveskansa alkoi ajaa tukkeja pihaan tuota pikaa omista metsistä ja hupsistakeikkaa, kohta seisoi paikalla uusi kirveskansan kirkko alttaritaulunaan lasiseinä männikköön ja järvelle.

Taas kriitikonrenttu alkoi tarinoida.

Nyt asiaan. Tämä kirja on aarre.

Kertakaikkiaan.

Excellent ++

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

Antti Koli: Retkeilijän vuodenajat, Kohteet ja vinkit lähiluontoon, Karttakeskus Kustannus

Kyykeväästä tuiskutalveen

Hyviä vinkkejä ja kivoja kuvia

Antti Koli: Retkeilijän vuodenajat, Kohteet ja vinkit lähiluontoon, Karttakeskus Kustannus 2020

No luontokuvaajana on toki tullut tutuksi tärkeiden huippujen kuvaaminen eri vuodenaikoina. Tammikuussa tulee koskikara sulavirtaan ja voi saada kuvia jäätyneistä rannoista ja siellä pulahtelevasta raikkaasta linnusta.

Keväällä menen kangasvuokkopaikoille, joka on rauhoitettu ja uhanalainen Etelä-Karjalan kukka. Jopas aukenevat eksoottiset valko-keltakukat kuin pienet kämmenet. Toisaalta, jos on kylmää ja sateista, kukinta menee ohi nuppuvaiheena.

Kesällä suuntaan perhospaikoille, etenkin kun suuri osa linnuista hoitaa perheitään metsän peitossa.

Syksyllä napsahtaa päälle arktinen muutto tundrahanhille ja muille saman suvun linnuille. Lintujen matkallelähtöä on kiva seurailla.

Mutta asiaan. Ensin kiitos kirjan kauniista kansikuvatoteutuksesta. Kansi on nimittäin kirjamarkkinoilla puolet kirjaa. Ostoratkaisuun se vaikuttaa oleellisesti.

Antti Koli on tunnettu luontomies ja valottaa kaupunkilaisillekin, miten pääsee villin luonnon makuun ihan lähipaikoissa. Onneksi nykyisin on talviruokintapaikkoja. Suhtautuminen talviruokintaan on kuitenkin kahtalaista. Joku asiantuntija jo väittää, että lintujen pitäisi elellä luonnollisen ruokansa turvin ja lintulautahömpötykset tulisi lopettaa alkuunsa.

Suosittelen mieluusti Kolin kirjaa. Mies on tunnettu helsinkiläinen tietokirjailija ja valokuvaaja. Jos haluatte tavata ihan livenä, niin luulempa hänen kevätmuuton aikoihin viivähtävän helsingin lintuparatiisin Viikin maisemissa. Tietysti tämmöinen guru etsii parhaat luontokuvauspaikat mistä vain, pesivät vuorihempotkin, kun piippari soi, vaikka Utsjoelta.

Että Mitä. Mainion kirjan on Koli tehnyt. Hän on julkaissut kirjojakin kymmenkunta. Kirja sopii hyvin myös nuorille ja luonnosta kiinnostuneille aloittelijoille.

Että tsemppiä vain luonnon ystäville.

Hyvä opus

Kertakaikkiaan

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

Haulwen Nicholas, Tunne itsesi! 25 tapaa selvittää, millainen tyyppi todella olet, Kirjapaja Kustannus

Luovuudesta rakkauteen ja johtajuuteen

Ole kaveri ja rehellinen itsellesi

Haulwen Nicholas: Tunne itsesi! 25 tapaa selvittää, millainen tyyppi todella olet, Kirjapaja Kustannus 2021

Nuorukaisena kirjoitin joskus runossani, että jokaisen pitäisi aika ajoin tarjota itselleen kahvikupponen vaikka pölyisessä baarissa, vailla hektisyyttä, vailla onnistumisen paineita.

Silloin en tiennyt mitä kaikkea elämä kasaa miehelle kestettäväksi. Toki runojani luettiin kolme kertaa Yle-ykkösen keskipäivän mietelauseina ja menestyin myös pohjoismaisessa runokisassa. Niiden aikojen jälkeen elämä heitteli nuorukaista ja perheenisää. Sillä pahalaisella ei ollut silkkihansikkaita käsissään, vaan kovettuneet ja haisevat savottarukkaset.

No, mutta asiaan. Tämä kirja on laadittu kivalla ja lukemaan houkuttelevalla tavalla. Niinpä itsekin sitä nyt selailen, kun kello näyttää jo kohta pikkutunteja. Helmiähän sieltä löytyy kiireisellekin, jos vain on vähän aikaa kaikenmaailman etätöiden lomassa:

– Jollemme voi olla rehellisiä itsellemme, miten voisimme olla rehellisiä muita kohtaan?

– Tunteiden tiedostaminen: kyky tunnistaa ja ymmärtää tunteita kasvoissa, kuvissa ja äänissä, sisältäen myös kyvyn tunnistaa omat tunteensa.

– Toiset ihmiset havaitsevat lähimmäistensä tunnetilan ja ajatukset muita paremmin.

Kirjan kirjoittaja on yritysvalmentaja. Hänellä ovat apunaan viimeisintä uutta olevat menetelmät ja harjoitteet.

Yleensä pomoja kehotetaan antamaan työntekijöille mahdollisuuksia myös oman järjen käyttöön ja omiin ratkaisuihin. Hyvä pomo on myös semmoinen, että osallistuu työntekijän henkilökohtaisiin pulmiin, eikä ole heti miettimässä keinoa, jolla tämän hankalan saisi savustettua ulos porukasta.

No mutta asiaan. Tämä kirja on ihan perinpohjainen opas itsetuntemukseen, unohtamatta tämäntyylisissä usein käytettyjä harjoitteita ja testejä. Kirjaan paneutumista haittaa erilaisista fonteista johtuva levottomuus. No, mutta onhan ikänäköisille toisaalta tarjolla valaisevia suurennuslaseja, joilla näkee vaikka koko sivun kerralla haluamassaan koossa.

Tärkeää ei ole kuitenkaan esitystapa, vaan innostava pyrkimys hyvään lopputulokseen. Ihanhan tämä on syvyyspsykologinen teos ja vaatii lukijaltakin paneutumista.

Joskus lukijalle lasetetaan tekstiä jopa tieteellisestä norsunluutornista. Toisinaan taas lennähdetään nykyväkeä kiinnostaviin teemoihin kuten omaan aurinkomerkkiin, toteemieläimiin, jne… Yleensä kirjassa on tärkeitä aihepiirejä, joita soisi kaikkien tutkivan omassa psyykessään ja arkikäytöksessään.

Siitä vain harjoittelemaan itsetuntemuksen kiemuroita. Kukaties lödät seitenkymppisen elämäntaidon jo kaksikymppisenä. Mutta muista nyt aluksi kuunnella muita mieluummin kuin tuputtaa omia vaikeuksia tai erinomaisuuksia esille herkeämättä. Silleen saat hyviä ystäviä, jopa vastakkaisesta sukupuolesta.

Kiitos kirjasta.

Viisaampi olin sen luettuani.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Vuoden luontokuvat 2020, Suomen luonnonvalokuvaajat Kustannus

Nyt ovat kameroiden säädöt kohillaan

Impressionismista maalitauluotoksiin

Vuoden Luontokuvat 2020, Suomen luonnonvalokuvaajat Kustannus

Niinhän se entinen valokuvausopas, olikohan Hedgecoen, tuumi, että räpsitpä mimmoisella browniella hyvänsä tai vaikka peräti camera obscuralla, jossa on vain reikä pahvilaatikossa, niin yhdentekevää. Tunnelma ratkaisee. Digiaikana on tapahtunut harppauksia uusille leveleille, mitä tulee kameroihin ja alan innovaatioihin. Kännykälläkin voi jo ottaa huippuotoksia.

Kuuluin aikanaan Suomen Luonnonvalokuvaajiin. Oikein piti lähettää pino kirjoja, joissa oli luontokuviani, ennenkuin hyväksyivät tarkan syynin jälkeen porukkaan. Siinä suhteessa ajat ovat muuttuneet. Mutta tämä Vuoden Luontokuvat – kirja on muuttunut edukseen. Ison kokonsa vuoksi sen sivuille mahtuu tosi laadukasta antia.

Eikä tämä kirja lataa sillisalaattia, vaan tyyliin kuva ja suuri sivu. Taitto on siis rauhallinen ja antaa oikeutta upeille kuville, joista osassa on jo siirrytty impressioiden puolelle. Siinä leikissä taas ratkaisevat värisävyt, valot ja kokonaisuuden harmonia. Jokainen katsoja voi tulkita näkemänsä oman sielunmaisemansa mukaisesti. Niinhän se on myös yksityisissä runokirjoissa tai modernissa kuvataiteessa.

Mutta asiaan. Voittajakuva on tarkka ”maalitaulukuva” pääskysestä, joka tapansa mukaan kantaa rakennusaineita pesäänsä. Olen kyllä kuullut, että sylkensä turvin jotkut pääskyt rakentelevat pesiään. Eipä tuo kuva ihan willamolainenkaan ole. Pirhosen koskikara on kokonaan monta napsua ylemmällä levelillä kuin voittaja. Diggasin. Jarmo Mannisen elokuun aamu sai pysähtymään. Mälkönen maalailee willamolaiseen tyyliin tunturisopulista ja voittaa heti minun suosioni, Sarenin jänikset herättävät hymynhäivän, mutta tappelevathan ne kuulemma eivätkä pelehdi, Björkstenin tilannekuva on aito ja karhut herättävät aina luontomiehen sympatiat.

No, kyllä se on niin, että kun tuommoisia katselee rahan vuoksi kuvaaja, niin ne tonnit, jotka rahana saa, menettää kuviensa aitoudessa. Ei pitäisi koskaan tehdä sitä mitä käsketään. Ei taiteessa, kirjoittaessa, kuvatessa, jne… Tärkeintä on, että pysyy rehellisenä itselleen, eikä plagioi ennen nähtyjä ideoita.

Hyvä oli kirja. Ihan piti keittää turauttaa kahvit ja panna sauna lämpiämään, sanoa eukkokullalle, että mitähän jos haisteltais 300 euron konjakkipullosta miltä hyvä konjakki tuoksuu.

Se on luontokuvien ansio korona-aikana, että ne antavat positiivisia ajatuksia luontomiehelle, kukaties saavat lähtemään lintupaikoille 750 millisen hutjan kanssa. Muuten, eilen kuvasin vuorihempon kun olin rämpinyt lumessa puoli päivää. Vein vaimolle kukkakaupan tytön mittatilaustyönä tekemän kukkakimpun, jättigerberoita ja vaaleanpunaisia ruusuja mm. . Että minkä tähdenkö. No sen viiden tähden – ja hempon.

Suomen luonnonvalokuvaajille suurkiitos tästä kirjasta. Siinäpä sitä tulee oppia ja hyvää mieltä. Mutta alkaakohan se tarkkojen lähikuvien aika jo olla vähän ”passe” niin kuin ranskalaiset sanovat.

Kertakaikkiaan.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Jaakko Jonkka: Oikeusvaltion puolesta, Emeritusoikeuskanslerin puheenvuoroja, Edita Kustannus

Jonkka raottaa verhoa kulissien taa

Ex-oikeuskansleri tilittää

Jaakko Jonkka: Oikeusvaltion puolesta, emeritusoikeuskanslerin puheenvuoroja, Edita Kustannus 2020

Niinhän se lienee, että emeritukset ne vasta uskaltavat kertoilla, miten rötösherrojen tekosia peitellään. Jonkka on toiminut myös poliisina joten tietää semmoisistakin asioista, joita jokaisen kansalaisen korviin ei anneta.

Itse olin kuittaamassa ylinopeustolpan välähdystä ja ihan kivasti juteltiin poliisimiesten kanssa. Toinen oli harjoittelija. Tuumin lopuksi, että voishan tässä jutella vielä ylimääräistä, jos laitatte tuplamaksun. Kivoja miehiä olivatten. En saanut pidettyä kieltäni kurissa, vaan kysäisin, että voiko se poliisimies olla aina suora ratkaisuissaan. Johon vanhempi poliisimies naureksi, että kysy vain miten vähän.

Mutta taas kriitikonrenttu lipesi joutaviin höpötyksiin. Siis asiaan. Jonkka vaikuttaa todella viisaalta mieheltä, joka on saanut oppia aina ruohonjuuritasolta valtakunnan ylimpään johtoon. Näin hän mm. tarinoi:

…Mies oli lyönyt toista pullolla päähän siten, että pullo oli hajonnut. Teosta oli tullut uhrille haavoja ja kuhmu päähän.Tekijä oli alle 18 – vuotias. Toimenpiteestä luopumistaan syyttäjä perustelee mm. sillä, että väkivalta on ollut myös molemminpuolista”…

No nämä ovat pikkujuttuja. Kun Jonkka valottaa myös valtioneuvostoon kohdistuvaa valvontaa, hän tulee alueelle, josta ei julkisuuteen vuoda paljonkaan tietoa. Ne ovat semmoisia asioita, joissa oikeusvaltion periaatteita ei välttämättä noudateta. Eikä Jonkka tässä kirjassakaan mene aivan sylttytehtaalle saakka. Liian puheliailta on aina katkaistu eteneminen herrahississä. Kun Veikko Vennamo alkoi eduskunnassa hillumaan rötösherroista, poliisit muistaakseni kantoivat sätkivän ja huitovan miehen ulos. Kukaties hoitoon suljetulle osastolle.

Joutavia höpisen. Elämme kuitenkin oikeusvaltiossa, jossa ratkaisevat muut seikat kuin suoruus ja rehellisyys:

…”Tämä kirja on valvojan puheenvuoro oikeusvaltiota koskevaan keskusteluun…”

Niinhän se lienee, että rikosilmoitukset lievästä väkivallasta laitetaan enempiä tutkimatta roskakoriin. Virkavallalle ja muille alan ihmisille kun tulee tutkittavaksi massoittain vielä tömäkämpiä rikoksia, tai niitä, joista on syytä vaieta kokonaan.

Hyvä Jaska, vaikka on sulla kansikuvassa jo vähän hullun kiilto silmissä. Kunhan eivät sorvaa sikariportaassa emeritukselle jotakin syytettä.

Kiitos ja anteeksi

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Oikeusvaltion puolesta : emeritusoikeuskanslerin puheenvuoroja

Mika Keränen: Aavepyöräilijä, Lector Kustannus

Käsilaukkuja lennosta

Uusi kirja palkitulta Keräseltä

Mika Keränen: Aavepyöräilijä, Lector Kustannus

Näitähän on monenmoisia sekoilijoita. Varsinkin nykynuoret ovat tosi vaikeuksissa. On rahahuolia ja joskus tuskin kattoa pään päälle. Työtä ei löydy, tai ei huvita tehdä, kun sitä pitäisi tehdä ensin ilmaiseksi ja sitten minipienellä palkalla. Parempi heittäytyä yhteiskunnan elätiksi, saa enemmän massiakin.

Mutta asiaan. Tämä ressukka on sitä maata pahantekijä, että julkaisee vielä You Tubella ohjeet miten polkupyöräilijä voi varastaa mummolta pullottavan käsilaukun ohi ajaessaan.

Mitäs muuta kuin nuorten salaseura pohtimaan homman nimeä. Olisko jopa mahdollista saada tämmöinen kummajainen kiipeliin.

Äiti hymyili vaisusti ja jatkoi: – Hän sieppasi ohi ajaessaan laukun olaltani. Juoksin hänen peräänsä, mutta se nulikka polki niin lujaa…Juoksin niin nopeasti kuin pystyin, mutten saanut häntä kiinni”…

Kirjan kirjoittaja on moneen kertaan palkittu kirjailija ja kulttuurihenkilö Virossa. Kirjan suomentaja Kaisu Lahikainen on saanut Suomessa valtionpalkinnon suomennoksestaan virolaisen Jaan Krossin elämänkerrasta.

Joten laatuväkeä näyttää olevan tämän kirjan tekijöissä ja suomentajissa. Kansikuva oli vähän jäykän ja suttuisen makuinen, mutta sillä oli kai tavoiteltu aavepyöräilijän olemusta.

Kirja on tyypillistä nuorisolle tähdättyä rikoskirjallisuutta. Hyvä-paha – akseli sieltä löytyy ja tietysti porukan yhteishenkeä ja jutustelua malliin ”viisikon seikkailut”. Loppuidyllikin on kohdillaan, sillä lapsille pitää tarjota illuusioita siitä, että hyvä tässä maailmassa voittaa. Voivat sitten aikuistuttuaan todeta miten asiat ovat tämän fraasin suhteen.

Lapset olivat hyvällä asialla.

Kertakaikkiaan.

Kukahan taltuttaisi koulukiusaajat. Itse tartuin tähänkin aihepiiriin omissa nuortenkirjoissani, joita tein kaupallisille 24 kirjaa. Kiva oli Helsingissä juhlia julkkareita. Kerran oltiin Lilla Teatterissa ja yllärinä näyttelivät kirjaani Mika, Ulla ja eka-B.

Taas kriitikkoressukka hupsahti muistelemaan. Nykyaika on nykyaikaa ja jokainen teko esim. koulukiusaamisen estämiseksi tai sitten nuorisorikollisuuden kitkemiseksi on kullanarvoinen.

Suurkiitos kirjasta Mika Keränen ja kuppanit

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Selma van de Perre: Nimeni on Selma, Tammi Kustannus

Selma pelastui leiriltä

Juutalaisaktivistin tarina

Selma van de Perre: Nimeni on Selma, Juutalaisen vastarintataistelijan muistelmat, Tammi Kustannus 2021

Selma työskenteli turkistehtaassa. Hän sai, käydessään postikonttorissa ns. etiäisen, että kaikki ei ole kunnossa työpaikalla. Niinpä hän päätti pitkittää sinne menoa ja teki ehkä ratkaisevan asian oman elämänsä kannalta. Natsit olivat sillä aikaa tehneet iskun tehtaalle ja lähettäneet väen keskitysleirille.

Perheenjäsenistään Selmalla oli kova huoli, eikä aiheetta. Hän joutui piankin jatkamaan piilottelua salanimen turvin. Hänen oli hyljättävä identiteettinsä ja esiinnittyvä eri rooleissa.

Jossakin vaiheessa astui kuvaan juutalaisten perheiden auttaminen ja vastarintatyö. Mutta lopulta tuli tilanne, jossa natsit pääsivät yllättämään. He tutkivat asunnon ja löysivät hyllyyn piilotetun pistoolin. Yleensä natsit ampuivat henkilön heti, jos löysivät häneltä pistoolin.

He repivät meidät kadulle ja veivät meidät eri autoilla Utrechtin vankilaan. … Oloni oli hirvittävän tukala. En tiennyt lainkaan, mihin olimme menossa”…

Poliittista vankia riepoteltiin eri tahoille vankiloihin. Lopulta tie johti keskitysleiriin, jossa oli ns. kuoleman polku. Jos joku valittiin sinne, kuului vain laukauksia ja toiset tiesivät jo oman kohtalonsa. Mutta vapautuminenkin koitti aikanaan.

Selma selvisi täpärästi, vaikka hänen tietonsa vastarintaliikkeen riveissä olivat raskauttavat.

Holokaustista on kirjoitettu paljon kirjoja. Viattomat tytöt ovat kirjoitelleet päiväkirjojaan uskoen parempaan. Mutta tämä kirja on toisaalta erilainen. Se perustuu elämänkertagenreen ja asiatekstiin maustettuna holokaustin kauheuksilla. Mukaan mahtuu myös muuta henkilöhistoriaa, jopa intiimiä.

Koukutti kyllä lukemaan, sillä näitä asioita ei sovi unohtaa ja painaa villaisella. Selma pelastui älykkyyteensä avulla. Lisäksi vastarintaliikkeen porukat olivat tehneet tarkkaa työtä väärentäessään hänen papereitaan. Niinpä natsit joutuivat kerta toisensa jälkeen ymmälle ja epäröivät juuri tarpeeksi kauan.

Selma pelastui. Toisten tukijalle koitti vapaus.

Jumala auta, ettei enää koskaan…

Ei koskaan!

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Bill Gates: Kuinka välttää ilmastokatastrofi, WSOY Kustannus 2021

Bill Gates on toivorikas

Ilmastoajatuksia

Bill Gates: Kuinka välttää ilmastokatastrofi, WSOY Kustanns 2021

– Jos puu palaa, kaikki sen sisältämä hiilidioksidi vapautuu ilmaan. Puu sitoo 40 vuoden aikana neljä tonnia hiilidoksidia.

– Investoimalla puhtaan energian tutkimus- ja kehitystyöhön valtiovallat voivat edistää talouden elpymistä ja samalla auttaa vähentämään päästöjä.

– Jos riittävän monet palaset loksahtavat kohdalleen, muoveista voi vielä jonakin päivänä tulla hiilinielu, eli keino poistaa hiilidioksidia sen tuottamisen sijaan.

– Jos vihreä vaihtoehto jää kauas fossiilisesta, on mietittävä, miten innovaatiot voisivat laskea sen hintaa.

Microsoft-ohjelmistoyhtiön perustaja ja pitkäaikainen johtaja Bill Gates ( s. 1955) on ollut monessa mukana. Ainakin hän osaa pistää rahoiksi, miljardööriksi ja maailman rikkaimmaksi mieheksi kun on edennyt mm. Windowsillaan. No hyvä mies Bill on. Lahjoitti suuren osan osan omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen.

Suomeksi Gatesin innovoivista teoksista on tätä ennen käännetty suomeksi The road Ahead ”Valtatie tulevaisuuteen” WSOY 1995 ja Business @ the Speed of Thought ”Bisnestä ajan hermolla” WSOY 1999.

Tämä uusin teos pyrkii selvittelemään sitä, miten ihmiskunta selviää ”kuiville” ilmastokatastrofista, joka uhkaa meitä ja luontoa totaalisilla vaikeuksilla.

Kasvihuonepäästöjen globaali kokonaismäärä on 51 miljardia tonnia vuodessa. Esim. ilmailualalla vähennettiin päästökauppaohjelman avulla 17 miljoonaa tonnia vuodessa, mikä on 0,03 prosenttia maailman vuotuisista päästöistä. Mutta homma on niinkin, että pitäisi pysyä ainakin entisissä päästöissä tai vähentää, jos mahdollista.

Lienee vähän samantapaista kuin UKK:lla taannoin painontarkkailussa. Urkki laittoi painonsa tilastoon joka aamu ja ilta. Jos lukema vaa´assa nousi vaikka 100 grammaa, älähti Kekkonen keittiöhenkilökunnalle, että huomioikaapa tämä seuraavan päivän menussa.

Niinpä niin. Kunhan nyt saataisiin edes laskeva suuntaus tähän päästöhommaan, niin sekin olisi jotakin. Ihmisillä kun on taipumus vain lisätä kulutustaan, matkustamista, ilmaston kannalta kyseenalaisia maneereita, kunnes tulee ilmastoähky ja homma menee kokonaan hallinnasta.

Hyvän kirjan on Gates kirjoittanut. Toisaalta on helppo innovoida ja kirjoitella tuttua bla bla blaata, mutta toinen juttu on vaikuttaa esim. suurvaltojen rajua vauhtia paisuviin päästölukuihin ja välinpitämättömyyteen ilmastoasioiden suhteen. Jo yksilötasolla voidaan saada paljon aikaan jos ymmärretään tilanteen vakavuus.

Niin että mennäänpä tästä ilmastosuosta yhdessä yli että heilahtaa.

Halavattu

Jouko Varonen

SARV:n jäsen