Kuukausi: tammikuu 2022

70-luku viistää nykyisiä idänsuhteita

Kekkonen ja Sorsa Suomen peräsimessä

Risto Hauvonen: Kekkosen ja Sorsan kriisivuosikymmen, 1970- luku tutkimusten ja aikalaisten silmin, Lector Kustannus 2022

Leonid se lopsautteli Urholle kosteita poskisuudelmia, mutta kun puheeksi tuli EEC:hen liittyminen, niin jo vilahti punainen vaate Bretzhnevin silmissä. Tilanne oli paljolti samanmoinen kuin nykyisten Nato-haahuilujen aikaan. Neuvostoliitto oli aina pelännyt kaikkea lännen ja Suomen lähentymistä.

Kirja on oivallinen historiikki 1970 – luvun ajoista ja Suomen suhteista itänaapurin kanssa. Ajattelin, että eipä kai se Venäjä suurta äläkkää nostaisi, jos Suomi alkaisi kirjoitella nimiä Nato-papereihin. Samanlaisia kylmiä sotia ja voimannäyttöjä on riittänyt niin Venäjän kuin Neuvostoliiton aikoina.

No Urkki otti aseeksi supliikin, vodkan ja henkilökohtaiset suhteet Neuvostoliiton johtoon. Kivoja kauppapapereita kirjoiteltiin idän karhun kanssa, joskus ihan pienessä sievässä, etten sanoisi.

Asiassa on totta toinen puoli. Henkilökohtaiset suhteet valtioiden johtoon ovat aina olleet tärkeimmät idän pojille. Niin se vain on.

Olihan se niin, että Venäjä ohjaili myös Suomen vaalituloksia aika kovalla kädellä. Piti saada sopivat miehet Suomen piikkipaikoille. Mutta itse asiassa Urkki luistatteli aika kivasti venäjäsuhteet.

Pidin kirjasta. Taas tulivat suomettumisen ajat käsiteltyä. Mutta siinä on se, että kun paljon kirjoja jostakin aiheesta kirjoitetaan, niin aina uutukaisista löytää jotakin tuoretta näkökantaa asiaan. Kas kun historiankirjoitus aina ”elää” kun vuosia karttuu.

Kirja oli ihan mainio. Sitä lueksin useana päivänä. Kiinnosti halavattu tämä Venäjän ikuinen peli sen verran.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Nykynuorison haasteet Suomessa

Ilmastokatastrofeista mielenterveyden pulmiin

Jarmo Limnéll, Elina Hiltunen, Mikko Dufva: Suomen tulevaisuudet, suuret kysymykset ja vastaukset, WSOY Kustannus 2022

Sehän lienee niin, että suuret ikäluokat, jotka nostivat Suomen pystyyn ja merkittäväksi sivistysvaltioksi, ovat nykynuorille ja sairaanhoidolle kirosana. Hyvä että ikääntyvä uskaltaa käydä pankkiautomaatilla kun siellä tuijottelevat nuoret huumehörhöt kateellisen näköisinä. Heittävät joskus ilkeyksiä.

Jos on vanhempi naisihminen nostamassa rahaa, niin vievät nostetun setelinipun käsistä.

Eriarvoisuus on suuri. Nuoret ovat usein ajautuneet yhteiskunnan eläteiksi ja huumeitten sekä alkoholin ja tupakan suurkuluttajiksi. Niihin ne Kelan rahat menevät.

No tämä kirja pohtii Suomen tulevaisuutta. Hyvinpä ovat kaksinkertaiset tohtorit ja dosentit homman analysoineet:

…”Unicefin kyselyn tulos oli hälyttävä: joka kolmas nuori kokee, että hyvästä tulevaisuudesta ei ole helppo unelmoida. Nuorten tulevaisuususkon hiipuminen on näkynyt muissakin tutkimuksissa.”…

Nuoria pelottavat mm. ilmastonmuutos, pandemiat, ihmisten eriarvoisuus, syrjäytyminen, tulo- ja varallisuuserot, yhteiskunnallinen epävakaus, levottomuudet ja ääriliikkeet, pakolaisongelma, rikollisuus ( ihmiskauppa, huumeet ja rahanpesu), terrorismi, asevarustelu ja sodan uhka.

No kyllä sitä nähdään myös valoa tunnelin päässä. Monet nykynuoret ovat ottaneet asiakseen taistella mm. ilmastokatastrofia vastaan ja luonnon puolesta.

Kirja on hyvä ja asiantuntijoiden laatima. Sitähän pääsi ihan kartalle Suomen nykytilanteesta ja tulevaisuudesta. Ei hätä tämän näköinen. Mennään suon yli että heilahtaa, nuorilla voimilla. Ei heitetä vielä kirvestä kaivoon. Siihen sopii uskoa. On sitä tervettä ja ehyen kotikasvatuksen saanutta nuorisoa sentään valtaosa.

Kiitosta kiitosta teoksesta.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Pohjoismainen habitus ja rautainen ammattitaito

Balettitansijasta kansainväliseksi meikkitaiteilijaksi

Tuula Nieminen: Saksitanssi, Risto Helinin ihmeellinen elämä, Tammi-kustannus 2022

Siinähän sitä on tullut tuttuja kerrakseen. Elokuvatähdet ja maailman kauneimmat naiset kun jonottivat Helinin käsiteltäväksi.

…”Risto kiiruhti puhelimeen ja kuuli, että kyseessä oli hätätilanne. Head hunterit olivat asialla, sillä Elizabeth Taylorin (1932-2011) meikkaaja oli irtisanoutunut ja jättänyt tähden pulaan vaikka tällä oli juuri alkamassa tiedotustilaisuus. Meikkaajan pitäisi heti paikalla lentää New Yorkiin. Tähti oli kasvot paljaina hotellissa ja odotti pelastajaa ennen pr tapahtumaa.”…

…” Presidentti Urho Kekkonen tiedettiin Maaran ihailijaksi, ja hän istui usein katsomossa kun Marianna Rumjantseva tanssi Bulevardilla oopperatalon lavalla”…

Meikkitaiteilija Risto Helin ajatteli urakseen balettitanssijaa, ja saikin monia tärkeitä rooleja. Mutta hän oli menevää sorttia, ei tyytynyt toistamaan samoja tanssikuvioita. Piti mennä eikä meinata. Maapalloa tuli kierretyksi ja ystäviä hankituksi.

Ja lopulta sitten huippumeikkaaja perusti oman firman koti-Suomeen. Eeva Ahtisaarestakin tuli hänen vakioasiakkaansa.

Kirjassa puututaan lapsuuden kuvioihin ja asioihin, jotka sytyttivät kipinän ja palon nuorukaisessa. No, hän oli vaalea viikinki, joten kelpasi ulkoisestikin maailman kauneimmille naisille. Ja se sanan taito, jota tarvitaan sosiaalisten kontaktien luomiseen, oli myös hallussa. Tuli opiskeltua espanjan kielikin tuossa tuokiossa.

Hyvä kirja ja kronoginen, jos nyt meikkitaiteilijan elämä onkin vähemmän järjestelmällistä. Piti lennellä ympäri maailmaa ja olla valmis vaikka elokuvatähtien vaateliaisiin toivomuksiin.

Mutta ainahan Risto selvisi. Maine oli kulkenut edellä. Siinäpä sitä lueksin iltapäivän kirjaa todella kaiken kokeneesta miehestä. Kuvadokumentteja ja anekdootteja on kivasti. Sehän se friskaa ja motivoi lukijaa.

Kiitosta vain. Ihan siisti ja turvallinen kirja.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Upea ja lukijalle ihmeellinen luotaus

Huvilla tulee rahaa ja vakavilla ei

Kai Häggman: Päänäyttämöllä, Suomen kansallisteatterin 150 vuotta, Tammi Kustannus 2022

Bergbom oli voimahahmo, mutta Edvin laineesta sanottiin, että miehiä ja naisia tulee ja menee, mutta Edvin pysyy.

Siinäpä sitä tuli tutustuttua moniin teatterintekijöiden sukupolviin ja perehdyttyä eri aikausien poliittisiin ja teatteritaiteellisiin virtauksiin. Pula-aikaan menivät monet arpa-avusten rahahanat kiinni ja joskus ohjaajien kokeelliset mieltymykset ja politikointi vähensivät jonoja Kansallisteatterin ovien edessä. Jos teit synkän taiteellisia projekteja niin rahan tulo loppui. Joku esitys päätyi peräti kahteen esityskertaan.

Bergbom kun oli pomona niin oli turhaa vedota teatterin johtoon tai hallintoon. Bergbom tuumi rauhallisesti, että minäpä satun olemaan sekä pomo, että hallitus.

Joskus oli taisteltava ruotsalaistamista vastaan, kun ohjaussauvat Helsingissä olivat ruotsinmielisten käsissä. Toisen karran piti olla varuillaan idän vaaran suhteen. Helppoa ei ollut teatterilaisilla.

Olin kerran nuorena Ella Erosen runoillassa Joensuussa. Jylhä-ääninen lausuja oli vaikuttava ja taisipa heittää lopuksi maamme-laulunkin. Mutta minä nuori opiskelijanrenttu en osannut arvostaa kuin kuulemaani ja katselin hämähäkin taapertelua lattialla. Jäi semmoinen surumielinen tuntu.

Sukupolvia on vaihtunut, mutta yksi noidankehä on säilynyt. Jos esität liian taiteellisia, tulee yleisökato ja kun vaihdat populaareille tai eroottisille linjoille, tulee maaseudultakin linja-autolasteittain teatterivieraita. No, sehän tiedetään jo rillumarei-kaudelta, että kansan ja kriitikoiden mieltymykset eivä korreloi keskenään.

Koronaan asti ei kirjan aikajana yllä, mutta se onkin näitä uuden ajan haasteita. Pitihän se Kansallisteatterinkin alkaa liikkua busseilla kylillä vaikeimpina aikoina.

Hyvä kirja.

Unohtumaton elämys.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Kivahan se kuolema itseasiassa on

Mitä viisaat kirjoittavat kuolemasta

Carmen Baltzar & Aurora Lemma: Ohi, kirjoituksia kuolemasta ja sen vierestä, WSOY Kustannus 2022

Olenpa ollut veisaamassa virsiä joidenkin vanhusten kuolinvuoteella. Toisaalta olen jutellut syöpäsairaiden kanssa, joilla on aikaa vain muutama kuukausi. Kaksoisveljeni kuoli synnytyksessä, kun maalaiskätilö nukahti kesken kaiken. Siitäpä sitä tuli kylän musta salaisuus, kun kätilö sattui olemaan kyläpoliisimme vaimo.

Tässä kirjassa kuolemaa käsitellään aina seestyneestä ja odotettuna olevasta tapahtumasta, Lasarukseen ja uskonnollisiin sfääreihin ja – eetoksiin asti.

Kirjassa on esseisteinä lukuisa määrä kuoleman asiantuntijoita. Nämä esseistit tietävät, että kuolemasta puhuminen on vaikeaa ilman esimerkkitapauksia. Niinhän se lienee kuitenkin, että nuoret eivät niinkään ajattele kuolemisen asioita ja vanhukset usein siirtyvät kristillisille aaltopituuksille, kuolemanjälkeisen elämän toivossa.

Minä itse, kriitikonrenttu, olen sairastellut syöpää parikymmentä vuotta ja sairaanhoito on pitänyt huolta kuin pienestä lapsesta. Mutta näkyypä sukulaisista ja ystävistä löytyvän vielä kateellisia syöpäsairaalle omaishoitajallekin.

Elämä on raadollista. Ihan hyvä, että se joskus päättyy. Mutta hui hai. Ajattelen, että elävän ihmisen tärkein tehtävä on tuottaa iloa ympärilleen. Mitä näitä kuolemantuntoja ja omia vaikeuksia märehtimään. Juttukaveri kun alkaa silloin mieluusti vilkuilla kelloa tärkeän tapaamisen vuoksi.

Jokaisella ihmisellä on omat taakkansa. Monet ovat joutuneet läheisiin tekemisiin kuoleman kanssa. Toisia pitää kuunnella. Silleen saa ystäviä. Huumorikin on tarpeen monelle arjen tallaajalle. Hyvä kirjahan tämä. Monenmoista tuttua juttua on kerrottu. Kuolemiseen kun liittyy usein omakohtaisia kokemuksia suoraan sängyn laidalta.

Usein kirjoittajilla on tapana ottaa esimerkkejä ystävistä ja tuttavista, joita kuoleman käsittely on raapaissut läheltä.

Kiitosta vain kirjan tekijöille.

Tosi kiinnostava lukupaketti.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Ajattele mukavia

Ajatusmaneereita voi ohjailla

Pia Callesen: Elä enemmän, mieti vähemmän, Irti masennuksesta ja surusta, Tammi Kustannus 2022

Niinhän ne monet elämäntaito-oppaat neuvovat, että pitää kirjata arjesta ne kivat ajatusmaneerit, joista tulee hyvä mieli.

Sama se on myös tekemisten suhteen. Turhapa sitä on puuhata semmoisia, joista ahdistuu, jos nimittäin on varaa valita.

Surun suhteen olen kuullut viisaiden neuvoja, että suru on itkettävä ja elettävä. Piilotettu suru on monen masennuksen alku ja juuri.

Mutta tämän kirjan tekijä on tanskalainen psykologi, jonka teokset valottavat sitä, miten voi ohjailla tajuntaansa pois masentavista mietteistä. Masennus kun on monen sairauseläkkeen syy ja siihen suhtaudutaan vakavasti. Tilanne voi hoitamattomana johtaa ns. ”henkilökohtaiseen ratkaisuun”.

No kirjan tekijä jakaa itsehoito-ohjeita, kun Suomessakin usein on tapana tehdä masentuneen potilaan elämä ihanaksi kirjoittamalla resepti tai pari ihmepillereitä.

Suomalaiset ovat tunnettuja synkistä mietteistään, sehän tiedetään:

…”Ihminen on joko sataprosenttisesti lamaantunut, niin että hänen voimansa riittävät vain makaamiseen parantumista odotellen, tai sitten täysin mielensä herra. Näin asiat eivät kuitenkaan ole. … Ihminen voi olla yhtä aikaa sekä surullinen, että iloinen. Tuntea samaan aikaan sekä rakkautta, että vihaa.”…

Ihminen voi kuitenkin ohjata itsensä sosiaalisiin tilanteisiin muiden kanssa ja vapautua murheista. Samalla tavalla hyvä elokuva tai kirja saa hänet unohtamaan omat vaikeutensa tai jopa saamaan parantavaa vertaistukea. Sohvan pohjaan ei kannata jäädä murheitaan märehtimään.

No nyt elämme korona-aikaa ja mökkihöperöitä riittää. Mutta luontoa ja lenkkeilyä ei vielä ole kielletty. Kun lenkkitutun kanssa nauraa käkättelee, niin kotiin tulee masentuneen jurrikan sijasta ihanneaviomies vaaleanpunaisen ruusukimpun kanssa.

Semmoinen voima on muilla ihmisillä. Pitää vain osata vähän kuuntelun taitoakin, eikä märehtiä omia murheitaan koko ajan. Jos huumorin taitaa sosiaalisissa suhteissa, niin sitten elämäntaito nousee tosi korkealle levelille.

Hyvä kirja. Herättää positiivisia ajatuksia.

Kiitosta kiitosta.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Letkeää kerrontaa ja oivallisia kuvia

Traktoreita ja maatalon ihmeellistä meininkiä

Juha ja Matias Mäntylä: Nenälän tarinoita, Luokkaretkellä, kuvitus: Harri István Mäki, Lector Kustannus

No wanha koulunjohtaja ja vararehtori höristi heti korviaan, kun pääsi käsiksi tämäntyyliseen kirjaan. Onhan sitä tullut oltua Helsingissä leijonia härnäämässä ja Linnanmäellä oksentamassa karkkimössöä, vuoristoradassa ja ties missä härpäkkeissä. Salpalinjallakin tuli käytyä tähtäilemässä ihka oikealla konekiväärillä bunkkerin aukosta.

No, Nenälän koulun oppilaat äänestivät kohteeksi Silmälän traktorimuseon, vaikka tarjolla olisi ollut mm. Silmälän ensimmäinen hillomunkkileipomo ja rehtorin suosikki Silmälän uimavesimyymälä, kun hänellä oli tekeillä oma uima-allas.

Maanviljelijä Koivulehto oli virittänyt traktorit huippukuntoon, ettei retki lässähtäisi ainakaan piiputtavaan menopeliin.

No päästiin sitten traktorimuseoonkin, joka oli peräti ehkä kansainvälisen kokoelman omistava paikka. Lapset huokaisivat nähdessään äänestämänsä kohteen tarjonnan.

Ja kotiin lähdettäessä tietysti kaksi karvapäätä puuttui. Silleenhän se yleensä menee. Mitä lienevät poikaviikarit Herkko ja Kerkko keksineet.

Mutta asiaan. Kyllä näyttää Juha ja Matias Mäntylällä olevan empiiristä tietoa ja makoisaa huumorintajua tätä tarinaa tehdessään. Entäs sitten Harri István Mäen herkulliset put put – traktorit ja tarinan henkilöt.

Jos toden sanon, niin tätä juttua lukiessa kiinnostus lisääntyi koko ajan. No, Juha Mäntylällä on jo meriittejä kirjailijana, muistaakseni myös aikuiskirjallisuuden puolella. Tuohon tapaan ne maatilavierailut sun muut todella menivät.

Salpalinjallakin annoin isännälle, joka oli opas, uutukaisen sotakirjan. Hän lehteili sitä ja kuinka ollakaan, nimiölehden jälkeen löytyi sivujen välistä merkittävä setelitukku. Hyvin oli meillä mairea hymy naamalla, kun tehtiin lähtöä.

Ja tietysti ne kaksi viikaria uupuivat. Voitte ehkä arvata missä olivat.

Että pa pa pa pa, ja varma kaato, kajahti konekivääripesäkkeestä.

Kiitos kirjasta. Mäntylöiden mielikuvitus ja huumori oli kohillaan ja Mäki komppasi erinomaisesti.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Rötöstelyjä ja pahiksia

Murhaajista naisten naurattajiin

Asko Sole: Tutkinnassa rikos, Murhaajia, huijareita, ja väärin tuomittuja historian hämäristä, Into Kustannus 2022

 

Kuopiossa alettiin kuristaa tyttösiä kuristamalla nailonsukilla. 15 vuotta kuritushuonetta rapsahti parturioppilaalle täyttä ymmärrystä vailla olevana.

Bobrikovin murhaaja sovitti itse tekonsa, mutta jäi Suomen kansan mieliin sankarina.

Pohjois-Pohjanmaalla Tapahtui Suomen ensimmäinen joukkomurha. Mies yritti tunkeutua pysäkinhoitajan kotiin, tai etsi yösijaa. Siihen ei suostuttu. Neljän hengen perhe surmattiin vasaralla.

Sisäministeri Ritavuori ammuttiin kotitalonsa porraskäytävän edustalla vuonna1922. Murhaaja Tandefeld oli ankara venäläisvastainen. Oli suorittanut mm. lakitiedeopintoja.

Kirja kuvaa aika tarkasti näitä rikostapauksia ja kiinnostavaahan näitä vanhoja ja kansan suussa säilyneitä asioita on lukea. Teoksessa niitä on yksin lukien viitisenkymmentä. Mukana on myös murhiin liittyviä taustoja ja murhaajien motiiveja.

Rikoskirjallisuudessakin on tapahtunut teemallisia muunnoksia sitten karujen ja efektiivisten dekkareiden ajoista. Esim. poliisimies Matti-Yrjänä Joensuu otti ruotsalaisten esikuvien, Sjöwall-Wahlöö parin tavoin, kantaa myös rikoksentekijän taustoihin ja osoitti ymmärtämystä myös heitä kohtaan. Kun totuus taitaa olla rikosten suhteen, että syyt ovat syvällä.

Kirja on hyvä lukupaketti suomalaisia askarruttaneista rikoksista. Niitä on käsitelty mediassa ja arkipuheissa. Usein rikoksen taustalla saattaa olla henkisiä vaikeuksia, mutta onpa tarkkaan ja älykkäästi harkittuja murhia, joissa raha näyttelee pääosaa.

Lueskelin kirjaa useaan otteeseen ja todella iho meni joskus kananlihalle, niin brutaaleja tapauksia oli siihen kirjattu.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Iäkäs legenda jaksaa jaksaa jaksaa

Dannysta pieteetillä

Pirjo Kemppinen: Tuntematon Danny, Otava Kustannus 2021

Dannyyn pätee se sananlasku, että kun puuhaa paljon ja rakastaa elämää ( myös naisia ) niin mikäpä semmoiseen mieheen pystyy, ei ainakaan aika.

Muistan kyllä ne käärmeshowt ja siihen aikaan tuntemattomat valoefektit. Danny oli nuorison ykkösnimi ja hänen musiikkinsa semmoista pehmoa, jos sitä verrataan nykyajan osallistuviin ja särmäisiin laulajiin, jotka usein etsivät virtaa myös kuningas alkoholista ja pilvipeijaisista.

Mutta Dannypa on ollut hieno mies, eikä halua loukata ketään.

Olen aina arvostanus Dannyn tyyliä. Hän mieluummin vaikenee kuin asettaa kapuloita ristiin kenenkään kanssa.

Kirjasta kyllä aistii, että tehdäämpä hieno kirja hienosta miehestä. Tämmöisiä esikuvia tarvitsisivat myös nykyajan risuparrat ja niskatukat.

Ja kun laulajalta paukut loppuivat, niin jopa tulivat nuoret tytöt nostattamaan tuulta purjeisiin. Taisi wanha mestari jo ajatella uran lopettamistakin välillä.

…”Noihin aikoihin Danny oli masentunut, Mietti lopettamista ja jäähyväiskiertuetta. Hän teki hiljaista, sisäistä tilinpäätöstä. Keskustelumme olivat taaksepäin luotaavia. Sitten tuli Erika ja siitä lähti hyvien asioiden kimara, Outi sanoo”…

No, Dannylla on silmää nuorille kyvyille, ei siinä mitään. Ja pitäähän semmoisia autella. Erikakin, entinen tangoprinsessa, on noussut ilmiöksi. Paheksuntaakin Danny on saanut naisasioistaan, mutta tärkeintä hänelle on aina ollut perheenisän rooli.

Että mitä. Hyvin on kirja kirjoitettu, mutta sensaatiohakuiset kurkistelijat kokevat ikävän yllätyksen. No semmoisia säröisiä muisteluksia kirjoitetaan kyllä riittävästi nykylaulajista tai räppäreistä. Jokainen voi valita mieleisensä tästä genrestä. Nykyisin kun on vallalla muistelmateosbuumi.

Kaikkea hyvää ikääntyvälle, mutta nuorekkaalle Lipsaselle.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Lehtisten jakajasta johtohahmoksi

Timo Soini tilittää

Timo Soini: Yhden miehen enemmistö, Kustannus Otava 2021

…” Aika ulkoministerinä oli poliittisen urani parasta. Tiesin, että jo viikkoja ministeriössä oli arvailtu, kuka sinne tulee. Olli Rehn oli spekulointien kärjessä sen jälkeen, kun Alexander Stubb teki selväksi, että häntä kiinnostivat enemmän muut tehtävät. Minua ei osattu odottaa, odottamaton tapahtui ja siihen sopeuduttiin”…

Muistuupa mieleeni, kun pääsin lupsakkaana juttukaverina kansan parissa tunnetun Timo Soinin ”siivellä” Lappeenrannassa Saipa-otteluun. Luulivat seurueeseen kuuluvaksi kun tarinoin Timpan kanssa. Kumartelivat vain.

Yleensä tykkään tuontyyppisistä poliitikoista. Ei sitä kiertelemällä ja kaartelemalla pääse kansan suosioon. Pitää olla myös vankka ja rehellinen kotikasvatus, joka näkyy miehestä kuin miehestä ulospäin.

No, Soini aloitti jo nuorena mainoslehtisten jakajana ja pianpa huomattiin, että jätkässä on ainesta vaativampiinkin tehtäviin. Kansakin sen huomasi sillä suorat ja rehelliset kansa heti rankkaa korkealle.

Kirjassa on kivat kuvaliitteet. On se juttu luistanut Soinilla myös maailman valtaapitävien kanssa. Siinä mielessä tämmöinen joviaali mies oli oiva valinta tärkeisiin tehtäviin.

Kyllä oli perussuomalaisilla suu messingillä, kuin entisellä tuubansoittajalla, kun odotettu jytky tuli vaaleissa. Ja tulihan se Soinin jälkeen toinenkin jytky, vaikka tohtorismies Halla-Aho ei oikein osannut sitä valtaa käyttää. Hänetpä luokiteltiin piankin ongelmatapaukseksi. Mutta näyttipä tilalle nousseen sitten rompakka nainen, joten taas sopii jytkyä odotella.

Kyllä kansa aina tietää mistä on kysymys. Saa nähdä lyökö iso viikate taas perssuomalaiset ketoon, kun se aika tulee. Kas kun politiikka on semmoista, että suoraan ei saisi puhua mistään, mitä nyt vaaliprobagandan aikoina.

No, mitä minä nyt. Hyvä kirja on Timpan kirja. Kun itse kirjoittaa, niin asiatkin näyttäytyvät oikeassa valossa ja pieteetillä. Ihmistyyppinä olen aina tykännyt Soinista ja tykkäsin lukea tämänkin kirjan.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen