Antti Koli: Retkeilijän vuodenajat, kohteet ja vinkit lähiluontoon, Karttakeskus Kustannus

Lähiluonto se friskaa

Kiva opas ja maanmainiot kuvat

Antti Koli: Retkeilijän vuodenajat, kohteet ja vinkit lähiluontoon, Karttakeskus Kustannus 2020

Niin se vain on, että Suomen luonto astuu kuvioihin heti, kun vaikkapa takapihan oven aukaisee. Juttelin taannoin kovan ja ulkomailla paljon palkitun luontokuvaajan kanssa, kun oltiin luontokuvaajien vuosittaisessa tapaamisessa Imatralla.

Mainitsipa ”räsä-ukko” että oma puutarha se on hänelle ollut tärkeimpiä luontokohteita. Itselleni on vuodenaikojen mukaan kehittynyt liuta luontopaikkoja, joita on kiva ”tarkistaa” kameroiden kanssa. Ja kun luontopaikoilla liikkuu, niin aina kuulee vinkkejä uusista lähiluonnon kohteista.

Viime talvenakin pääsin vuorihemppojen pariin, kun neuvottiin niiden vaikeakulkuinen patarointipaikka. Joidenkin lähteiden mukaan em. lintuja on vain 10 pesivää paria Suomessa.

Syksyllä ja keväällä perustan luovat parjatut hanhet. Talviruokintapaikkoja on metsissä pilvin pimein, ja sieltähän löytyy semmoisia lajeja, joita ei kotiruokinnoille tule. Hanhihavaintoja on tullut aina sepelhanhesta punakaulaserkkuihin ja tundrahanhista merihanhiin tai  kirosanoiksi muodostuneiden valkoposkien luontonäkyihin, kun pellolla voi olla 150 000 näitä em. syöppöjä. Siinä taivas pimenee, kun kotka ajaa ne kaikki siivilleen.

Mutta tähän arvokkaaseen ja tärkeään luontoteokseen. Antti Koli on kunnon luontomies ja tietää asioista. Hän jaottelee lähiluonnon kohteet esim. vuodenaikojen mukaan.

Myös metsätyypit lehtometsistä soihin Koli noteeraa. Kas kun siellä on erityyppistä havainnoitavaa. Kirjaan mahtuvat perhosten ja hyönteisten aikataulut, lintuhavaintojen mahdollisuudet, kyidenkin maailmaan kurkataan kuten kaloihin. Kaupunkiluonnon -asukkien runsaisiin esiintymispakkoihin perehdytään myös.

Mahtikirja tämä Antti Kolin maukkaasti kuvitettu teos. Se pitäisi noteerata jokaisen koulun ja opettajan. Kodin kirjahyllyyn kuuluisi paraatipaikalle.

Korona-aikana sopii pistäytyä luontopoluille, eikä koira perään hauku vaikka ottaisi siellä kontaktia myös ihmisiin. Jutun juurta luontoihmisillä löytyy.

Niinpä se lienee, että luonnosta suomalainen löytää sekä psykiatrin että yleistohtorin. Kuulujen ihmisten sanontoja tähän lopuksi:

– Ylös ulos ja lenkille. ( Niilo Tarvajärvi)

– Tossua toisen eteen. ( Tapani Kiminkinen)

– Luonto se friskaa ( tuntematon tohtoriaatti )

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Markku Salomaa: Tarza, Lector-kustannus, 2021

Tarja Halonen tieteellisen luupin alla

Dosentti Salomaa ei heitä huumorille

Markku Salomaa: Tarza, Pasifistin odysseija voimapolitiikan maailmassa, Lector Kustannus 2021

Tarja se kirjoitteli vekkuleita kirjeitä oppilailleni. Usein kirjoitimme kirjeitä julkkiksille ja Halonenkin kertoili lemmikeistään sun muusta ihan arkin verran ja laittoi vielä kuviakin kilppareista ja kissoista. Opettajain huoneessa alkoivat mulkoilla minua, kun posti toi yhdelle usein kirjeitä itseltään presidentiltä.

No Matti Vanhaselle kun kirjoitimme, niin hän vastasi ihan täytekynällä kirjoitetulla kirjeellä. Harrrastuksikseen mainitsi halonhakkuun ja jugendin. Yksi oppilas pisti vitsinkin pojasta joka halusi lemmikikseen haisunäädän. No äiti siihen, että mitäs teet hajulle. Johon poika:

– Kyllä se siihen tottuu.

Vanhanen mainitsi vastauskirjeessään, että tuo oli viikon paras.

No mutta asiaan. Annanpa kirjantekijän turista:

Tämä tietokirja kuvaa oikeustieteiden kandidaatti Tarja Halosen yli 40-vuotista poliittista toimintaa ja toiminnan tuloksia. Muut kirjoittajat ovat vastanneet hänen henkilökuvansa ja hänen elämänsä arvioinnista kissoineen ja kilpikonnineen sekä Elannon muovikasseineen ja baseball-lippalakkeineen”…

Kirjan tekijä kokee, että kun ihmiset rakastavat legendoja ja myyttejä, niin tutkijoille ne ovat vain riesa.

Tarkkaa työtä on Euroopan sotahistorian dosentti Salomaa tehnyt. Ihan kiitettävän tieteellisesti hän on tutkinut arkistoja, puheita ja julkaisuja. Niinnpä se mahtaa olla, että aika antaa mahdollisuuden uusiin perspektiiveihin mitä tulee kunkin valtionpäämiehen toimintaan sekä positiivisessa, että negatiivisessa mielessä. Tarjankin ajoista on jo hiekkaa valunut tiimalasissa, joten on jo aika tehdä tämmöinen tieteellinen syväluotaus.

Tietokirjailija on pitäytynyt, jos mahdollista, vähissä subjektiivisissa kannanotoissa, mutta kyllä sieltä tekstistä tarkkaan lukien löytyy pientä arvotusta Tarja-pressan visioihin ja toimintaan sekä aktiviteetteihin.

Dominoiva pressahan se Tarja kuulemma oli ollut, jos puskaradioon on uskomista. Mutta kun joutuu pitämään koko valtion ohjia käsissään, pitää kyllä joskus sanoa niin, että tärähtää.

Siinäpä sitä on lähdeaineistoa vaikka tohtorinväitteen tekijälle. Tulee samalla käytyä laajempi jatkokurssi norsunluutornipuheiden luomiseen.

Vot harasoo

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Joonatan Tola: Punainen planeetta, Otava 2021

Tola on pistänyt jäykkiä juttuja

Tuossa suvussa sitä riittää ruotimista

Joonatan Tola: Punainen planeetta, Otava Kustannus 2021

Melkoisen railakas isäpappa on ollut kirjan päähenkilöllä. Sitäpä on moni selvitellyt, kuten sitäkin, että kuka se on suvussa ollut todellinen ymmärtäjä.

Oppinut mieshän se Tola ( s. 1983) on ja ollut monessa mukana jo ennen tätä kirjaakin. Vaikuttaakin siltä, että tässä kirjassa tarjotaan melkoista psykoanalyysia lukijalle. Yleensä suvun vihat lankeavat väärälle henkilölle, kuten kertojan isälle.

Miekin olen ressukka yrittänyt tehdä kaiken oikein, mutta poikapa miettii miten saisi tuon ukon hoitoon tai vähintään putkaan. Tytärkin tykittää sosiaalitointa, että ettekö te halavatun luupäät osaa järjestää sitä sekopäätä ukkokotiin. Samaa mieltä tuntuu olevan vaimonkin laaja pappisuku. Mykkäkoulua pitävätten.

Vanhemmiten olen ajatellut, että moneen kertaan äidinkin suvun puolelta haukuttu isä se taisikin olla minun elämäni sankari.

Kiinnitin isän sotakuvan, jonka sain Sibelius akatemian toiminnanjohtajalta ( meidän isät olivat sotakavereita) sänkyni pääpuoleen silleen, että vaimon ei tarvii sitä katsella. Vaimo toki diggasi isäukkoa, ei siinä mitään. Laittoi styroksitkin ulkovessan ringin ympärille, ettei minijä kylmätä peffaansa.

Isä tuntuu viestivän katseellaan jos olen tekemässä vikaliikkua, tai toiminut peräti mestarillisesti.

Mutta asiaan. Tola on kiva kertoja siitäkin huolimatta, että vyöryttää tarinaa ihan hengästykseen asti. Noista aineksista syntyisi koko kirjailijan elämäntyö, kun säästeliäästi käyttelisi. Mutta annetaanpa kirjailijan pistää pari ”jäykkää”:

…”Sitten hän katkaisi kanan pään postimyynnistä hankitulla viidakkoveitsellä, tunki sipulin kanan takapuoleen ja paistoi sen – kuulemma ranskalaiseen tyyliin – avonuotiolla. Saimme koko perheelle salmonellan”…

Tää on nyt semmonen harvinainen nykyajan ”heikkiturunen” kun vielä jäntevöittää juttujaan. Tämmöstä hervotontakin on kiva lukea.

Tykkäsin kuin mielenvikainen puurosta.

Halavatun poskisolisti

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Juha Matias Lehtonen: Terveys ja humpuuki, Tammi Kustannus 2021

Suoneniskennästä enkelihoitoon

Kaikkea on yritetty sairaanhoidon alalla

Juha Matias Lehtonen: Terveys ja humpuuki, Kaikki mikä parantamisessa on mennyt vikaan, Tammi Kustannus 2021

Onhan näitä shamaaneista kuppareihin ja patenttilääkkeistä parantavaan suggestioon, puhumattakaan kuolleiden herättäjistä, humpuukimainoksista, magneettiamuleteista, korvakynttilöistä, rotuhygieniasta, parantavista ”kaatajista”, ylivainiolaisuudesta, jne…

Kansa on aina halunnut uskoa ihmeisiin. Varsinkin viimeisessä hädässä on hourittu monenmoisesta, joka ajaa ohi lääketieteen. Ihmiskeho ja sairaudet ovat yksilöllisiä ja antavat usein aiheen vaikkapa hömppälehtien artikkeleihin.

Suomalaisiin tämmöiset uppoavat kuin se kuuluisa kuuma veitsi margariinipaketin sisältöön. Lieneeköhän niin, että terveyshumpuukin ympärille on kehittynyt miljardibisnes joka elää ja kukoistaa taliaivoisen kansan uskomusten ja mainonnan avulla. Televisiosta tulvii parhailla mainospaikoilla näitä joutavia mainoksia, joissa junasta jääneet urheilijat tekevät tiliä ihmekapseleilla. Suomalaiset ajattelevat, että täytyyhän tuon olla hyvä roppi, kun kerran ex olympiavoittajakin sitä käyttää joka päivä illoin aamuin ja on niin punaposkinen.

Lehtosen kirja on moniulotteinen teos tältä alalta. Eipä näytä kirja kunnioittavan jeesuksiakaan enkeleineen tai joogahysteriaa, puhumattakaan antroposofien sairaanhoitoajatuksista. Paremminkin suuntautuu järkevän sairaanhoidon kannalle:

…”Yksittäisen ihmisen kannalta paras tapa suojautua humpuukilta ja harhoilta on ikivanha…suurimpia vahvuuksia on ollut järjenkäyttö, vaikka välillä sitä on vaikea uskoa. Kannattaa olla valmis pysähtymään ja pidättäytymään hätäisistä johtopäätöksistä, jos ei halua tulla huijatuksi”…

Magee kirja

Voi jumalan pyssyt ja puupaukut

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

 

Reima Launonen: Taistelu työstä, Kohti inhimillistä työelämää, Tammi Kustannus 2021

Saatko sinä osallistua työsi ideointiin

Hyvä-veli – rinki on nykyaikaa

Reima Launonen: Taistelu työstä, Kohti inhillistä työelämää, Tammi Kustannus 2021

Mennäänpä ruohonjuuritasolle. Omassa työpaikassani joku erehtyi ilmiantamaan koulun rehtorin joka käytti usein ronskia väkivaltaa oppilaisiinsa.

Ensin kutsuttiin koolle rehtorin hyvä-veli – rinki, työpaikkalääkäri, koulutoimen johtaja, toiset rehtorit jne… . Pianpa alettiin kasata tulisia hiiliä ilmiantajan pään menoksi. Käytettiinkin tosi alhaisia keinoja, joita voisi verrata putin-navalnyi – syndroomaan itänaapurissa.

Ilmiannon tehnyt opettajaressukka savustettiin tuotapikaa ulos työpaikalta. Kokosi tavaransa ja käveli ulos pää oudosti kallellaan askeltaen ontuen kuin jalkavaivainen kalkkuna.

Tosiasiassa pomoissa on paljon narsisteja, paskiaisia ja psykopaatteja. Toki on muunkinlaisia. Mutta heillä on se pitävä rinkinsä.

Mutta asiaan. Reima Launonen on konsultoinut työpaikoilla Hän on jopa toimessa filosofian akatemiassa. Tuumii, että johtajan asema työpaikalla ei ole kehuttava kun hän altistuu vallalle ja kokee kaiken maailman mielen ja ajattelun vinoumat.

Ja kaiken lisäksi johtajan asemaan liittyy tietty status sekä valta ja taloudellinen hyöty.

Ei siis ihme, että pomo sokaistuu ja demokratia saa huutia.

Kun tulee tosipaikka, kyyristelevät työntekijät toistensa selän takana. Ajattelevat, että ei kai vain minun pääni päällä giljotiini helähdä.

Mitä sitten tulee pandemia-ajan ratkaisuihin, niin löytyipä tahtotilaa tehdä päätöksiä nopsasti. Pääministeri lateli kirkkain silmin faktat pöytään ja Suomen kansa totteli.

Nyt jo ollaan jo saamassa korona kontilleen. Vieläkin on soraääniä, mutta suomalaiset ovat oppineet toimimaan hädän tullen määrätietoisesti ja tottelemaan johtajiaan.

Kirja on laaja ja seikkaperäinen. Aihepiireinä mm. työn merkitys ihmisille, työelämän arvot, johtaminen, eriarvoistuminen, työn yhteiskunnallinen merkitys, työn tulevaisuus, jne…

Hyvääpä työtä on konsultti tehnyt. Tietysti on pitänyt käytellä tarvittavaa pieteettiä, ettei nyt ihan sylttytehtaiden ongelmia käydä repostelemaan. Yleensähän näissä asioissa on ainakin kaksi intressipiiriä, joita molempia pitää pyrkiä kosaisemaan.

Tuumin kerran piruuttani, kun menin maksamaan poliisilaitokselle tolppavälähdystäni, että voiko se poliisi aina olla ratkaisuissaan suora ja rehellinen. Johon se vanhempi konstaapeli juttuhetken innoittamana tuumi varomattomasti:

– Kysy vain miten vähän.

Naureksittiin. Sanoin, että maksan sakon tuplana, jos vielä muutama vartti turistaan.

Niinpä se lienee, että vanha sananlasku pitää vieläkin paikkansa:

– Elä sie poika pure ruokkivaa kättä.

Halavattu, en paremmin sano. Kannattaa vain olla työpaikalla se ”hyvä jätkä” joka pitää käkättimensä tukossa tarpeen tullen. Ei näe ei kuule ei muista mitään tarvittaessa niinkuin entinen taksikuski asian havainnollisti.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

Lotta Backlund: Sano kyllä, Miten saada reippaudella suhteetonta etua työelämässä ja muussakin elämässä, Tammi Kustannus 2021

Niistä nenäsi ja lakkaa murehtimasta

Pikkuisen pinnistelyä vain ja kohoat plaaniin

Lotta Backlund: Sano kyllä! Miten saada reippaudella suhteetonta etua työelämässä ja muussakin elämässä, Tammi Kustannus 2021

Tällä tytöllä on kyllä cv:tä vaikka muille jakaa. Lotta on toiminut TV-yhtiön kehitysjohtajana, stand up koomikkona, poliittisena erityiasvustajana, valtakunnallisen liiton pomona, kolumnitykkinä, yrittäjänä, prodcasttuottajana, ja nyt siis esikoiskirjailijana.

Pistetäänpä tähän joku viisaus tiiviksiladotusta kirjasta:

– …kun teet jotakin kymmenettä tai sadatta kertaa, osaat jo paremmin, kun jännityskin hälvenee.

– Itsetunto on sitä, että ihan aidosti tuntee ja hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin on – hyvässä ja pahassa.

– Tästä kirjasta ei ole sinulle hyötyä luotisateessa, mutta tässäkin opetetaan, että toiminta on aina parempi kuin paikallaanolo.

No, kirjahan on ihan kivasti ideoitu. Siinä kyllä luotetaan vähemmän ilmavaan ja pienifonttiseen julkipanoon. No eihän ne vanhukset tarvitse näitä lukea. Nuorethan ne on hektisiä ja välillä helposti eskaloituvia.

Kun olin Uudessa Valamossa, siis niiden Laatokalta tulleiden partasuiden aikaan, tuumi punaposkinen munkki Savva:

– Mikähän kiire niillä kaikilla oikein on. Mie teen vain magoisaa mansikkahilloa luostarin mansikoista päivät pitkät ja kirikon ristilöi” katselen. Lienee moisessa aika paljon elämänviisautta. Jos töitä pakkaa niin paljon, että minuutinkin pötköttely katkeaa tekemättömien töiden virtaan aivoissa, niin silloin on aika jarruttaa.

Lopetanpa tämän kantapään kautta oppineen tietokirjailijan sanoihin:

…Meillä jokaisella on jo kaikki edellytykset toteuttaa tavoitteemme, olivat ne sitten suuria tai pieniä. Paras tapa toteuttaa tavoitteita on tehdä työtä niiden toteuttamisen eteen…toimeen voi tarttua heti ja katsoa sitten matkan varrella, miten juoksuaan voi parantaa”…

Järjen ääntä tämmöinen, sanoo kriitikonrenttu, joka pudotti painoaan 31 kiloa, ihannepainoon,  kahdessa vuodessa. Sen jälkeen en ole viiteen vuoteen antanut periksi edes sataa grammaa. Ja gourmeeta laittelen pöytään.

Mutta kirjahan on kovaa valuuttaa.

Kertakaikkiaan.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Gary John Bishop: Älä jauha p-skaa, WSOY kustannus 2021

Ihminen on sitä mistä hän puhuu

Sielun ötökät pois maton alta

Gary John Bishop: Älä jauha p-skaa, Lopeta itsesi sabotointi ja tule oman elämäsi herraksi, WSOY Kustannus 2021

Niinhän se lienee, että moni fiksu ja osaava ihminen vaipuu apatiaan ja osaamattmuuteen. Heillä olisi amissioonia vaikka mimmoisiin suorituksiin, mutta se jokin vain pistää kapuloita rattaisiin ja siinäpä sitten vajotaan sohvan pohjaan murehtimaan, odottamaan viikonloppua tai eläkeiän saavuttamista kuin auringonnousua.

Joku mälvää lapsuuden traumoja tai nuoruuden virhevalintoja koko ikänsä, eikä avaudu elämälle. Joku naisihminen pitää parisuhdetta kasassa salaamalla nuoruuden hurjien aikojen haksandukset mustasukkaiselta mieheltään. Siinäpä se on parisuhteen kestävä perusta, kun sen sijaan voitaisiin keskustella asioista ja nousta kokonaan uudelle levelille.

Tapasin lenkillä nuoren miehen, joka olisi ollut paremminkin psykiatri kuin putkimies. Hän sanoi juottaneensa vaimon känniin ja sai siinä tilassa naisparan avautumaan aroista asioista. Tuumi mustasukkainen ressukka, että nyt heidän parisuhteensa on auvoisa ja lämmin.

Tuli sitten puolen vuoden päästä taas vastaan lenkillä valtavan koiranhurtan kanssa ja tuumi:

– On elelty jo pitkään tämän Turren kanssa kahdestaan.

Että se siitä psykiatrista ja hänen metodeistaan. Neuvoi, että putkiston saa kuntoon, kun vaihtaa liitoksiin uudet tiivisteet ja sitä rataa.

Innostuin taas höpsimään. Kirjan ansioitunut kirjoittaja neuvoo pitämään suhteet vanhempiin ja ystäviin kunnossa, sosiaalinen kanssakäyminen se friskaa psyykeä. Polku mielenrauhaan käy sitä kautta, että hyväksyy itsensä ja toiset, kuitenkin pystypäisenä ja tosiasiat tunnistavana.

Mutta voi herranjestas, jos hyväksyt johtoajatukseksi sen, että ”minä olen luuseri”. Silloin sinulle ei kunnian kukko laula. Vaihda vaikka tunnuslauseitasi tähän tapaan:

– Minä riitän.

– Minä menestyn.

– Hei jätkä, taas alkaa uusien mahdollisuuksien päivä.

Kirjahan on ihan laatuisa ja houkuttelee valoisiin ajatuksiin. Mitä hittoa sitä itseään vihaamaan. Siinä ampuu omaan jalkaansa. Pitää olla itselleen kaveri. Semmoisen henkilön silmistä paistaa elämänvoima, jonka muutkin noteeraavat.

Halavattu, en paremmin sano.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Stefan Ekberg, Omilleen, Käyttöopas aikuisuuteen, WSOY Kustannus 2021

Eihän sitä nyt peräkammarin pojaksi

Aikuistumisen viisasta oppia

Stefan Ekberg: Omilleen, Käyttöopas aikuisuuteen, WSOY Kustannus 2021

Maalla se oli ennen helppoa. Isäukko näytti viisitoistavutiaalle ovea ja sanoi, että saat sitten kymmenen metriä etumatkaa ennenkuin alkaa paukkua. Eipä nähty poikaa sen koommin kotipiirissä, ei lähettänyt edes korttia maailman turuilta.

Perunkirjoitukseen saapui koko lapsikaarti kiistelemään kaappikellosta tai äidin tomun peittämästä kultakorurasiasta.

No höpinät sikseen. Tämä Ekbergin kirja on viisas opus. Kaikki aikuistumiseen liittyvä käydään läpi perinpohjaisesti ja lakipykäliä myöten. Ja sanoohan se kirjantekijä taas kerran, että aina kannattaa seurata unelmiaan. Kas kun unelmista tulee helposti totta, kun nuori suuntaa pienetkin tekemisensä niiden mukaan tietoisesti tai tietämättään.

Mutta asiaan. Tämä viisas ja hyödyllinen kirja puuttuu muun muassa vuokrasopimuksen tekoon, laskujen maksamiseen, vakuutuksiin, siivoushommiin, ruokakulusäästöihin, oman talouden tavoitelistan laatimiseen, työhaastattelun nikseihin, elämänonnen saavuttamiseen, rakkaussuhteen pitämiseen raiteillaan, terveydestä huolehtimiseen, kriisitilanteisiin, jne…

No löytyyhän sivuilta semmoinenkin vinkki, että huolehdi aina ensin itsestäsi. Onhan se totta kylläkin. Jos esim. mies ei ole kunnossa fyysisesti tai henkisesti, niin kyllä muutkin ovat siinä konkurssissa mukana. Kannattaa olla kaveri itselleen ja hyvä sellainen. Silloin sinulla voi olla annettavaa muillekin yllin kyllin. Ja avuntarvitsijoita riittää maailman turuilla.

Rankkaisin kirjan ihan tuonne excellent-levelille. Nuorille olisi hyvä tietää jotakin elämän rutiineista, ennenkuin jää festarireissulta tulematta kotiin lopuksi ikäänsä. Harkinta kun on tärkeää kaikissa elämän vaiheissa.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

Ilkka Koppelomäki: Saa mitä haluat, Opas omannäköisen elämän toteuttamiseen, Viisas elämä Kustannus

Pidä hauskaa, nauti elämästä

Mitenkäs sitä menestystä ja vaikutusvaltaa taas

saatiinkaan

Ilkka Koppelomäki: Saa mitä haluat, Opas omannäköiseen elämään, Viisas elämä Kustannus

Joo, jos joku minulta kysyy, niin ikääntynyt kriitikko sanoisi, että pidä mölyt mahassa eläkä loukkaa hyviä ystäviä. Siinä jo aluksi menestyksen avaimia. Toisaalta, aina pitää osata kuunnella muita, eikä tuputtaa omia vaikeuksiaan tuutin täydeltä. Siinä tilanteessa puhekumppanin katse alkaa harhailemaan ja hän vilkaisee kelloonsa, että jospa tässä vaikka lähtisi töihin, kun niitä pakkaa tuhottomasti päälle. Ja tietysti pitää muistaa väyryspaten neuvo, että elä hötkyile, nuku aina yön yli ennenkuin teet mitään tärkeitä liikkuja.

Mutta asiaan. Kirjan tekijä, Koppelomäki, on melkein jo päässyt guruksi gurujen paikoille, joten kantsii lukea tarkkaan mitä hän sanoo. Ihan pitää heittää napakoita sitaatteja aluksi:

– Jokainen päivä rakentaa sinut siksi ihmiseksi, kuka sinä tulet olemaan.

– Älä murehdi siitä, jos myöhemmin tajuatkin, että olisi kannattanut valita joku toinen vaihtoehto.

– Elämä on ihmisenä kasvamista.

No Koppelomäki kyllä testaa sinut tämän kirjan puitteissa tosi tarkkaan ja opettaa myös sen, että kirjoittamalla moni asia havainnollistuu paremmin. Testejä lataa monista kursseistaan tunnettu guru niin viljalti, että johan on ihme, ellei piintyneinkin itsensä vihaaja ala löytää tietä rauhalliseen analyysiin ja polkua menestykseen ja vaikutusvaltaan.

Koppelomäkeä on kiitelty kovasti. Siksipä häntä viedään kuin litran mittaan työpaikalta toiselle ympäri valtakuntaa. Niin se vain on, että kun asioita esittää rautalangasta väännettynä, niin piintyneinkin touhottaja löytää ongelmanratkaisuja ja kukaties pääsee sinne, minkä joku toinen kadottaa, kiireisiinsä ja murehtimisiinsa.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Janne Sarja: Läpimurtoteos, Siltala Kustannus

Nyt huumori kukkii ja huuli lentelee

Kun Jeesus kyllästyi ilmestymästä paahtoleipiin

Janne Sarja: Läpimurtoteos, Siltala Kustannus 2020

Mie kun arvelin, että semmosissa telkkuohjelmissa kuin ”Pitääkö olla huolissaan”, jätkät keksivät itse nokkelat spiikkinsä. Mutta tämä ”komea ja varakas mies” kuulemma rustailee niitä valmiiksi. Hyvin hän vaikuttaakin olevan sanavalmis ja itseironiakin on kohillaan, ei siinä mitään.

Neuvoskelee Janne, että jos haluaa tulla välttämättä surulliseksi, ei pidä ottaa vierailukutsuja vastaan, ei saa lähteä lenkille, sohvaa ei sovi jättää hetkeksikään ja syötäväkin on sängyssä. Puhelinta pitää räplätä kuin se olisi ainoa lohtu. Kiinnostavia kirjoja ja lehtiä ei saa lukea. Jne…

Toisaalta, eihän se ole ihme, että tulee surulliseksi, kun Jeesuskin on jo kyllästynyt ilmestymästä ihmisten paahtoleipiin. Alkuperäinen jujuhan Jeesuksella oli se, että hän uhraa itsensä ihmiskunnan syntien tähden ja sen jälkeen poistuu kuvioista.

Kaiken huippu on, että Jeesuksen duuniksi on annettu ilmestyminen kaikenmaailman julkisuudenkipeiden hemmojen unissa, puunkuorissa, jne jne… . Eivät ole Jeesuksenkaan hommat niitä kepoisempia. Kyllästyyhän siinä moni muukin partajepali jos aina joutuu markkinointihommiin.

Mutta asiaan. Kyllä nyt on oikea sketsinero ollut tekemässä kirjaa. Uskaltaa jopa naureskella välillä itselleen, että ei lupsakoitten uskovaisten ivailu tai keisarin uusilla vaatteilla pelleileminen jää opuksen ainoaksi anniksi.

Ihan olisi kannattanut kirja painaa isolla präntillä, että vanhat kunnon aristokrattelit eivät olisi pystyneet näitä herjoja ohittamaan.

Kyllä Janne-poika on ihan laatuisa yhteiskuntakriitikko. Mutta jäyhä Suomen kansa menee kyllä hänestä huolimatta kirkkoon, suutelee pappismiehen kämmeniä, alistuu semmoiseenkin, että ässäarvalla kyllä ajan oloon voittaa omansa takaisin ja auttelee hädänalaisia ja sairaita.

No kiitos ja hallelujaa vain Jannelle.

Kunnon irvailu aina puolustaa paikkansa. Suomalaisia kun kusetetaan liian paljon telkuissa ja mainoksissa.

Martti Luther se oli aikanaan rento jätkä. Lopetti semmoisen käytännönkin, että ”kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”.

Elä vain Sarja syyllisty siihen viimeiseen virheeseen, nimittäin vähemmistöryhmien mollaamiseen. Silloin giljotiini helähtää heti, olitpa miten nokkela ja humoreski hyvänsä.

Lisää vain Janne. Mie tykkäsin kuin hullu puurosta.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen