Kiera Cass: Kihlattu, WSOY Kustannus, 2022

Onni on mysteerijuttu

Kuninkaalleko rukkaset

Kiera Cass: Kihlattu, WSOY Kustannus 2022

…”Silas katsoi minua pöydästään ja nosti pikariaan. Vastasin eleeseen ja siemaisin juomastani. Ei, tuo poika oli läpeensä hyvä, eikä mikään hänessä polttaisi siipiäni.” …

Onhan se melkoinen jysäys, kun hyvinkasvatettu tyttö saa kuninkaan suosion, mutta kohtapa olo alkaa tuntua tämän ruhtinaan kanssa ontolta.

Sen sijaan aatelispiireissä rankkaamaton poika, Silas,  saa vastakaikua tytön tunteista ja yleensä nätit tytöt kyllä huomaavat, että mikä mies on se oikea.

Niinpä se kävi vanhassa suomalaisessa mustavalko-elokuvassakin, että kulkuripoika veti pidemmän korren, vaikka häitä jo juhlittiin hienostomiehen kanssa. Tauno nappasi omansa ja kiirehti ratsulla kohti jännempiä tulevaisuuksia liehuvatukkaisen tyttönsä kanssa. Mutta Taunopa vain näytteli kulkuria ja tyttö pääsikin taas kartanon isännän hoteisiin. Napakka anoppi kopsautti kävelykepllä lattiaan ja karehtui näytille tulleelle parille: – No suudelkaa nyt!

Tämä palkollinen vei siis tytön sydämen. Semmoista se on, kun best sellerin punoo menestyskirjailija, jonka teoksia lukee puoli maailmaa. Naisväki varmaan tarvitsee tätä lukiessa pakan nenäliinoja ja valeriaanaa, eikä yksi pakka nästyykejä riitäkään.

Niinhän se minäkin, susirajan poika, kävin hakemassa rovastilta villin tyttären konjakkipullolla. Rovasti osasi arvostaa kolmensadan euron konuputelia ja suostui oitis kosiomiehen tuumaan.

Mutta asiaan. Parempaa viihdettä ei naisväelle voisi toivoskella. Siinä on draamaa ja ruusun tuoksua. Nainen kun on semmoinen, että ymmärtää miehen sydämen päälle. Nokan nostelijat ja renttukuninkaat saavat nuolla näppejään. Rakkautta ei rahalla osteta.

Nyt lukija tunsi olevansa kuin vikuripollen matkassa. Kas kun semmoiset juonikkaat hepat ymmärtävät vain hevoskuiskaajaa. Ei niitä ruoskalla omita, tai ainakaan niiden sisintä.

Kiitos kirjasta

Jouko Varonen

SARV:n jäsen