Ilona Partanen: Surullinen Luru, Mini Kustannus 2022

Herkkä kuvasatu

Tosi taiteilija asialla

Ilona Partanen: Surullinen Luru, Mini Kustannus 2022

…”Kotipuistikossa maa hengitti viimeistä kertaa talven viipyilevää viileyttä. Kevättä se ei enää estänyt, ja niin kukkien kujerrus ja auringon lämmittävä katse herättivät Sykkyrämyyrän tuona aamuna”…

Kiinitin huomiota esim. kirjan taiteelliseen antiin, piristäviin uudissanoihin ja jännitteiseen tarinaan. Kas kun vaaleanpunainen pilvi alkaa dominoida maisemia.

Asiasta on tietysti otettava selvää. Jännittävien vaiheiden jälkeen todetaan, että ystävä on vaikeuksissa ja erittää tuskassaan vaarallista, vaaleanpunaista sumua, joka kohta peittää auringon, ellei jotain auttavaa keksitä.

Minusta kokonaisuus näyttäytyy monisyisenä, ei vähiten tajunnanvirtaisen, jopa yksityisen kuvakielensä vuoksi.

Jostakin syystä hiipi haikeus mieleeni, kun lueskelin ja katselin kirjaa. Ehkä sen teki tietty tunnelma joka viipyilee tarinassa.

Wanha Timo K. Mukan viisaus, että taiteilijoilla on siivet, mutta kriitikoillapa ei, hiipi mieleeni. Kuvataiteilija on semmoinen harvinainen yksisarvinen, joka ei mene päämäärään suoraviivaisesti. Kirjan kuvitus on detaljirikasta, myös taiteilijan omaa psyykeä luotaavaa.

Surullinen Luru on jatko-osa teokselle Minä olen Sykkyrämyyrä, mutta toimii toki itsenäisenä tarinana. Loppuidylli on mukana tässä seikkailussa,  joka hivottelee myös luonnonsuojelullisia tehoja.

Lasten kuvakirjoissa on se hyvä puoli, että ne sopivat yhtä hyvin aikuisille. Eräs taso tässäkin tarinassa ja kuvissa on aikuisia varten. Silti kirja viehättää lapsia, ei vähiten oivaltavan ja luonnonläheisen kuvakielensä vuoksi.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

Maaret Kallio: Tunne hyvä suhde, WSOY Kustannus 2022

Kun koputat sielun ovelle

On riideltävä oikein

Maaret Kallio: Tunne hyvä suhde, WSOY Kustannus 2022

Parisuhde on voimissaan, jos toinen kuulee, kun koputat hänen sielunsa ovelle. On oltava yhteistä aikaa. Ei ole  niin kiireistä työtä, ettei perhettä voisi asettaa etusijalle.

Maaret Kallio on arvostettu kirjantekijä ja luennoitsija. Hänen tapanaan on suhtautua ihmisten- ja parisuhteiden ongelmakenttiin lämmöllä. Sillä opettava sormi pystyssä ei tämmöisiä ongemia ratkota, eikä syyttelemällä.

Kun riitelet, riitele niin, että sujautat repliikkiesi väliin aina jotain parantavaa ja arvostavaa. Liian paljon on stressaavaa riitelyä, jossa halutaan silmittömästi painaa toinen lattian rakoon.

Kirjantekijä painottaa toisen tuntemista. Siinä lienee vinkkiä niille, jotka pyrkivät avioon tavaten nykytyylin mukaan toisensa ensi kertaa alttarilla. Viivyttelyn viisaus on parempi kuin rakastuminen laput silmillä.

Lauluntekijä Vyssotskia pitää siteerailla: Siitä tunnet sä ystävän, kun on vierelläs vielä hän, turhat tuttavat ois, kadonneet pian pois”…

Heikoissa hetkissä ystävä tunnetaan. Hän ei etsi tekosyytä kadotakseen tilanteesta kun toisella on vaikeaa. Ystävän tuki heikkona hetkenä, moninkertaistaa suhteen positiivista laatua.

Pidin kirjan lähestymistavoista. Kokenut parisuhdeneuvoja on löytänyt kirjaansa ne tärkeät kultahiput, joita nuoret ja vielä eläkeiässä olevat tarvitsevat yhteiseen todellisuuteensa.

Heitän surutta Excellent ++

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Johannes Lahtela: Redrama Liekeistä luovuuteen, Otava Kustannus 2022

Redrama – taiteilija

Artistin alhot ja aikuistuminen

Johannes Lahtela: Redrama Liekeistä luovuuteen, Otava Kustannus 2022

Jotenkin minulle on syntynyt semmoinen ajatuskulku, kun luen muusikoiden elämänkertoja, että kuviot ovat aina vähintäänkin tutut. Ensin on nuori lahjakkuus, sitten bändikausi, vaikeuksien kautta voittoon, rahaa tulee ikkunoista ja ovista, sitten rankka keikkaelämä ja huonot elämäntavat, sitten – good bye.

No Redramalle ei käynyt näin. Hän aloitti sieltä rankimmasta päästä, huumepuolelta, pamahti uskoon ja järjesteli kuvionsa huolella normaalimmalle hollille.

Tuli mukaan se kaikkien tuntema tv-ohjelma, josta Redrama nousi klassikoksi kansan silmissä. Eipä enää ollut huumehelvettiä, josta tuli juteltua ”alan” miehen, Olli Lindholminkin kanssa.

Redrama on minusta ollut symppis, vaikka hänen musiikilliseen antiinsa en ole olavivirranmiehenä erityisesti tutustunut. Sen sijaan hänestä paistoi telkkujulkkiksena semmoinen kaikenkokeen miehen viisaus.

Hyvä näin. Mies on nykypolven idoli sekä räppirunoilijana, että nykyisiltä elämäntavoiltaan. Velipojan kuolema oli Redramalle kova isku, kuten lienee kaikille sen kokeneille.

Mutta hän kesti ilman romahtamista. Oli tullut kuvioihin elämänvoimaa, eikä vähiten hengellisen aspektin tultua mukaan kuvioihin.

Että mitä. Tykkäsin kirjasta. Siinä on uudenlainen lähestymistapa muusikon elämänvaiheisiin. Siis taidetta koko opus.

Yleensäkin muusikoiden elämänkerroissa viehättää niiden säröisyys. Eipä sitä poliitikkojen elämänkerroissa rakennella kokonaisuutta elämän vaikeuksien kautta vaan urotekojen. Pitää säilyttää kasvot. Mutta taiteilijoillapa vain karisma kasvaa, kun he uskaltavat tilittää rehellisesti.

Hyvä kirja. Semmoisia me ihmiset olemme, joskus sekaisin, joskus hyvän olon aallonharjalla, etten sanoisi maanis – depressiivisiä kaikki, joilla on luovan taiteilijan siivet.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

Marie Benedict: Lady Churchill, Sitruuna Kustannus 2022

Nainen kaiken takana

Valtiomiehen tuki ja turva

Marie Benedict: Lady Churchill, Sitruuna kustannus 2022

…”uskon, että hän on avullani onnistunut näinä pitkinä vuosina säilyttämään jonkin verran suosiota ja itsekunnioitusta … Itse asiassa olen monta kertaa harkinnut jättäväni hänet yksin hoitamattomaan metsäänsä, minkä hän varsin hyvin tietää”…

…”ilman minua miehestäni ei olisi voinut tulla sitä Winstonia, joka auttoi tuomaan rauhan tähän rikkinäiseen maailmaan”…

Hän oli nainen, jonka onnistui toimia tukena miehelleen Winstonille ja pitää talossa vierailleet huippupoliitikot aisoissa. Auta armias, jos joku erehtyi käyttämään alentuvaa retoriikkaa naisesta, joka pystyi sormiaan näpsäyttämällä saamaan anteeksipyynnön ja kukkameren itseltään Charles de Gaullelta tai muilta mahdollisilta, jotka luulivat pystyvänsä aliarvostamaan Winstonin oikeaa kättä.

No Lady Churchill oli oikukas rouva ja piti miehensä ja monet muut aikansa silmäätekevät ruodussa. Toisaalta hän kunnioitti Winstonia ja oli valmis vaikka kuolemaan miehensä rinnalla, jos tilanne niin kehittyisi. Kun ikä toi laadukkaan yksityishoidon, hän sai viimeinkin rauhan niistä melskeisistä ajoista, joihin maailmantilanne heidät johti.

Pidin kirjasta. Siinä on samaistumiseen kelvollinen säie vaikkapa tavalliselle tallaajalle. Maailma kun on miesten ja miesten ehdoilla on naisten elettävä, varsinkin maailmanpalon aikaan. Mutta se ei estä naiselta omanarvontuntoa parisuhteessa. Joskus naisen sanoissa on parempi teho, kuin konsanaan konekiväärin nakutuksessa rintamalla.

Kirjan kirjoittaja on päähenkilöiden lähisukua. Hän on arvostettu juristi ja julkaissut muitakin kovaan myyntikärkeen nousseita teoksia. Lukukokemus oli miellyttävä ja teksti laadittu Lady Churchillin päiväkirjan muotoon.

Kiitos kirjasta. Siinä kävin läpi myös omaa parisuhdehistoriaani, vaikka sen arvo kirjan henkilöiden todellisuuteen nähden on minimaalinen. Mutta miehen ja naisen parisuhde ei ole verrannollinen yhteiskuntaluokkaan.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Kristin Hannah: Tomun ja tuulen maa, WSOY Kustannus

Kun ei ole rahaa edes aspiriiniin

Avio-ongelma ja itsenäisyystaistelu

Kristin Hannah: Tomun ja tuulen maa, WSOY Kustannus 2022

Elsa Wolcottin kiirastuli johtuu osalta hänen lapsena sairastamastaan taudista ja tietysti siitä, että tyttö haaveilee, kuten kaikki naiset, prinssistä, jonka kanssa voi perustaa perheen ja viettää laatuaikaa.

Mutta toisin käy. Kun noususuhdanne muuttuu, osin ilmastokatastrofin vuoksi, työttömyydeksi ja kiduttavaksi köyhyydeksi, alkavat vitsit olla lopussa. Mieskin osoittautuu mulkeroksi, jonka kanssa ei voi elää.

Pitää siis tehdä ratkaisu, jos aikoo itsenäistyä nyrkin ja hellan välistä. Moni tietää, että moinen liikku ei ole helppo toteuttaa. Ja varsinkin lama-aikana.

…”Riutuneita resuisia miehiä, naisia ja lapsia laahusti harmaalla kankaalla kuin haamuina. Kodittomien leiri. Tuhannet ihmiset asuivat pahvilaatikoissa, autonromuissa tai säilyketölkeistä ja peltilevyistä taotuissa mörskissä. Väkeä seisoi soppajonoissa”…

Hätä on suuri, kun kuivuus muuttaa pellot tomupilviksi.

Kirja on toisaalta ekologisesti virittynyt, toisaalta psyykkistä taistelua oman minuuden säilyttämiseksi. Siihen tilanteeseen moni nykyihmisistä ajautuu köyhyyskierteessä.

Kultaiset aviolupakset lentävät nekin pölynä ilmaan. Järjellä on vain kurjuus ja avio-onni muuttuu katastrofiksi.

Hannah on keikkunut best-seller listoilla ja julkaissut vinon pinon vankkumattomille kohderyhmilleen. Mielessä on hänen taitavasti tehty suosikkinsa ”Satakieli”.

Kirja on tummaa kuvausta. Sinänsä se projisoituu nykyiseen laman uhkaan ja eriarvoisuuteen. Kansa haluaa lukea tummasävyisiä kuvauksia. Niissä on vetovoimaa ja samaistumiseen sopivia kohtaloita.

Kiitos kirjasta. Vilskahti ihan aamuneljään sitä lukiessa.

No, päivänokosten paikka.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Mariana Enriquez: Yö kuuluu meille, WSOY Kustannus 2022

Sotilasjuntan aikaan Argentiinassa

Tummaa ja sävykästä kerrontaa

Mariana Enriquez: Yö kuuluu meille, WSOY Kustannus 2022

…”Pimeys kasvoi suureksi sykkiväksi massaksi. Huoneen seiniä ei enää erottanut, ei myöskään portaita eikä mitään muutakaan. Sillä oli nälkä, tunsin sen kehossani. … Kynnet iskivät heihin. Pimeys viuhtoi eteenpäin ruoskan lailla ottaakseen mukaansa haluamansa. Miehet eivät ehtineet edes huutaa. Hetkessä he olivat lakanneet olemasta, kadonneet ammottavaan kitaan”…

Mariana Enriquez on argentiinalainen nykykirjailija, joka lataa tummanpuhuvasti isän ja pojan matkaa sotilasjuntan hallitsemassa Argentiinassa. Hän yhdistelee kauhukirjallisuuden elementtejä tummasävyiseen tarinaansa. Eipä ihme, että hänen idoleitaan on esim. Stephen King.

Toimittajana toimiva kirjailija on jo aiemminkin julkaissut mm. romaaneja, novelleja ja asiaproosaa.

Tuskien taivalta on isän ja pojan matka henkisesti labiileissa oloissa. Kirjassa puidaan myös sukusalaisuuksia muun ahdistuksen lomassa ja joskus homma menee ihan esikuva-kingin tyyppiseksi ja tajunnanvirtaiseksi. Mys poliittinen todellisuus ja juntan tuomat kauhut kiinnostavat toimittaja-kirjailijaa.

Ihan lukija alkaa toivomaan, että nuori kirjailija oppisi pitämään suunsa soukemmalla näissä vaikeissa oloissa. Rushdiekin joutui kärsimään ivailuistaan ja elämään pitkiä aikoja maan alla”. Kun alkoi vapautua, niin jopa puukkomies iski, fatvan toteuttamisesta luvattujen rahojen kiiluessa silmissä.

Viikkohan tämmöisessä elämyksessä vierähti lukiessa, kun tapani on paneutua kulloiseenkin teokseen. Yöltäkin kriitikko tuli puhkaisseeksi silmän.

Kiitos kirjasta. Näitä kohtaloita pitää kuvata, sillä maailma on täynnä pahuutta, josta yksityiset ihmiset joutuvat kärsimään. Tämä lukukokemus vaatii kriitikolta palauttelua kevyemmän viihteen parissa, kukaties humppatanssit olohuoneessa.

Nyt nimittäin ollaan syvissä vesissä ja kuvaus joskus ahdistaa vietävästi. Niinhän se Stephenkin tekee.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Anne Lukkarila: Ydinminä

Luovan kirjoittajan ABC

Mielenkiintoista personointia

Anne Lukkarila: Ydinminä

Lukkarila sanoo olevansa henkilö, joka ehkä ei voi elää ilman itsensä luovaa toteuttamista. Hän onkin tässä teoksessaan personoinut ihmistyypit omaperäisellä tavalla.

”Taitaja” on luova, kekseliäs ja kurottaa aina kohti uutta. ”Tarinoija”, johon kastiin laskin itseni kuuluvaksi, on humoristinen, joka pitää jutuillaan muut verbaalisti pihdeissään. Hänellä on pakonomainen tarve kertoa juttuja ja käyttää siten luovuuttaan.

”Avustaja” inspiroituu elämästä eikä tee itsestään numeroa. Mutta hän on myös tehokas ja käytännöllinen. ”Pappi” tykkää ylevistä tavoitteista. ”Soturi” menee vaikka läpi harmaan kiven ja puolustaa heikompia.

”Kuningas” erottuu joukosta ja hänessä on henkilökohtaista karismaa ja arvovaltaa. ”Tutkija” tarkkailee ihmisiä objektiivisesti.

Pidin kirjailijan tyylistä. Itse asiassa hän suuntautuu kirjoittajien opastamiseen ja näihin em. arkkityyppeihin tutustuminen auttaa jo kirjoittajaa tekemään henkilöitä käsikirjoitukseensa

Tuli vain mieleeni, että näiden perustyyppien lisäksi lienee lukuisa joukko variaatioita, jotka tarpeentullen reagoivat useamman arkkityypin tavoin. No kirjoittaja on tehnyt tämäntyyppisiä oppaita kokonaisen ”satsin”, joten kirjoittamista vakavasti harkitseva löytää kyllä tukea ja aineistoa kässärin laadintaan.

Mitä luovuus sitten lienee. No se on mielestäni semmoista, että arjessa löytyy ideoita, että ”alimmat happanevat”. Kirjailijat ja luovat taiteilijat ovat semmoisia. Itse asiassa he voivat luovuuksineen olla hankalia tavalliselle jöröttäjälle, joita Suomen kansasta on suurin osa. Luova henkilö saattaakin harmistua, kun ei pysty vetämään mukaansa semmoisia kahden sanan viestejä kirjoittavia henkilöitä. Itse asiassa luovat ihmiset koetaan helposti oudoiksi ja he jäävät yksin.

No hui hai. Mitäpä näistä. En vaihtaisi luovuutta ja verbaaleja kykyjä mykkäkouluun joka olisi melankolisille suomalaisille usein haluttu vaihtoehto. Siispä soittelemaan pikahaulta sukulaisia läpi, että saa näiltä tingattua muutaman sanan ja kerrottua heille juttuja.

Kiitos kirjasta ja kirjasarjasta.

Tämmöisiä tarvitaan.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Arja Havakka: Sinne ainiaaksi jään, Valitut Palat Kustannus 2022

Pitkän linjan mestarimuusikko

Lokki ja Havakka hurmasivat kansan

Arja Havakka: Sinne ainiaaksi jään, 2CD, Valitut Palat Kustannus 2022

Arja Havakka oli jo lapsilaulajana omaa luokkaansa. Juhlissa kuultiin tulevaa mestaria, jonka lapsenäänikin viehätti kansaa. Sitten tuli tuttu vaihe, eli rivimuusikon elämä yhtyeessä. Mutta varttuneella iällä tärähti laulu ”Lokki” suomalaisten melankoliseen tajuntaan, ja samalla sinne kiinnittyi myös Arja.

Olen kuunnellut tätä boksia illalla, ennen unen tuloa. Se kyllä puree minun mentaliteettiini. Ja lisäksi Arjan ääni on uniikki ja sitä ei voi plagioida. Myös laulujen verbalistiikka vaatii huolellista kuuntelua.

Varttuneessa iässä valtakunnalliseksi mestariksi ponnahtanut Havakka on tässäkin kahden levyn kokoelmassa tehnyt myös omia tulkintoja iki-ihanista lauluista, joita moni on ottanut ohjelmistoonsa.

On kulttuuriteko julkaista tämmöinen kokoelma Havakan parhaita. Laulujen kuunteluun ei väsy. Esimerkiksi tuulen ääni sanoituksessa soi Havakan artikuloinnissa mahtavasti.

Omassa läppärissäni tuossa vieressä soi tietysti Havakan parhaimmisto. Hänen äänenvärinsä tekee laulusta hienoa taidetta. Kas kun mukana on usein surumielinen sointi.

Suomalaisten geenneihin tämä on siirtynyt ties miten kaukaa.

Että mitä.

Helmiähän Arjan taideteokset ovat ja hän on vielä ikävuosista huolimatta voimansa tunnossa ja jatkaa reippaana keikkapaikoilla ympäri Suomen. Havakan juuret ovat Lappeenrannasta ja Imatralta, mutta nykyisin taitaa vaikuttaa Helsingin laulumailla ja matkustelee aina Lappia myöten.

Itse usein samaistan Havakan Souvarien runollisuuteen ja musiikin sointiin. Lokki-laulusta, joka oli Arjan uran kulmakivi, on tehty useita versioita, mutta kansa vaatii Havakkaa. Kyselivät nuorelta Arjalta että milloinka sun lauluja tulee levylle. Mutta Arjapa tykkäsi keikkailusta enemmän kuin studioista.

Kiitos Arja Havakka.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen.

Martina Aitolehti ja Hippo Taatila: Martina Taistelija, WSOY Kustannus 2022

Julkkisnaisen kirjavat vaiheet

Martina on tulta ja tappuraa

Martina Aitolehti ja Hippo Taatila: Martina Taistelija, WSOY Kustannus 2022

Tuossa lukaisin viikkolehdestä, että Aitolehti oli pitänyt kuuden tunnin ripityksen mielitietylleen autossa. No totuuden nimessä sanoisin wanhan kansan viisauden, että ”Pata kattilaa soimaa,musta kylki kummallakin”.

…”Martina huudatti juontajan ominaisuudessa festariyleisöä Rovaniemen Simerockissa, kun hän sai puhelun: Stephania Aitolehti oli kuollut 22 vuoden iässä. … Se oli tosi epätodellinen tilanne. Mä kävelen lavalle ja huudan, että toivottakaa Apulanta tervetulleeksi, ja sitten mä vetäydyin bäkkärille itkemään.”…

Ennen wanhaan oli sentään tasaisempaa menoa, vaikka ”pelimiehiä” riitti silloinkin. Kun Anneli Sauli meni Edvinin huoneeseen tarjolle Suomi Filmin elokuvaan, niin oven takana odotti kuulemma huippuohjaaja housut valmiiksi kintuissa. Ne olivat niitä tosi sovinisteja.

No sepä siitä. Kyllä ajattelin tätä kirjaa lukiessani, että omena ei ole pudonnut kauas puusta Martinan perheestä puheenollen. Sisukas ja kaunis nainen Martina on aina ollut, Niinpä julkkis Eerikäinenkin puhui ja silmäili hänet oitis puolelleen.

Myrskysiä parisuhteita ei Martinalta ole puuttunut. Joskus on tapeltu naisten kanssa ja revitty hiuksista toisiaan, kun kiinnostava komistus on vilkuillut molempien suuntaan.

Niin tai näin. Martina on ollut Suomen kansan lempilapsi ja pitkän tovin, vuosikausia. Kas kun on kiva kuulla ja lukea semmoisesta leidistä, jolle voi olla vahingoniloinen ja kateellinen samalla kertaa.

Levytyssopimuksia on Martinalle lupailtu jopa kolmen perättäisen LP:n verran. Kas kun mediasta tuttujen naisten levyt myyvät yleensä hyvin, esim. maailmalla.

Nostan hattua Martinalle. Siskon veivät suonensisäiset jo vähän yli kaksikymppisenä. Elämä on tarjonnut vikuroivia geenejä ja murhenäytelmiä, sekä kosolti p…skaa silmille. Mutta nainenpa vain tuumii, että hui hai ja tiirailee jo seuraavaa komistusta sillä hurmauskatseella.

Kiitos kaunis Martina kirjasta ja selviytyjän viisaudesta.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Katleena Kortesuo: Journalismin kuolema, Tammi Kustannus 2022

Luotatko Hesariin ja Yleen

Mediakriittisyys on tärkeää

Katleena Kortesuo: Journalismin kuolema. Mitä medialle oikein tapahtui? Tammi Kustannus 2022

…”Jos mediaan ei luoteta, on turha syyttää lukijoita. Silloin journalistin pitää katsoa peiliin ja miettiä, mistä luottamus koostuu. Onko media toiminut niin kuin pitää luottamuksen herättäjänä?”…

Maakuntalehtiemme trendi on, että toimittajien työtaakkaa helpotetaan lehden tilaajien kustannuksella. Lehti ohenee viikko viikolta ja joskus lehti täytetään lähes kokonaan aukeaman mainoksilla ja lopusta huolehtii runsas tv- ja radio-ohjelmien jokapäiväinen kavalkadi. Mobiililehden selaaminen ei itseltäni vie aikaa kuin viisi minuuttia, josta suurin osa menee Fingerporin sekä Viivin ja Wagnerin tarkasteluun. Jotain on siis pielessä.

Yleensä lehdet toitottavat, että lähettäkää hyvät ihmiset uutisvinkkejä. Lähes jokainen lehti. Etenkin kevyehköt viikkolehdet, jotka mässäilevät salakuvilla ja shokkiuutisilla julkkiksista ovat kansan mieleen.

Itselleni kun soittaa valtakunnan päälehden asiamies, niin tuumin, että sulje sinä nopsasti puhelin, niin säästän sinut siltä murheelta, että itse laitan puhelun poikki.

No Kortesuo on palkittu tietokirjailija ja pui aihepiirejään monipuolisesti. Hän on kirjoittanut vinon pinon kirjoja viestinnästä. Tässäkin kirjassa on kosolti tärkeitä aihepiirejä, ja mikä parasta, selkeästi esitettynä.

Katleena puuttuu mm. semmoisiin aihepiireihin kuin aiherajaus, lähteet, läpinäkyvyys, journalismi ja demokratia, faktantarkistus, populismi, viihdytä ja pinnallistu, hyvyys on tärkeämpää kuin totuus, tunnekin on uutinen, uutisen ja mainonnan avioliitto, media ja vallankäyttö, miten median työtä vaikeutetaan, jne…

Niinpä lueksinkin kirjaa ihan yöaikaan. Tärkeää puhetta, etenkin se median halu etsiä raflaavia uutisia ja vaikuttavia paljastuksia vaikka tavallisilta kansalaisilta.

Että mitä. Jos erehdyin toimittaja-aikoinani heittämään varomattoman sanan, joka soti ”lehden linjaa” vastaan niin siitäpä se soppa syntyi. Jouduin todistelemaan vilpittömyyttäni ihan henki kurkussa. Onneksi oli muitakin lehtiä ja heillä tietysti taas oma ”linjansa”. Että semmoista karusellia voi olla toimittajan työ.

Kiitos kirjasta Katleenalle.

Hyvin olet varioinut aihepiirejäsi.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen